Pitäisitkö 1,5-vuotiaan päiväkodissa pikkukakkosen syntyessä?

Esikoinen aloitti 10kk ikäisenä päiväkodissa äidin palatessa töihin, viihtynyt erinomaisesti, erittäin lämmin suhde hoitajiin. Lapsi on ollut jo vauvana lähinnä kiinnostunut ympäröivistä tapahtumista ja leluista, ei juurikaan koskaan ole viihtynyt äidin sylissä imetystuokioita pidempään (jotka loppuivat 8,5kk ikäisenä). Erittäin touhukas ja iloinen pakkaus kaikenkaikkiaan. Menee mielellään hoitoon ja on sopeutunut hyvin päiväkodin rytmiin, ei jouduta yleensä esim. herättämään aamulla...

Toinen raskaus siis plussattiin samalla viikolla, jolla äiti aloitti työnsä. Ikäeroa lapsille siis tulee vajaa 1,5-vuotta. Nyt siis puoli vuotta joka tapauksessa on tarkoitus äidin käydä töissä ja lapsen kokopäiväisesti hoidossa.

Äiti pelkää jo etukäteen arjen pyörittämistä erittäin vilkkaan taperon ja vauvan kanssa. Äiti on luonteeltaan eräänlainen suorittaja, jokainen asia pitää tarkistaa moneen kertaan, ja asioiden pieleen meneminen on suuri järkytys. Esimerkiksi lapsen vaipan hän laittaa aina tarkalleen yhtä tiukalle molemmilta puolilta, koska epäsymmetria häiritsee häntä. Näin ollen ajatus eritarpeisten lasten yhtäaikaisesta hoitamisesta tuntuu yksityiskohtineen stressaavalta.

Äidillä on akateeminen loppututkinto ja vakituinen työpaikka. Töihin paluu olisi taas edessä, kun vanhempainvapaat kuopuksesta päättyvät.

Mitä tekisit esikoisen hoitosuhteen kanssa, kun äiti jää äitiyslomalle / kun pikkukakkonen syntyy?

 

Pitäisin hoidossa sairaalasta kotiutumiseen saakka.

 

Sattaisin ehkä pitää isomman hoidossa mutta ehkä n.4h päivässä,en missään nimessä 8h.

 

Kysymykseen vastaan: en pitäisi. Itselleni olisi itsestäänselvyys, että hoitaisin molemmat lapset kotona.

Mutta kuvauksesta päätellen ko äidille ei. Hänen tapauksessaan voisi lapsille olla ihan hyväkin, että isompi on siellä päiväkodissa. Ihmiset ovat erilaisia, heidän toimintakykynsä erilainen. Vaikka itse toimin toisin, en silti lähde tuomitsemaan/arvostelemaan toisten ratkaisuja.

 

No en kyllä ite pitäis päiväkodissa. Vieressä seuranneena lisäs mustasukkasuutta ERITTÄIN paljon..

 

Pitäisin jos olisi varaa ja koska esikoinenkin olisi vielä niin pieni. Mutta varmaan vain osapäivähoidossa.

 

En pitäisi hoidossa kuin korkeintaan sairaalasta kotiutumiseen saakka. Vaikka olisi vilkas ja sosiaalinen lapsi, ei hänelle silti ole mitään sanottavaa hyötyä päiväkodista. Samat virikkeet saa kotoakin tai esim. joistain kerhoista. Päivän lyhentäminenkin on aika hankalaa tuonikäisillä, kun päiväuniaika on vielä aika pitkä ja esim. 4 tunnin hoitoajasta vähintään 2,5 tuntia on päiväunille varattua aikaa, joten lapsi ei juuri ehdi kuin nukkua ja syödä. Myöskään äidin töihinpaluuta ajatellen en näkisi syytä pitää hoitopaikkaa, sillä välttämättä sisarukselle ei saisikaan paikkaa samasta päiväkodista ja muutenkin hakisin paikkaa sisarusryhmästä, jo ihan hoitoonviemisen helppoudenkin vuoksi.

 

En. Eskarilainen sais jatkaa eskarissa mutta muuten taitaisin ottaa kotiin.

 

En.

 

Mun mielestä hassua ajatellakkaan pitävänsä.. Mitä 1½ vuotias ajattelee, kun hänet viedään hoitoon? No, sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan, vaan vain pikkusiskon/veljen.
Ja mitä on pienten elämä päiväkodissä? Ei mitään herkkua, vaikka päiväkoti olisi kuinka hyvä. Koska se vain on liikaa 1½vuotiaan ymmärrykselle. Että, mikäli mahdollista olisi, niin tietenkin saisi myös pieni isosisarus olla kotona. Nimittäin noin pienelle, se kotona oleminen on saamista, ei joutumista.

Ja mitä äitiin tulee, niin lapset on erinomaisia opettajia. Pikkuhiljaa lasten kanssa ollessa, turha pedanttisuus ehkä karisee pois ja omat lapset tulee läheisiksi ja tutuiksi.

Jos äiti kerran jokatapauksessa on kotona, en näe mitään järkevää syytä noin pienen olla päiväkodissa.

 

En enkä alunpitäenkään laittais tuon ikäistä päiväkotiin tai muuallekaan perheen ulkopuoliseen hoitoon.

 

älä selittele..puoltoistavuotias on vauva!! järkyttävää ajatellakkin et pitäisit muutakun pakon eessä jos pakko mennä töihin. Ja noille neuroottisille ajatuksilles kannattas tehä jotain..se päivähoito ei siihen auta vai meinasikko pitää sitä isompaa vauvaa siis aamusta iltaan siä?

 

[QUOTE="Etana Elli";22035444]Mun mielestä hassua ajatellakkaan pitävänsä.. Mitä 1½ vuotias ajattelee, kun hänet viedään hoitoon? No, sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan, vaan vain pikkusiskon/veljen.
Ja mitä on pienten elämä päiväkodissä? Ei mitään herkkua, vaikka päiväkoti olisi kuinka hyvä. Koska se vain on liikaa 1½vuotiaan ymmärrykselle. Että, mikäli mahdollista olisi, niin tietenkin saisi myös pieni isosisarus olla kotona. Nimittäin noin pienelle, se kotona oleminen on saamista, ei joutumista.

Ja mitä äitiin tulee, niin lapset on erinomaisia opettajia. Pikkuhiljaa lasten kanssa ollessa, turha pedanttisuus ehkä karisee pois ja omat lapset tulee läheisiksi ja tutuiksi.

Jos äiti kerran jokatapauksessa on kotona, en näe mitään järkevää syytä noin pienen olla päiväkodissa.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä ja piste.

 

Meillä lapsilla ikäeroa 1v10kk ja esikoinen jatkoi osa-aikahoidossa siihen asti kun kuopus oli reilun kuukauden ikäinen. Näin siis ehdin nähdä että vauvan kanssa homma sujuu ilman suurempia vaikeuksia. Sitten esikoinen jäi kotiin, koska päiväkotiin oli matkaa ja viemiset/hakemiset hankala järjestää, oli helpompaa kun oltiin kaikki kotona. Ja tarkoitus oli vaihtaa lähempänä sijaitsevaan päiväkotiin jokatapauksessa sitten kun molemmat menivät uudelleen hoitoon (joka tapahtui 2kk sitten). Eli vastauksena siis pitäisin ainakin alkuun, mutten täyspäiväpaikkaa. Jos haluaisin säilyttää saman hoitopaikan, pitäisin sen koko ajan.

 

En pitäisi. Pieni on esikoinenkin vielä ja pienenä joutunut aloittamaan päiväkodissa. Nyt hänelläkin olisi mahdollisuus elää kiireetöntä kotiarkea. Mielestäni tuon ikäinen saa kotoa kaikki virikkeet mitä tarvitsee. Kohta hänkin on taas päiväkodissa askartelemassa ja leikkimässä kavereiden kanssa ja sitä sitten jatkuukin monta vuotta. Mielestäni äidin vakituinen työpaikka, saati sitten tutkinto, ei vaikuta asiaan mitenkään... "Täydelliselle suorittajalle" lapset 1,5v ikäerolla on jokatakauksessa kasvun paikka, oli toinen hoidossa tai ei.

 

No en todellakaan puolitoista vuotiasta. Oikeasti kannatan sitä että nuorempi on osahoidossa kun vauva tulee, mutta kyllä se on yleensä jostain 3-vuoden kieppeiltä ylöspäin joille edes osahoidosta on mitään iloa. 1,5 vuotias ei taatusti halua hoitoon vaikka olisi kuinka sosiaalinen. Yhtä 2,5 vuotiasta olen surulla puistossa seurannut joka on myös pph:lla virikehoidossa puolipäiväisenä kun äiti vastasyntyneen kanssa kotona. Tätäkin tämä naapurin äiti kuvailee sosiaaliseksi ja sen takia tarvii kuulemma hoitoa. No puistossa käyvät yhtäaikaa pph:n kanssa kun minä omieni ja siellä se pieni kyhnöttää yksin kun ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa eikä kiinnostakaan =(

lisäksi lapsien kuuluukin kasvattaa vanhempiaan, jos ap on perfektionisti niin on aika oppia siitä pois. Sellaisena tuskin jaksaa kahden lapsen kanssa kovin pitkään, mutta ihan naurettavaakin vetää edes tuollainen asia joksikin syyksi jonka varalla viedä hoitoon. LApset tehdään peräjälkeen jotta niille olis seuraa toisistaan mutta isompi laitetaan hoitoon ettei se vaan oppiskaan leikkimään pienemmän sisaruksen kansa eikä olis mahdollisuuksiakaan? Eihän ne jatkossa pääse hoidossakana edes samaan ryhmään niin missä ihmeessä niille seuraa on toisistaan?

 

En todellakaan pitäisi.

Ja kahden lapsen äitinä huomaa varmaan aika pian, että on ihan helvetin sama onko ne vaipat molemmilta puolilta yhtä kireät. Masennushan tuossa on edessä 95% varmuudella, jos elämä on tuollaista suorittamista.

 

akateeminen loppututkinto eikä silti osaa pientä asiaa hoitaa kuin EHKÄISY

 

Tulee vain mieleen, että kokeeko tämä perfektionistiäiti sitten myöhemmin omatunnontuskia kun ei ollut lapselleen riittävästi läsnä kun hän oli pieni.

Meillä on erittäin sosiaalinen ja vilkas 2,5- vuotias joka rakastaa päiväkotiaan ja sen hoitajia ja kavereita. Silti hän mielellään pitää ylimääräisiä vapaapäiviä aina kun mahdollista, vaikka viikonloppuisin sunnuntaiaamuna kysytäänkin, joko tänään saa mennä päiväkotiin. Ihan taatusti puolitoistavuotias nauttii enemmän kotonaolosta kuin päiväkodista.

 

En veisi hoitoon. Meillä 1v1kk ikäerolla pienimmät, enkä voisi kuvitellakaan että veisin tuon pikkutaaperon hoitoon, vaikka olisin itse vauvan kanssa kotona.

 

En noin pientä pitäisi hoidossa edes sitä puoltapäivää. Ehdottomasti kotiin. Isompi lapsi on ihan eri asia. Tuon ikäsen kanssa käydään aamupäivällä ulkoilemassa ja syödään ja nukutaan päikkärit.

 

akateeminen loppututkinto eikä silti osaa pientä asiaa hoitaa kuin EHKÄISY

Kyllä osaa hoitaa ehkäisyn. Esikoisen jälkeen vanhempien yhteinen päätös oli hankkia toinen mahdollisimman pian perään, kumpikaan ei vain parhaimmissa/pahimmissa haaveissaan uskonut sen tapahtuvan näin pian. Pikkukakkosesta tulee perheen kuopus, käyttöön otettava ehkäisy on jo päätetty.

 

Kyllä osaa hoitaa ehkäisyn. Esikoisen jälkeen vanhempien yhteinen päätös oli hankkia toinen mahdollisimman pian perään, kumpikaan ei vain parhaimmissa/pahimmissa haaveissaan uskonut sen tapahtuvan näin pian. Pikkukakkosesta tulee perheen kuopus, käyttöön otettava ehkäisy on jo päätetty.

Miksi sä kirjoitat itsestäsi kolmannessa persoonassa?

 

[QUOTE="vieras";22035550]En noin pientä pitäisi hoidossa edes sitä puoltapäivää. Ehdottomasti kotiin. Isompi lapsi on ihan eri asia. Tuon ikäsen kanssa käydään aamupäivällä ulkoilemassa ja syödään ja nukutaan päikkärit.[/QUOTE]

Entäs jos se ei nukukaan. Ideaalitilateessa vauva nukkuu kahdet unet ja taapero yhdet. Eli kokoajan toinen nukkuu. Eli ihannepäivänä lapset eivät vietä keskenään aikaa. Ja muunlaisena päivänä äiti stressaantuu, koska asiat eivät mene niinkuin on odottanut...

 

No ei tulis mieleenkään edes laittaa ton ikäistä hoitoon! Ja mullakin on ihan hyvä ja vakituinen työ kyllä Kyllä ainakin alle 2 vuotiaan paikka on kotona. Itselläni syntyy kohta vauva, isoin lapsi on eskarissa ja kohta 5 vuotias puolipäiväisesti tarhassa, saman ajan kun isompi siellä eskarissa. Mutta ei mulle tullu mieleenkään laittaa esikoista aikanaan hoitoon, kun oli 1,5v toisen syntyessä...