Pitääkö äidin leikkiä lapsen kanssa jatkuvasti?

Mulla on 3,5v tyttö, joka luonnollisesti viihtyy mun seurassa. Jutellaan, höpötellään, leikitään ja touhutaan asioita yhdessä. Lapsi vähän leikkii yksinään ja vaatii, et mä leikkisin sen kanssa vaikka poneilla tms. Ei ole sisaruksia, koiden kanssa leikkiä. Päivähoidossa on 6-8h päivässä ja siellä samanikäisiä tyttöjä, joiden kanssa leikkii.

Nyt mietinki, että onko se nyt hyvä, että mä leikin sen kanssa aina ku vaatii, vsi riittääkö normi arkipuuhat, sylittely, hellittely ja jutustelu? Voinko vaatia häntä leikkimään yksin? Kylvyssä/vesileikissä voi viihtyä pitkäänki, mutta muutoin keskittyy hyvin vähän aikaa omiin juttuihin.

Mainittakoon nyt vielä, että en todellakaan nauti mistään ponileikeistä, mutta leikkinyt olen ku oon aatellut et on tärkeää. Alkaa vaan ärsyttää tosissaan tää leikin kärttäminen.

 

Ei pidä eikä tarvitse!

 

Ei todellakaan tarvi.

 

Meidän 2,5v kyllä tykkää leikkiä yksinkin..esim. Äiti auttaa rakentamaan duploista heppatallin ja sen jälkeen oikeen työntää mut ovesta ulos että saa leikkiä rauhassa. Toki tulee sitten myös hakemaan äitin leikkeihin kun niin haluaa, juuri poneilla leikkimiseen tarvitsee usein kaksi.

 

Eikö tyttöä voi ottaa sun hommiisi mukaan? Yhteinen laatuaika tarkoittaa sitäkin, että opetat uusia asioita. Ja toisekseen, jos totutat lapsesi vaatimaan sinua leikkikaveriksi, opetat hänet myös aika passiiviseksi. Hän ei pian keksi mitään ilman äitiä.

 

3,5 vuotias kuulostaa aika pieneltä siihen että häneltä voisi vaatia keskittymistä omiin puuhiin, mutta toisaalta niin isolta että häneltä voi vaatia osallistumista myös muuhun toimintaan kuin yhdessä leikkimiseen tai leikkimään esim. leluilla samalla kun hoitaja (äiti/isä) vieressä tekee kotitöitä tai puuhaa asioita jotka voi tarvittaessa keskeuttää kun lapsi kaipaa ohjausta, huomiota tms.

 

Meidän, 3,5 leikkii kyllä lähinnä yksin, mutta esim eilen kävin leikkimässä hänen kanssaan pitkästä aikaa. Palapelejä kyllä tehdään yhdessä ja piirretään, mutta tuo leikkiminen on vähän no...lasten juttu. En muista, että äitinikään olisi meidän kanssa koskaan millään leluilla leikkinyt. Jotain piilosta kyllä. Meitä tosin oli 4 lasta pienellä ikäerolla.

Mutta opeta lapsi leikkimään itse. Aluksi varmasti ärsyyntyy ja voi sanoa, ettei osaa, mutta kyllä se siitä. Meillä tosin on tuolle jo pikkusisko kohta puoli vuotta. Alkaa sitten leikkikaveriksi kun tuosta vähän kasvaa.

 

Meillä 3v poika ja on kotihoidossa. Esikoinen on koulussa. Tykkää puuhailla yksin ja siskon kanssa. Mun mielestä aikuisen ei tarvitse olla viihdyttämässä ja keksimässä koko ajan ohjelmaa.

Meillä esim tänään aamulla leivottiin pojan kanssa yhdessä ja nyt leipomuksia paistellaan joten poika puuhaa lattialla lelujen kanssa ja jonkinlainen taistelu leikki näyttää pallukoilla olevan. Mä tässä koneela sivusta seurailen.

 

Itse kysyin tätä pari vuotta sitten 3v. neuvolassa, kun olin väsynyt siihen jatkuvaan leikkimiseen. Tuntui et 3v. oli mennyt lattialla erilaisten lelujen kanssa kontatessa. Siellä sanottiin et ei tarvitse leikkiä kokoajan ja voi vaatia leikkimään itsekin. Niinpä sitten aloin kylmästi sanomaan, et äiti nyt tekee tätä "tärkeää" hommaa tässä koneella tms. että voit leikkiä välillä yksinkin. Aikansa sitä vängättiin, mut nopeasti oppi leikkimään yksin ja nykyään leikkiikin kotona lähinnä yksin. Yhteisiä juttuja onkin sitten mm. erilaiset arkiaskareet, ulkoilu, kylpeminen, lukeminen, pelaaminen. Nyt jo huvittaa tämä oma "kädettömyys" tässä asiassa, mut ekan lapsen kohdalla se kai joskus sallittakoon.

 

no en mä jaksa koko ajan lasta vihdyttää. iltaisin, jos ollaan kotona, on "sovittu" et pikkukakkonen on lapsen aikaa ja sitten istutaan olkkarin lattialla ja mä mulkoilen emmerdalea ja rakennetaan legoilla ja tehdään palapelejä. poika just 3v.

 

Tässä onkin todettu, että ton ikäisen voi ottaa mukaan myös kotihommiin. Meillä kolmivuotias auttaa pyykkikoneen täyttämisessä ja pyykkien ripustamisessa, ruuan laitossa, lattioiden lakaisussa, kauppareissuilla jne. Eli sellainen tavallinen, läsnäoleva arki riittää, ei tarvi viihdyttää koko ajan. Itse kyllä rakastan leikkimistä, mutta en minäkään jaksa leikkiä lapsen kanssa koko aikaa. Eli voi antaa leikkiä itsekseen. Se voi olla myös ihan palvelus lapselle antaa hänen huomata, että hän osaa kyllä itsekin.

 

1,5 vuotiaan kanssa en kyllä juuri leiki. Otan toki mukaan hommiin; saa auttaa tiskeissä, pyykeissä, leipomisessa, imuroinnissa, kauppakassien purkamisessa jne. Ja kirjoja toki luen hänelle. Mutta mitä tulee vaikka autoleikkeihin, kannustan leikkimään ihan itse minun vieressä, samalla kun äiti puuhaa omiaan. Nykyään leikkii jo välillä aika pitkiäkin aikoja ihan yksin.

 

Kyllä mä yleensä menen jos lapsi pyytää leikkimään. Sovitaan, että vaikka puoli tuntia leikin mukana jotain Chima/Star Wars/Ninjago-legohommaa. Yritän asettua lapsen asemaan. Puoli tuntia illassa on lopulta aika vähän aikaa lapsen lapsuudessa.

 

Ehkä ei aloitusviestistä tullut esille, mutta tyttö on siis mukana kaikessa. Keittiöhommissa auttaa ja kyselee, koiran kanssa lenkillä, pesutuvassa, lakanoiden vaihdossa,ihan kaikessa. Lähes koko ajan jutellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa. Siksi mua se ärsyttääkin, että ku istahdan sohvalle, niin jo on kiikutettu ponit, pehmoeläimet tms siihen ja pitäisi leikkiä. Tai hän on hauva ja pitäisi silittää, antaa ruokaa jne. Ja jos ei mun kanssa ni alkaa piinata isäänsä. Sit jos kieltäydyn tulee huono omatunto ja ajatuksia, että "no ei se kauan oo pieni" jne. Ärsyttävää.

 

On tainnut vaan tottua täysviihdytykseen Se on jopa parempi että välillä pistää lapsen leikkimään ihan itsekseen. Mielikuvitus kasvaa ja se yksinkin oleminen/tekeminen on taito. Ei aina tarvi kaikkeen olla kaveria, että voi olla hauskaa

 

Moi! Lapsesi saa ilmeisesti viettää kanssasi riittävästi aikaa. Meillä lapset ovat jo tottuneet, että minulta ei hirveästi riitä aikaa lapsille (vaikka mielelläni puuhailisinkin heidän kanssaan enemmän ja unelma olisi viettää yksilöllistä aikaa kunkin kiinnostusten mukaisesti). Lähinnä ulkoillessamme välillä leikitän lapsia. Jos joku neljästä haluaa auttaa kotihommissa, ok. Välillä pyytävät leikkimään. Varsinkin 3 v. tyttö, joka on siis ainut tyttömme. Jos joudan, autan hänelle leikin alkuun 5-10 min. Keksimme jonkun aihealueen legoista, jonka rakennamme ja sitten hän jatkaa leikkiä itse. Tai autan häntä keksimään hahmoja ja tekemisiä nukketaloleikkiin, niin kyllä se siitä sitten lähtee. Hyvällä lykyllä joku vierestä seuranneista veljistä innostuu vielä mukaan leikkiin. Pojatkin välillä tarvitsevat apua leikin aloittamiseen, jos eivät keksi mitä tehdä. Ei tarvitse muuta kuin etsiä muutama mieluinen lelu ja keksiä hieman tarinan pätkää, niin jo alkaa heidänkin mielikuvitus surrata ja sitten ei äitiä enää tarvitakaan (5- ja 6-vuotiaat pojat). Pienin vasta 1v. ja on milloin kenenkin seurassa. Kiva, kun muut sisarukset jo isompia ja välillä auttavat kuopuksen hoidossa, niin kotihommatkin joutuu paremmin.

 

mä en ole leikkinyt lasten kanssa. lukenut toki ja sylitellyt ja sellaista. mutta en mitään nukkeleikkejä tai tällaisia ole leikkinyt. leikki on lasten työtä. ja jos alkaa leikkimään lapsen kanssa, niin taatusti ei muuta saakaan tehdä kuin leikkiä ja leikkiä ja leikkiä

 

toki mun mielestä pitäis vähän leikkiä ja touhuta lapsenkanssa sitä mitä hän haluaa, en nyt tarkota koko iltaa mut vähän.. esim puolituntia? itse olen tehnyt sen virheen et oon liikaa touhunnu ja leikkinyt noiden meidän muksujen kanssa, eivät oo tahtonu ite osata tehdä mitään / haluta leikkiä keskenään tai yksin. nyt oon alkanu niitä siihen "totuttaa" et leikkivät yksinään ja toki ovat mukana mun askareissa.

 

Meillä vajaa 4v ja 2v pojat. Leikin heidän kanssaan aika vähän, isä vähän enemmän leikkii/pelaa/painii. Olen opettanut että itsekseen saa leikkiä ja käyn välillä katsomassa, auttamassa leikin alkuun, sovittelemassa jne. Kyllähän ne linjaa koko ajan jos siihen lähtee. Välillä voi hiukan leikkiä ja isomman lapsen kanssa sopia että "voin 10min leikkiä sitten äitin pitää mennä tekemään omia töitä"