pitäisikö masentuneelta vanhemmalta ottaa lapset huostaan?

  • Viestiketjun aloittaja muu
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
No kun mun mielestä ei ole, mä en semmosta tunnusta. Vain ihmiset on heikkoja, turha syyttää sairauksia omista virheistä ja luonteenheikkouksista.
no sä voit siellä omassa maailmassa (onko sun maapallo muuten litteä ) leikkiä, että näin on. Sopiiko?

 
mie
mä olen itse masentunut ja väitän ettei kaikissa tapauksissa ainakaan ole edes tarpeen harkita huostaanottoa,koska itse ainakin hoidan lapseni hyvin,mutta oma hyvinvointi ei kiinnosta lainkaan. ( pahimpaan masennuksen aikaan se itseinho jne... ei vaikuta siihen ettenkö rakasta lastani täysillä ja halua sille kaikkea hyvää )
Mutta jos mielisairaus on joillakin väkivaltaisesti ilmenevää,alkoholiin sortumista tms. niin silloin pitäisi huostaanottoa harkita,jos lääkitys ja terapia ei auta vanhempaa pahimman yli.
 
pöllö
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
No kun mun mielestä ei ole, mä en semmosta tunnusta. Vain ihmiset on heikkoja, turha syyttää sairauksia omista virheistä ja luonteenheikkouksista.
melkeinpä toivon että sairastuisit itse masennukseen, niin mielesi muttuisi.
 
vieras
se nyt varmaan riippuu ihan masennus asteesta, muista tukitoimista ja siitä auttaako ne, pyystyykö vanhemmat huolehtimaan lapsesta. ei tähän voi oikein vastata vaan kyllä tai ei.
 
Riippuu masentuneisuuden tasosta sekä turvaverkoista. Jos on yksin lasten kanssa, ei toista vanhempaa kuvioissa, ei mummoja, kummeja, ystäviä lähellä, ja masennus on hyvin syvää eikä lääkityksellä/terapialla oikein ole tehoa, niin EHDOTTOMASTI!
 
läheltä seurannut
Ei missään nimessä huostaanottoa. Kannattaa kartoittaa oma verkosto, ja pysyä erossa sosiaaliviranomaisista. Itselläni on 2 tuttua, jotka masennuksen vuoksi menettivät lapsensa ja lapset sijoitettiin. Kun vanhemmat toipuivat ja täysin tervehtyivät - joutuivat he 3-4 vuotta taistelemaan, että saivat lapsensa takaisin. masennus kun kuulemma voi uusia yms.
 

Yhteistyössä