Pitääkö parisuhteesta saada jotain?

Minusta kun on viime aikoina tuntunut, että en saa tästä parisuhteesta yhtään mitään. Mutta tänään heräsin ajattelemaan, että mitäs tästä pitäisi saada?

 

Kainalo illalla ennen nukkumaanmenoa ja muutama kiva sana ovat minimivaatimukseni.

 

Niin. Empä ole mäkään kirjaimellisesti saanut yli vuoteen mitään. Saa nähdä toipuuko tämä viritys tästä enää ja koska/miten. Surullista. Kun täällä sentään eletään vaan tää kerta niin voishan sitä vaikka onnellinenkin välillä olla.

 

Kasvaa terveeseen suuntaan ihmisenä :heart: Jokainen meistä kasvaa kuolemaansa asti.. Joko hyvässä tai pahassa.

Ainoa syy miksi olla toisen kanssa on se että saa siitä jotakin ja voi antaa jotakin. Niin ja tietty joillekin lapset on se syy.- Mutta on sekin saamista = jaettu arki ainakin

 

miule riittäisi sama kuin Ruusalle, mutta mies on vieraan (klo20:51) kans samoilla linjoilla.

 

Pitää saada, paljonkin

Hellyyttä, rakkautta, tukea, puheseuraa,seksiä...

 

Pitää. Mä olen sitä mieltä, että siitä nimenomaan pitää kokea saavansa jotain. Että jos miettii, asuisiko mieluummin yksin vai sen toisen kanssa, niin puolison kanssa asuminen tuntuisi selkeästi mukavammalta ajatukselta.

Satunnaisesti voi silti tuntua siltä, ettei mitään saa - ei kannata liian herkästi luovuttaa. Mutta jos tuntuu aina siltä, että liitosta ei saa itselleen mitään, niin kannattaa ehkä miettiä muuta ratkaisua. Tai mä ainakin miettisin.

 

Onnellinen olen, jos en saa... ainakaan satiaisia, HIViä, sukupuolitauteja, mustaa silmää, katkenneita luita, poljettua itsetuntoa...

 

miule riittäisi sama kuin Ruusalle, mutta mies on vieraan (klo20:51) kans samoilla linjoilla.

Mä en tiedä mikä tässä mättää. Tai tavallaan tiedän ja en tiedä. Mies on kiltti ja kunnollinen, mutta täydellisen aloitekyvytön missään asiassa ja lisäksi keskustelutaidoton. Huono yhdistelmä, tiedän. Ja kun mä tarvitsisin miehen jolla ns "munaa" sanoa missä kaappi seisoo ja ottaa välillä ohjat käsiin. Väsynyt kantamaan kaiken vastuun yksin. Ei siinä enää jaksa miettiä mitään saamisia kun on antanut itsestään jo kaiken, ajan, hermot, ajatustyön. Ihan kaiken.

 

Kainalo illalla ennen nukkumaanmenoa ja muutama kiva sana ovat minimivaatimukseni.

Peesi ja yrittää olla vaatimatta enempää kuin itse antaa.

 

miule riittäisi sama kuin Ruusalle, mutta mies on vieraan (klo20:51) kans samoilla linjoilla.

Mä en tiedä mikä tässä mättää. Tai tavallaan tiedän ja en tiedä. Mies on kiltti ja kunnollinen, mutta täydellisen aloitekyvytön missään asiassa ja lisäksi keskustelutaidoton. Huono yhdistelmä, tiedän. Ja kun mä tarvitsisin miehen jolla ns "munaa" sanoa missä kaappi seisoo ja ottaa välillä ohjat käsiin. Väsynyt kantamaan kaiken vastuun yksin. Ei siinä enää jaksa miettiä mitään saamisia kun on antanut itsestään jo kaiken, ajan, hermot, ajatustyön. Ihan kaiken.

Voi perse kun kuulostaa tutulta..mut meilä vaan toisin päin ku muila. Meillä mie oon niinku miehet yleensä ja mies on niinku naiset yleensä tunne-elämän suhteen! Oikeesti ei enää tiiä miten päin tässä olis=/ kun omasta mielestäni oon kantanu vastuuta jne ainakin oamnosuuteni

 

miule riittäisi sama kuin Ruusalle, mutta mies on vieraan (klo20:51) kans samoilla linjoilla.

Mä en tiedä mikä tässä mättää. Tai tavallaan tiedän ja en tiedä. Mies on kiltti ja kunnollinen, mutta täydellisen aloitekyvytön missään asiassa ja lisäksi keskustelutaidoton. Huono yhdistelmä, tiedän. Ja kun mä tarvitsisin miehen jolla ns "munaa" sanoa missä kaappi seisoo ja ottaa välillä ohjat käsiin. Väsynyt kantamaan kaiken vastuun yksin. Ei siinä enää jaksa miettiä mitään saamisia kun on antanut itsestään jo kaiken, ajan, hermot, ajatustyön. Ihan kaiken.

Voi perse kun kuulostaa tutulta..mut meilä vaan toisin päin ku muila. Meillä mie oon niinku miehet yleensä ja mies on niinku naiset yleensä tunne-elämän suhteen! Oikeesti ei enää tiiä miten päin tässä olis=/ kun omasta mielestäni oon kantanu vastuuta jne ainakin oamnosuuteni

Huojentavaa ettei olla yksin. Me kyllä ollaan sillai tyypillisiä nainen-mies-tyyppejä, että mies "perinteinen" ei-tunteitaan-näyttävä jäyhä perusduunari ja minä taas tunteva ja tunteistani mielellään puhuva nainen. Mut kun nämä meidän persoonat ei enää kohtaa, jos ovat koskaan kohdanneetkaan. Ollaan lukossa. Lapsia ei saisi syyttää, ovat syyttömiä raukat tähän, mut heidän jälkeen tämä paheni, tuli niin erilaista kuin ennen.

 

Minä sanoin heti suhteen alussa miehelle että älä ikinä vastaa "en tiedä" , koska minä tiedänkin sitten kaikki. Ex-kihlattu on ex koska oli niin tossun alla, haluan vastusta
No joo, pointti oli kai se että haluan parisuhteessa toisen jakamaan asiat eikä vain tanssimaan pillini mukaan.
Asiaankuuluvana myös huomiointi ja läheisyys.