Ä
"Äitix3"
Vieras
En jaksa enää valittaa enkä itkeä,erota pitäisi elämäntilanteen vuoksi. Voimia vaan ei ole.
Miehen sukulainen kiusaa minua päivittäin melkein itkuun asti,en saa enää edes nukuttua. Pahinta tässä on se että mies ei puolusta vaimoaan
Sanon jatkuvasti miehelle,että eikö hän tajua miten minua kiusataan.Asutaan siis lähekkäin sukulaisen kanssa,hän tulee kylään ilmoittamatta ja ajaa autonsa niin etten itse pääse pihasta omalla autolla pois jne. Sellaista pientä,mutta tosi läpinäkyvää.
Tulee ilmoittamatta aina,ja kun koira reagoi hänen tullessaan sisälle, uhkaa potkiai. Uhkaa tappaa koiran ym..Miehelle tuo kaikki uhkailu,vittuilu ja kiusaamiseni on ok.
Kuulemma kyllä mieskin toivoo että kiusaaminen loppuu,mutta ei tee mitään sen eteen.Tänään taas oli eräänlainen tapaus,ja sanoin miehelle että en jaksa.Ei kommentoinut mitenkään,otti lapset ja lähti ulkoilemaan!
Ainoa ´toivo´kuulemma on että tämä sukulainen heittää veivinsä, mies ei aio tehdä mitään että saataisi minun oloni paremmaksi.
Pitäisi vain pyytää häntä pysymään kaukana,tai muuttaa itse pois! ja muutto onkin mahdollinen reilun vuoden päästä,en vaan tiedä jaksanko siihen asti...mies ei suostu myymään vielä taloa.
Harmittaa siksi koska muuten mieheni on ihana,ihan ok isä,ei käytä alkoholia lainkaan (minulle tosi tärkeää) ja tykkää viettää aikaa perheensä kanssa.
Itse en näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Mies ei kertakaikkiaan auta tässä asiassa (jatkunut jo vuoden). taloa ei voi myydä kuin vasta avioerotilanteessa näköjään,sitten pääsisi eroon koko suvusta...
Olen miettinyt että jospa alkaisin viettää aikaani muualla kuin kotona? lapsia 3 joten hankalaa se voi olla,mutta näin saisi ehkä liiton pelastettua. Onhan näitä Hoploppeja ym,ja oma sukuni asuu suht lähellä (45 km kaupunkiin meiltä).
Eli pakoon omasta kodista lähdettävä,mutta en keksi enää muutakaan
Voiskohan mies tajuta oikeasti mitä menettää,jos olemme vain vähemmän lasten kanssa kotona? saisi sitten tilanteen paremmmaksi,kun hän ehkä ottaisi itseään niskasta kiinni ja pyytäisi jättämään minut rauhaan
Kerran mies jo sanoi jotain ilmeisesti,kun sain anteeksipyynnön. Tällöin olin lähtenyt ovet paukkuen lasten kanssa pois kotoa,kun sukulainen oli tullut maalaamaan jotain suoraan minun autoni viereen (eli maalisumua on nyt autossani).
Tämä sukulainen onnistuu aina näyttelemään viatonta miehen silmien edessä.
lapikastako muuten hyvästä miehestä,tämä on ainoa asia joka välejämme hiertää....? En tiedä mitä keskenään juttelevat,ovat kuitenkin puhelinyhteydessä päivittäin.
Jos eroamme,joudun luopumaan rakkaista lemmikeistämme ja meistä tulee eroperhe........Lapset kärsivät. Nyt kärsin vain minä.
ja tosiaan reilun vuoden jos jaksaisi,meillä olisi mahdollisesti muutto tulossa toiselle paikkakunnalle ja silloin helpottaa! Mutta en tiedä jaksanko siihen asti.
Miehen sukulainen kiusaa minua päivittäin melkein itkuun asti,en saa enää edes nukuttua. Pahinta tässä on se että mies ei puolusta vaimoaan
Sanon jatkuvasti miehelle,että eikö hän tajua miten minua kiusataan.Asutaan siis lähekkäin sukulaisen kanssa,hän tulee kylään ilmoittamatta ja ajaa autonsa niin etten itse pääse pihasta omalla autolla pois jne. Sellaista pientä,mutta tosi läpinäkyvää.
Tulee ilmoittamatta aina,ja kun koira reagoi hänen tullessaan sisälle, uhkaa potkiai. Uhkaa tappaa koiran ym..Miehelle tuo kaikki uhkailu,vittuilu ja kiusaamiseni on ok.
Kuulemma kyllä mieskin toivoo että kiusaaminen loppuu,mutta ei tee mitään sen eteen.Tänään taas oli eräänlainen tapaus,ja sanoin miehelle että en jaksa.Ei kommentoinut mitenkään,otti lapset ja lähti ulkoilemaan!
Ainoa ´toivo´kuulemma on että tämä sukulainen heittää veivinsä, mies ei aio tehdä mitään että saataisi minun oloni paremmaksi.
Pitäisi vain pyytää häntä pysymään kaukana,tai muuttaa itse pois! ja muutto onkin mahdollinen reilun vuoden päästä,en vaan tiedä jaksanko siihen asti...mies ei suostu myymään vielä taloa.
Harmittaa siksi koska muuten mieheni on ihana,ihan ok isä,ei käytä alkoholia lainkaan (minulle tosi tärkeää) ja tykkää viettää aikaa perheensä kanssa.
Itse en näe mitään ulospääsyä tilanteesta. Mies ei kertakaikkiaan auta tässä asiassa (jatkunut jo vuoden). taloa ei voi myydä kuin vasta avioerotilanteessa näköjään,sitten pääsisi eroon koko suvusta...
Olen miettinyt että jospa alkaisin viettää aikaani muualla kuin kotona? lapsia 3 joten hankalaa se voi olla,mutta näin saisi ehkä liiton pelastettua. Onhan näitä Hoploppeja ym,ja oma sukuni asuu suht lähellä (45 km kaupunkiin meiltä).
Eli pakoon omasta kodista lähdettävä,mutta en keksi enää muutakaan
Voiskohan mies tajuta oikeasti mitä menettää,jos olemme vain vähemmän lasten kanssa kotona? saisi sitten tilanteen paremmmaksi,kun hän ehkä ottaisi itseään niskasta kiinni ja pyytäisi jättämään minut rauhaan
Kerran mies jo sanoi jotain ilmeisesti,kun sain anteeksipyynnön. Tällöin olin lähtenyt ovet paukkuen lasten kanssa pois kotoa,kun sukulainen oli tullut maalaamaan jotain suoraan minun autoni viereen (eli maalisumua on nyt autossani).
Tämä sukulainen onnistuu aina näyttelemään viatonta miehen silmien edessä.
lapikastako muuten hyvästä miehestä,tämä on ainoa asia joka välejämme hiertää....? En tiedä mitä keskenään juttelevat,ovat kuitenkin puhelinyhteydessä päivittäin.
Jos eroamme,joudun luopumaan rakkaista lemmikeistämme ja meistä tulee eroperhe........Lapset kärsivät. Nyt kärsin vain minä.
ja tosiaan reilun vuoden jos jaksaisi,meillä olisi mahdollisesti muutto tulossa toiselle paikkakunnalle ja silloin helpottaa! Mutta en tiedä jaksanko siihen asti.
