Pitääkö lapselle kertoa, että hän on erityislapsi "vammainen"?

Meillä poika 5v aloitti tänään pidennetyn oppivelvollisuutensa pienryhmässä. Pitäisikö mun hänelle kertoa, että hän on erillainen kuin muut ja sen takia hän ei käy lähikoulussa. Tiedän, että se selviää hänelle kyllä ajan kanssa, mutta pitäisikö vanhemman se lapselle kertoa? Mä kun pidän häntä kuitenkin ihan tavallisena lapsena enkä osaa ajatellakkaan häntä "vammaisena" vaikka erityisvaikeutta onkin.

 

luulen että tuon ikäinen ei vielä asiaa ymmärrä. kai sen silti voisi jotenkin puheeksi ottaa, tuskin siitä ainakaan haittaa olisi?

 

Kyllähän lapsen kanssa tulisi keskustella, miksi hän esim. käy puheterapiassa tai että hän käy koulua pienryhmässä tmv. Tottakai

Keskustelu lapsen ymmärryksen tason mukaan tietty.

 

Riippuu lapsesta. Yleisellä tasolla voi jutella, että toiset asiat ovat toisille vaikeampia ja vastaavasti toiset helpompia ja te olette valinneet tämän koulun juuri häntä ajatellen.

 

hmm...
vähän kaksi piippuinen juttu..
lapsi saattaa pettyä tietoon että hän on erikoinen tai sitten hän suuttuu jos sitä ei kerrota vaan salataan ja hänelle selviää se jostain muuta kautta...

eli mä en auttanu yhtään tätä tilannetta

 

oma poikani kanssa alotti pidennetyn oppi velvollisuuden jo viime vuona

 

Jos lapsi asiaa tai jotain siihen liittyvää ihmettelee, niin voi kertoa esimerkiksi sen että hän oppii eri tavalla kuin jotkut toiset lapset, ja siksi ei käy samassa koulussa.

Meillä keskimmäinen kyselee aina välillä, että tehdäänkö kaikille lapsille leikkauksia ja käyvätkö kaikki lapset sairaalassa. Ja vastaan, että eivät kaikki, mutta jotkut, ja kerron senkin että miksi juuri hän käy, ja sen että jotkut käyvät samasta syystä ja jotkut eri syystä.

 

oma poikani kanssa alotti pidennetyn oppi velvollisuuden jo viime vuona

sama meillä,enkä usko että hirveästi ymmärtäisi jos hälle kertoisin että hän on kehitysvammainen

muutenkin nuo "ei näkyvät" hommat on aika vaikeita hänelle

 

Mulla on kaksi erityistä erityislasta ja heidän kanssaan tuollaisista juteltu kun lapsi itse on jollakin tavalla ottanu sen puheeksi. Niinkuin muistaki elämään liittyvistä, vaikka mistä vauvat tulee lapsen tasoisesti.

 

ei minun mielestä tarvi "erotella" lasta muista ikäisistään . Hän on sellainen kuin on. Voi vain ehkä kertoa miksi käy jossain tms

 

En mä ainakaan ole meidän esikoiselle kertonut, että on erilainen, erityislapsi.. Ei ole koskaan kysellyt mitään, miksi käy luokkaa, jossa viitotaan, ja kaikki kaverit eivät osaa puhua kunnolla. Perheneuvolassa sanoivat, ettei erikseen tarvi kertomalla ruveta kertomaan, vaan vastata kysymyksiin, jos lapsi itse niitä esittää.

 

Hassu keskustelu Kaikkihan me ollaan erilaisia ja kyllähän lapselle positiivisessa mielessä sitä pitää korostaa, olet yksilö, erityinen ja tärkeä. Ihan niille "normaaleillekin"! (No, menee ehkä asian vierestä ja tavallaan ymmärrän kyllä ap:n pointinkin.)

Tuli mieleen myös kun luin joskus jostain eräästä kulttuurista (kuka muistaa tietää kertoa tarkeemmin???), missä niiden kielessä ei ole minkäänlaista sanaa tai sanontaa vammaiselle ihmiselle. Aika jännä ajatusleikki... onko vammaiset vammaisia vain siksi että me kutsumme heitä sillä nimellä ja sitä myötä myös opimme ajattelemaan sillä tavalla?

 

Perheneuvolassa sanoivat, ettei erikseen tarvi kertomalla ruveta kertomaan, vaan vastata kysymyksiin, jos lapsi itse niitä esittää.

Minun mielestäni taas on ihan fiksua kertoa lapselle, että miksi hän käy jossain terapiassa, vaikka muut päikkykaverit tai luokkakaverit ei käy. Nimenomaan sehän se tuokin sitä eriarvoisuuden tunnetta, kun lapsi ei tiedä miksi hänet erotetaan esim. muutaman kerran viikossa pois luokkatilasta terapioiden tai muun yksilöllisen opetuksen ajaksi.

Lisäksi lapsi voi ihmetellä, miksi naapuri Pekka käy ihan eri koulua kuin hän, vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan. Asioille on aikuisen tehtävä sanoa nimet Ei sitä meriselvityksiä tarvitse lähteä tekemään, ei toki.

En yhtään väheksy sinun ja teidän tapaanne toimia, halusin vain perustella oman mielipiteeni miksi olen toista mieltä

 

Riippuu lapsesta. Yleisellä tasolla voi jutella, että toiset asiat ovat toisille vaikeampia ja vastaavasti toiset helpompia ja te olette valinneet tämän koulun juuri häntä ajatellen.

näin ajattelen myös

 

Pitäisi kertoa oikealla tavalla. Meillä elto keskusteli asiasta 5-vuotiaan kanssa keväällä ennen 6-vuotiseskarin alkua. 6-vuotiseskari oli normaali päiväkodin eskariryhmä ja sinne tuli uusiakin lapsia, jotka eivät olleet aiemmin olleet samassa päiväkodissa. Tämän vuoksi oli tärkeää, että lapsemme tiesi riittävästi erilaisuudestaan ja oli valmis kohtaamaan mahdollisen muiden lasten ihmettelyn. Meillä kertominen on ollut suhteellisen helppoa, koska vamma näkyy myös ulospäin. Vammaisuudesta kertomatta jättäminen herättäiso enemmän ihmetystä kuin se, että siitä puhutaan avoimesti. Myös muille vanhemmille kerrottiin asiasta vanhempainillassa.

 

Perheneuvolassa sanoivat, ettei erikseen tarvi kertomalla ruveta kertomaan, vaan vastata kysymyksiin, jos lapsi itse niitä esittää.

Minun mielestäni taas on ihan fiksua kertoa lapselle, että miksi hän käy jossain terapiassa, vaikka muut päikkykaverit tai luokkakaverit ei käy. Nimenomaan sehän se tuokin sitä eriarvoisuuden tunnetta, kun lapsi ei tiedä miksi hänet erotetaan esim. muutaman kerran viikossa pois luokkatilasta terapioiden tai muun yksilöllisen opetuksen ajaksi.

Lisäksi lapsi voi ihmetellä, miksi naapuri Pekka käy ihan eri koulua kuin hän, vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan. Asioille on aikuisen tehtävä sanoa nimet Ei sitä meriselvityksiä tarvitse lähteä tekemään, ei toki.

En yhtään väheksy sinun ja teidän tapaanne toimia, halusin vain perustella oman mielipiteeni miksi olen toista mieltä

Kiitos kaikille muillekin näkökannoista :flower:

Täs on just se, että en halua tehdä lapsesta poikkeavaa. Hänelle on tähän päivään asti ollut ihan normaalia, että on käynyt puheterapiassa ja psykologilla. En ole halunnut kertoa, että vain hän ja hänenlaisensa käyvät. Myöskään en ole halunnut hänelle kertoa koulusta sen enempää, koska muutoin hän ei sinne olisi halunnut mennä. Se on meidän vanhempien päätös, että hän sielä koulussa on ja hänelle se on ollut vain normaali elämän vaihe.

Nyt hän kuitenkin on kysellyt enemmän ja varmaan tässä ajan mittaan pitääkin selittää enemmän, mutta kuinkapaljon ja miten??? :/

 

Pitäisi kertoa oikealla tavalla. Meillä elto keskusteli asiasta 5-vuotiaan kanssa keväällä ennen 6-vuotiseskarin alkua. 6-vuotiseskari oli normaali päiväkodin eskariryhmä ja sinne tuli uusiakin lapsia, jotka eivät olleet aiemmin olleet samassa päiväkodissa. Tämän vuoksi oli tärkeää, että lapsemme tiesi riittävästi erilaisuudestaan ja oli valmis kohtaamaan mahdollisen muiden lasten ihmettelyn. Meillä kertominen on ollut suhteellisen helppoa, koska vamma näkyy myös ulospäin. Vammaisuudesta kertomatta jättäminen herättäiso enemmän ihmetystä kuin se, että siitä puhutaan avoimesti. Myös muille vanhemmille kerrottiin asiasta vanhempainillassa.

Sekin on tietty vähän eri mikä se erilaisuus on. Eli jos vamma näkyy ulospäin ja lapsi on muuten älyllisesti ikätasolla, niin toi kertominen on ajoissa varmasti tärkeä. Meillä poika on muuten ihan normaali, mutta puheen tuotossa ja ymmärtämisessä on poikkeavuutta. Eli poika leikkii ihan normaalisti ikätovereidensa kanssa ja koskaan he eivät ole ihmetelleet (ainakaan mun kuullen) poikani vähän viiveistä puhetta. Mutta poika tosiaan ymmärtää ikätovereitaan vähän heikommin, joten vaikka älykäs onkin ei puhe aina mene perille.

 

:heart: Jokainen lapsi on erityislapsi, jokainen vain on sitä omalla tavallaan. :heart:

 

Pitäisi kertoa oikealla tavalla. Meillä elto keskusteli asiasta 5-vuotiaan kanssa keväällä ennen 6-vuotiseskarin alkua. 6-vuotiseskari oli normaali päiväkodin eskariryhmä ja sinne tuli uusiakin lapsia, jotka eivät olleet aiemmin olleet samassa päiväkodissa. Tämän vuoksi oli tärkeää, että lapsemme tiesi riittävästi erilaisuudestaan ja oli valmis kohtaamaan mahdollisen muiden lasten ihmettelyn. Meillä kertominen on ollut suhteellisen helppoa, koska vamma näkyy myös ulospäin. Vammaisuudesta kertomatta jättäminen herättäiso enemmän ihmetystä kuin se, että siitä puhutaan avoimesti. Myös muille vanhemmille kerrottiin asiasta vanhempainillassa.

Sekin on tietty vähän eri mikä se erilaisuus on. Eli jos vamma näkyy ulospäin ja lapsi on muuten älyllisesti ikätasolla, niin toi kertominen on ajoissa varmasti tärkeä. Meillä poika on muuten ihan normaali, mutta puheen tuotossa ja ymmärtämisessä on poikkeavuutta. Eli poika leikkii ihan normaalisti ikätovereidensa kanssa ja koskaan he eivät ole ihmetelleet (ainakaan mun kuullen) poikani vähän viiveistä puhetta. Mutta poika tosiaan ymmärtää ikätovereitaan vähän heikommin, joten vaikka älykäs onkin ei puhe aina mene perille.

Jos se on vain lievää poikkeavuutta, niin ei sitä varmaan juuri huomatakaan eikä asiaan tarvitse kiinnirrää paljoa huomiota. Meillä lapsi kävelee huonosti ja henellä on kielellisiä ongelmia. Alle kouluikäisenä joku lapsi saattoi kertoa jälkikäteen vierailun jälkeen omalle äidilleen, ettei hän ollut huomannut mitään erilaista lapsessamme. Toisen tuttavan lapsi saattoi taas heti tavatessamme sanoa, ettei hän leiki tuon kanssa, kun tuo ei osaa puhua. Lapset voivat siis reagoida hyvin eri tavalla. Tuo jälkimmäisen vieraan lapsen käyttäytyminen oli minusta erikoista, koska heillä on naapurissa samantapainen erityislapsi kuin meilläkin. Luulisi, että hän olisi tottunut erilaisiin lapsiin, mutta näköjään oli käynyt päinvastoin.