"hei"
Jos itse kuitenkin haluat lapsia miksi olet sellaisen miehen kanssa joka jättäisi sut jos tulisit raskaaksi? Tuskin tollanen mies haluaa koskaan lapsia.
"vieras"
Jos poika ei ole vielä 19-vuotiaana valmis isäksi, niin sama poika saattaa olla mieheksi kasvettuaan mitä parhain isä... Julmaa olis pakottaa joku keskenkasvuinen poika isäksi ennen aikojaan! Etenkin jos äitikään ei ole ihan varma, onko hän itsekään kypsä ottamaan vastuuta lapsesta. Hyvä näitä asioita on teidän miettiä ja keskustella... ja huolehtia ehkäisystä - huolella 
"vieras"
Kyllä pitäisin. Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta varmaan ikinä ei ole sellaista oikeaa tilannetta lapselle jos alkaa ajattelemaan niitä kriteerejä mitkä pitäisi olla kunnossa ennen lapsen hankintaa; toimiva vakaa parisuhde, työpaikka, opiskelut suoritettu, omistusasunto. Se voi viedä vuosikausia, tilanteet voi koska vaan muuttua siitä huolimatta, voi olla ettei välttämättä sitä parisuhdettakaan tule toista kertaa löydettyä. Mikään ei takaa, että niitä lapsia myöhemmin tulee.
Toisaalta, jos haluat lapsia. Sinuna pysähtyisin miettimään tämänhetkisen miesystäväsi käytöstä, onko hän todella tuolla asenteella sulle se oikea? 2 vuotta seurustelua on minusta sopivan mittainen aika lapsen hankintaa ajatellen, ette kuitenkaan ole mitään 16 kesäisiäkään. Itse olen kerran ollut samantyylisessä tilantessa jossa sinä nyt ( en raskaana kuitenkaan, mutta asian miettiminen tuli ajankohtaiseksi samallatavalla) päädyin siihen tulokseen, että tuon miehen kanssa en valitettavasti voinut sitä haavettani toteuttaa perheestä, en mistään ja erosimme. löysin heti toisen ja hänen kanssa meillä on perhekin. Multa meni tästä edellisestä miehestä maku tuollaisten juttujen jälkeen "Joko ero tai abortti" .
Se että tulee raskaaksi ja lapsen isä jää pois kuvioista, ei suinkaan tarkoita sitä, että sinut on tuomittu olemaan yksin koko loppuelämä lapsen kanssa yksin. Kaikki tuntemani eronneet äidit ja isät ovat pariutuneet moneenkin otteeseen ja löytäneet suurin osa sen elämänkumppaninkin... Ja sitten niitä lapsia on tullut tähän suhteeseen lisää.. Että todella jos sulle tuo mies esitti tuollaisen uhkauksen, mieti mikä sulle on tärkeää. Tuleva lapsi, perhe-elämä, onnellinen parisuhde, vai abortti ja suhde tuohon mieheen, joka ei luultavasti puheistaan päätellen perhettä halua vuosikausiin perustaa ? mahtaako hän edes tosissaan sua rakastaa kun ei tukenakaan osaa asiassa olla.
Sitäpaitsi, yleensä raskauteen ja tulevaan lapseen kypsytään raskauden aikana. Voihan olla , että siinä käy niin kuten monelle on käynyt, että mies pääsee ajatukseen mukaan kuitenkin siinä raskauden aikana ja on lopulta mukana jutussa kuitenkin. Aika harva varmaan noin pitkän seurustelun jälkeen sitä tekee, että pakenee kuvioista, eikä pidä enää mitään yhteyttä. ajattele omalle kohdalle, ei olisi kovin helppoa vaikka olisi minkälainen kusipää. On heitäkin tietysti...
Miettisin nämä asiat ennen mitään päätöksiä ja päätyisin täysin varmasti siihen tulokseen,että pitäisin lapsen sillä riskillä, että kyseinen mies elämästäni häipyy.
Toisaalta, jos haluat lapsia. Sinuna pysähtyisin miettimään tämänhetkisen miesystäväsi käytöstä, onko hän todella tuolla asenteella sulle se oikea? 2 vuotta seurustelua on minusta sopivan mittainen aika lapsen hankintaa ajatellen, ette kuitenkaan ole mitään 16 kesäisiäkään. Itse olen kerran ollut samantyylisessä tilantessa jossa sinä nyt ( en raskaana kuitenkaan, mutta asian miettiminen tuli ajankohtaiseksi samallatavalla) päädyin siihen tulokseen, että tuon miehen kanssa en valitettavasti voinut sitä haavettani toteuttaa perheestä, en mistään ja erosimme. löysin heti toisen ja hänen kanssa meillä on perhekin. Multa meni tästä edellisestä miehestä maku tuollaisten juttujen jälkeen "Joko ero tai abortti" .
Se että tulee raskaaksi ja lapsen isä jää pois kuvioista, ei suinkaan tarkoita sitä, että sinut on tuomittu olemaan yksin koko loppuelämä lapsen kanssa yksin. Kaikki tuntemani eronneet äidit ja isät ovat pariutuneet moneenkin otteeseen ja löytäneet suurin osa sen elämänkumppaninkin... Ja sitten niitä lapsia on tullut tähän suhteeseen lisää..
Että todella jos sulle tuo mies esitti tuollaisen uhkauksen, mieti mikä sulle on tärkeää. Tuleva lapsi, perhe-elämä, onnellinen parisuhde, vai abortti ja suhde tuohon mieheen, joka ei luultavasti puheistaan päätellen perhettä halua vuosikausiin perustaa ? mahtaako hän edes tosissaan sua rakastaa kun ei tukenakaan osaa asiassa olla. Sitäpaitsi, yleensä raskauteen ja tulevaan lapseen kypsytään raskauden aikana. Voihan olla , että siinä käy niin kuten monelle on käynyt, että mies pääsee ajatukseen mukaan kuitenkin siinä raskauden aikana ja on lopulta mukana jutussa kuitenkin. Aika harva varmaan noin pitkän seurustelun jälkeen sitä tekee, että pakenee kuvioista, eikä pidä enää mitään yhteyttä. ajattele omalle kohdalle, ei olisi kovin helppoa vaikka olisi minkälainen kusipää. On heitäkin tietysti...
Miettisin nämä asiat ennen mitään päätöksiä ja päätyisin täysin varmasti siihen tulokseen,että pitäisin lapsen sillä riskillä, että kyseinen mies elämästäni häipyy.
lh itsekin
[QUOTE="Entä";22651523]Pystyisitkö olemaan tarvittaessa yh? Kestätkö sen että kaverit menee ja bilettää ja itse on kiinni lapsessa 24/7?[/QUOTE]
Voi hohhoijaaa. Aloittaja vaikuttaa paljon kypsemmältä ja fiksummalta kuin esimerkiksi sinä.
Sinuna pitäisin tuossa tilanteessa, on lapsia syntynyt paljon surkeampiinkin tilanteisiin ja lopulta kuitenkin kaikki kääntynyt hyväksi.
Minä sain omani 18-vuotiaana,raskaus tuli täysin puun takaa ja oli hirveä shokki.
Päätin/päätimme lapsen pitää ja ei ole kaduttanut, jälkeenpäin vain huvittaneet nuo kauhukuvat ja pelottelut siitä kuinka elämäsi muuttuu täydeksi helvetiksi heti lapsen tulon jälkeen,ero tulee ja sinä masennut ja itket yksin kotona lopunelämääsi.
Voi hohhoijaaa. Aloittaja vaikuttaa paljon kypsemmältä ja fiksummalta kuin esimerkiksi sinä.
Sinuna pitäisin tuossa tilanteessa, on lapsia syntynyt paljon surkeampiinkin tilanteisiin ja lopulta kuitenkin kaikki kääntynyt hyväksi.
Minä sain omani 18-vuotiaana,raskaus tuli täysin puun takaa ja oli hirveä shokki.
Päätin/päätimme lapsen pitää ja ei ole kaduttanut, jälkeenpäin vain huvittaneet nuo kauhukuvat ja pelottelut siitä kuinka elämäsi muuttuu täydeksi helvetiksi heti lapsen tulon jälkeen,ero tulee ja sinä masennut ja itket yksin kotona lopunelämääsi.
"vieras"
Miksi ihmessä sä kyselet, mitä muut tekis tuossa tilanteessa? Sustahan se riippuu mitä sä teet.
Mutta. Mun mielestä olis epäreilua pakottaa mies isäksi jos hän on tehnyt selväksi ettei sitä halua. Mut tosiaan riippuu kokonaan susta itsestäsi.
Ihmettelen myös miksi sä edes seurustelet sen miehen kans jos sä haluat lapsia ja se ei. Jos tulevaisuuden haaveet ei kohtaa noinkin tärkeessä asiassa niin en näe suhteessa mitään järkeä. Etsi mies joka haluaa lapsia ja anna poikakaveris löytää nainen joka ei niitä halua.
Mutta. Mun mielestä olis epäreilua pakottaa mies isäksi jos hän on tehnyt selväksi ettei sitä halua. Mut tosiaan riippuu kokonaan susta itsestäsi.
Ihmettelen myös miksi sä edes seurustelet sen miehen kans jos sä haluat lapsia ja se ei. Jos tulevaisuuden haaveet ei kohtaa noinkin tärkeessä asiassa niin en näe suhteessa mitään järkeä. Etsi mies joka haluaa lapsia ja anna poikakaveris löytää nainen joka ei niitä halua.
"Pihlaja"
Mies haluaa kyllä tulevaisuudessa lapsia, ollaan puhuttu, että hankitaan niitä noin 23-veenä (ei nyt tietenkään niin, että PIM, täytin 23-v, täytyy tehdä lapsi!), mutta se on molempien mielestä suht sopiva ikä. Eihän sitä tietenkään vielä tiedä minkälainen elämäntilanne meillä silloin on tai ollaanko edes yhdessä, mutta jos kaikki menee hyvin, niin noihin aikoihin lienee meille sopiva hetki tehdä lapsi. Mies ei, juuri nyt halua lapsia, koska tahtoo vielä opiskella, eikä halua lasta vuokra-asuntoon (en minäkään, muuten ei ikinä päästä täältä pois, enkä tykkää asua vuokralla). Ollaan kyllä joskus puhuttu, että jos saataisiin asumisoikeuskolmio, sinne mahtuisi myös vauva hyvin... Mutta nuo on vain sellaisia pieniä ohimeneviä hetkiä, yleensä mies on vahvasti vauvaa vastaan.
"vieras"
[QUOTE="Pihlaja";22651813]Mies haluaa kyllä tulevaisuudessa lapsia, ollaan puhuttu, että hankitaan niitä noin 23-veenä (ei nyt tietenkään niin, että PIM, täytin 23-v, täytyy tehdä lapsi!), mutta se on molempien mielestä suht sopiva ikä. Eihän sitä tietenkään vielä tiedä minkälainen elämäntilanne meillä silloin on tai ollaanko edes yhdessä, mutta jos kaikki menee hyvin, niin noihin aikoihin lienee meille sopiva hetki tehdä lapsi. Mies ei, juuri nyt halua lapsia, koska tahtoo vielä opiskella, eikä halua lasta vuokra-asuntoon (en minäkään, muuten ei ikinä päästä täältä pois, enkä tykkää asua vuokralla). Ollaan kyllä joskus puhuttu, että jos saataisiin asumisoikeuskolmio, sinne mahtuisi myös vauva hyvin... Mutta nuo on vain sellaisia pieniä ohimeneviä hetkiä, yleensä mies on vahvasti vauvaa vastaan.[/QUOTE]
No sitten sun on tehtävä abortti eihän siinä muu auta. Luuletko ettei se sitten vaikuta parisuhteeseen ollenkaan koskaan myöhemmin, että toinen on tilanteessa painostanut asettamalla valinnan ero tai abortti? Jos koet että pystytte yhdessä selvittämään nuo kaksi isoa asiaa 1. ensinnäkin sen abortin ja 2. tuon ettet saanut miehestäsi tukea asiassa ja hänen vaatimuksensa joka ehkä mahdollisesti johti aborttiin, niin hyvä. nuroesta Iästännekin päätellen minä pidän todennäköisenä sitä että ne kaksi asiaa on viimeinen niitti ennenpitkää. Ennustaja en ole, mutta kannattaa myös sitä miettiä kestääkö se suhde nuo asiat. Abortti ei ole useammallekaan mikään läpihuuto juttu, kuulostaa kertakaikkiaan ihmeelliseltä että melkein parikymppisenä on valmis abortoimaan lapsen, jos lapsirakas on, ja mahdollisesti jo kahden vuoden päästä on valmis olemaan raskaana ja tekemään sitten 23 vuotiaana sen vauvan. Kirjoituksesi perusteella kun et maininnut ainakaan, että olisitte tällähetkellä missään taloudellisessa ahdingossakaan tai muun kriisin keskellä, mikä päätökseen voisi vaikuttaa rajusti, että miksei nyt mutta sitten parin vuoden päästä kyllä. Vuokralta pääsee omistusasuntoon lapsenkin kanssa, aivan samallatavalla. Opiskelut ja elämä jatkuu lapsestakin huolimatta.
No sitten sun on tehtävä abortti eihän siinä muu auta. Luuletko ettei se sitten vaikuta parisuhteeseen ollenkaan koskaan myöhemmin, että toinen on tilanteessa painostanut asettamalla valinnan ero tai abortti? Jos koet että pystytte yhdessä selvittämään nuo kaksi isoa asiaa 1. ensinnäkin sen abortin ja 2. tuon ettet saanut miehestäsi tukea asiassa ja hänen vaatimuksensa joka ehkä mahdollisesti johti aborttiin, niin hyvä. nuroesta Iästännekin päätellen minä pidän todennäköisenä sitä että ne kaksi asiaa on viimeinen niitti ennenpitkää. Ennustaja en ole, mutta kannattaa myös sitä miettiä kestääkö se suhde nuo asiat. Abortti ei ole useammallekaan mikään läpihuuto juttu, kuulostaa kertakaikkiaan ihmeelliseltä että melkein parikymppisenä on valmis abortoimaan lapsen, jos lapsirakas on, ja mahdollisesti jo kahden vuoden päästä on valmis olemaan raskaana ja tekemään sitten 23 vuotiaana sen vauvan. Kirjoituksesi perusteella kun et maininnut ainakaan, että olisitte tällähetkellä missään taloudellisessa ahdingossakaan tai muun kriisin keskellä, mikä päätökseen voisi vaikuttaa rajusti, että miksei nyt mutta sitten parin vuoden päästä kyllä. Vuokralta pääsee omistusasuntoon lapsenkin kanssa, aivan samallatavalla. Opiskelut ja elämä jatkuu lapsestakin huolimatta.
"vieras"
Uskomatonta mutta totta: ihminen ja hänen elämäntilanteensa voi muuttua paljon parissa vuodessa, etenkin noin nuorena. Se, että ei ole valmis vanhemmaksi 19-vuotiaana ei tarkoita, että ei voisi olla valmis 23-vuotiaana.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"vieras"
[QUOTE="vieras";22652007]Uskomatonta mutta totta: ihminen ja hänen elämäntilanteensa voi muuttua paljon parissa vuodessa, etenkin noin nuorena. Se, että ei ole valmis vanhemmaksi 19-vuotiaana ei tarkoita, että ei voisi olla valmis 23-vuotiaana.[/QUOTE]
Voi muuttua, voi muuttua vaikka 33 vuotiaana. mutta hänen kertom,ansa mukaan minusta heidän elämäntilanteensa ei vaikuta olevan tällähetkellä mitenkään niin ahdinko, mihin ei voisi lasta tehdä, mutta sitten parin vuoden päästä tilanne oisi autuaan toinen.
Sen ymmärtäisin vaikka kyseessä olisi 35 vuotias ihminen, monen lapsen äiti, voimat lopussa, ei haaveissa lapsia, tekisi abortin. mutta elämäntilanteen helpottuessa ja mielipiteen muuttuessa vanhemmilla päivillä päättäisikin parin vuoden päästä tehdä lapsen.
Ei sillä jos ap olisi kertonut alunperinkin olevansa lapsia vastaan, eikä haluaisi niitä, sain kyllä sen kuvane ttä hänen haaveensa on se lapsi ja perhe nuorena. Se minusta olisi omituista, että jos se vauva todella on haaveissa, ei tilanne abortin kannalta minusta niin akuutti ole, että kannattaisi lähteä leikkimään elämällä että naps abortti kun ei ihan just ole kaikki perfekt, mutta parin vuoden päästä vihreää valoa, kun ehkä onkin tilanne toinen (ehkä ei)
Sitä tarkoitin, tottakai minä sen ymmärrän että monen nuoren ja vanhemman kohdalla elämäntilanne voi rajusti muuttua parinvuoden päästä. mutta ap.n kohdalla ainoa muutos joka ehkä olisi olisi se omistusasunto, mikä kuulostaa ainakin näin aikuisen naisen korvaan pikkasen naiivilta.
Voi muuttua, voi muuttua vaikka 33 vuotiaana. mutta hänen kertom,ansa mukaan minusta heidän elämäntilanteensa ei vaikuta olevan tällähetkellä mitenkään niin ahdinko, mihin ei voisi lasta tehdä, mutta sitten parin vuoden päästä tilanne oisi autuaan toinen.
Sen ymmärtäisin vaikka kyseessä olisi 35 vuotias ihminen, monen lapsen äiti, voimat lopussa, ei haaveissa lapsia, tekisi abortin. mutta elämäntilanteen helpottuessa ja mielipiteen muuttuessa vanhemmilla päivillä päättäisikin parin vuoden päästä tehdä lapsen.
Ei sillä jos ap olisi kertonut alunperinkin olevansa lapsia vastaan, eikä haluaisi niitä, sain kyllä sen kuvane ttä hänen haaveensa on se lapsi ja perhe nuorena. Se minusta olisi omituista, että jos se vauva todella on haaveissa, ei tilanne abortin kannalta minusta niin akuutti ole, että kannattaisi lähteä leikkimään elämällä että naps abortti kun ei ihan just ole kaikki perfekt, mutta parin vuoden päästä vihreää valoa, kun ehkä onkin tilanne toinen (ehkä ei)
Sitä tarkoitin, tottakai minä sen ymmärrän että monen nuoren ja vanhemman kohdalla elämäntilanne voi rajusti muuttua parinvuoden päästä. mutta ap.n kohdalla ainoa muutos joka ehkä olisi olisi se omistusasunto, mikä kuulostaa ainakin näin aikuisen naisen korvaan pikkasen naiivilta.
"vieras"
Ja lisään vielä edelliseen tekstiini , että kun se mies voi opiskella aivan hyvin sen vauvankin aikana. Tuskin hän kotiin jäisi makaamaan työssäkäyvänäkään, joten kun se elämässä on pakko jotain tehdä lastenkin synnyttyä, niin ei minusta se työssäkäyminen ja opiskelu tässä asiassa paljoa eroa, enkä epäile etteikö se elämä jatkuisi lapsen tultuakin. Ap:lla on ammatti, mikä tässä nyt on ongelma? Omistusasunto? Joka joko toteutuu tai on toteutumatta , ei sen lapsen luulisi asiaan vaikuttavan jos ap:lla töitä riittää ja mies valmistuu . Ihan kuin se asunnon omistussuhde vaikuttaisi vauvan lapsuuskokemukseen niin paljoa, että se kannattaisi jättää tekemättä. Lisäännytään sitä pahemmissakin olosuhteissa, joten se minusta on naurettavaa enkä hyväksy sitä, että valikoidaan elämää niin viimeisenpäälle, että tehdään abortteja tuosta vaan ilman mitään painavaa syytä ja hetkenpäästä tehdäänkin lapsia. Nyyt poistun ennenkuin alan kiehumaan ja sanon asiaa yhtään rumemmin. ..
"vieras"
Eli mitä, elämän pitää olla hirveässä ahdingossa ennen kuin abortin voi tehdä? Kerjuulla kylillä ja mieron tiellä? Syyksi ei riitä, että lasta ei halua tai että se ei vain syystä tai toisesta sovi elämäntilanteeseen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta taas tuntuu että ap:n kannattaisi tehdä abortti. Kannattaa vielä pari vuotta katsoa tuleeko tuosta suhteesta mitään. Nuorten suhteet harvemmin ikävä kyllä kestää, ja tuo ap:n mies ei kuulosta miltään loppuelämän unelmamieheltä. Turha sitä on nuorena ehdointahdoin lasta tehdä, kun on vielä mahdollisuus jäädä yh:si. Jos parin vuoden päästä mies tuntuu vielä loppu lämän arvoiselta, voitte sitten mennä naimisiin ja hankkia niitä lapsiakin. Jos mies ei tunnu oikealta, löydät vielä sen unelmaisän lapsillesi.
"vieras"
[QUOTE="hei";22651730]Jos itse kuitenkin haluat lapsia miksi olet sellaisen miehen kanssa joka jättäisi sut jos tulisit raskaaksi? Tuskin tollanen mies haluaa koskaan lapsia.[/QUOTE]
Ei luoja. Kyse on 19-vuotiaista..
Ei luoja. Kyse on 19-vuotiaista..
"vieras"
[QUOTE="vieras";22652098]Eli mitä, elämän pitää olla hirveässä ahdingossa ennen kuin abortin voi tehdä? Kerjuulla kylillä ja mieron tiellä? Syyksi ei riitä, että lasta ei halua tai että se ei vain syystä tai toisesta sovi elämäntilanteeseen?[/QUOTE]
Täällähän kysyttiin herranjestas mielipidettä, kyllä minusta abortille pitää olla painava syy, eikä tehdä ihan köykäsin syin. Tottakai jokainen tekee niinkuin tekee, mutta saa kai minulla silti mielipide asiasta olla kuten muillakin? Kun sitä kerran kysytään.
Täällähän kysyttiin herranjestas mielipidettä, kyllä minusta abortille pitää olla painava syy, eikä tehdä ihan köykäsin syin. Tottakai jokainen tekee niinkuin tekee, mutta saa kai minulla silti mielipide asiasta olla kuten muillakin? Kun sitä kerran kysytään.
"vieras"
[QUOTE="vieras";22652109]Ei luoja. Kyse on 19-vuotiaista..[/QUOTE]
Niin itsehän olin 19 kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, mieheni niin ikään ja hän oli aivan kypsä ja järkevä, kannustava ja valoisasti tulevaisuutta ajatteleva lapsirakas mies. Miten pitkään ihmisen kuuluu mielestänne olla vastuuton lapsi, jolta ei voi odottaa mitään. Eikö sun mielestä 19 vuotiaalta siis sovi tai voi ollenkaan odottaa vielä järkevää käytöstä, tukea ja vastuunottamista omasta ja mahdollisesti toisen elämästä.
Niin itsehän olin 19 kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, mieheni niin ikään ja hän oli aivan kypsä ja järkevä, kannustava ja valoisasti tulevaisuutta ajatteleva lapsirakas mies. Miten pitkään ihmisen kuuluu mielestänne olla vastuuton lapsi, jolta ei voi odottaa mitään. Eikö sun mielestä 19 vuotiaalta siis sovi tai voi ollenkaan odottaa vielä järkevää käytöstä, tukea ja vastuunottamista omasta ja mahdollisesti toisen elämästä.
Keittiönoita
Oleellinen kysymys minusta on, oletko valmis kasvattamaan lapsesi yksin? Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ja vaikka saisitkin lapsen vasta 23-vuotiaana, ei ole mitään takeita, että et silti jäisi yksinhuoltajaksi. Sulla on ammatti, ilmeisesti suht hyvät työllistymismahdollisuudet, ei suurempia urahaaveita.... yksinhuoltajuus on hyvin pitkälle asennekysymys.