Pitääkö 30-vuotiaana tulla jokin kriisi?

Mä täytän 30 reilun kuukauden päästä eikä mulla kyllä ole mitään ikäkriisiä. Vai odottaako se nurkan takana ja hyökkää salakavalasti? :xmas:

 

Mä meinasin kysyä äitiltä, että onko hän ihan satavarma että synnyin vuonna 1979.. :xmas:

Kun täytin jo Pääsiäisenä 30v, eikä kriisiä näy eikä kuulu..

 

Minä luulin, että mulle tulee...joskus 25veenä....mut ei sit kuitenkaan o vielä näkyny :xmas:
Täytän 30v ens sunnuntaina :flower:

 

Kyllä se sieltä tulee, odota vain!

 

toivottavasti ei! mulla 3kybäset vasta ensvuonna ja en kyl tarvii sellasta.Kaverilla kyl on,sillä tuntuu maailma kaatuvan ku täyttää tänävuonna 30.

 

mulla alkoi 31v. Nyt menossa pois kun täytän 32v.

 

Minulla oli vuosi ennen kolmekymppisiä aika vaikee... Pelkäsin koko ajan, että onkohan minulla jokin sairaus jne. Milloin epäilin syöpää, milloin sydänvikaa ym. Aika raskasta oli koko ajan pelätä ja miettiä, kaikki kolotukset oli merkki jostakin vakavasta... Täytin maaliskuussa kolmekymmentä ja muutaman kk on ollut jo helpompaa, en taida sittenkään olla vielä ihan ikäloppu ja kuolemansairas!!

 

En mä ainakaan huomannut itselläni. Yhdellä ystävällä tuli aikanaan paha 30v kriisi, haluaa lapsia mutta elämäntilanne oli väärä. Hän on aina miettinyt että lapset tehdään alle 30vuotiaina..

 

Mä luulen, että mulla on se jo, olen jotenkin huolissaan siitä, että alan näyttää vanhalta ja mietin sitä puolta enemmän. Olen kyllä tosi tyytyväinen elämään noin muuten.

 

Miusta taas tuntuu että miulle on tulossa kriisi jo etukäteen, ikää on "vasta" 26v. :/

 

Ei pidä. Tai sitten olin vain onnekas enkä moiseen törmännyt.

 

Mä olen kriisiä jos toista potenu ainaski vuoden ja 30 täytän vatsa puolentoista vuoden päästä.. Tää vanheneminen tuntuu jotenkin rankalta vaikka mä olen NUORI! :kieh: :ashamed:

 

Mulla on jonkinlainen kriisi.Tuli kolmekymppisenä eikä mennyt ohi.

 

Kaverini täytti maaliskuussa 30 vuotta ja nyt neiti on raskaana. Hän aikoo kasvattaa lasta ilman isää, sillä raskaus on yhdenillanjutusta peräisin. Kaverini on niin naiivi että pitää lapsen. Hänen perustelunsa on nimittäin se, että tuskin hän koskaan löytää elämänsä miehen ja tämä raskaus on muka kohtalo! No, tottakai se on kohta jos kortsua ei käytä, selvähän se on!!!

 

Mä täytin helmikuussa 30 ja pari viikkoa sitten huomasin, et molemmilta ohimoilta kasvaa harmaita hiuksia!!! Apua!
kai tämäkin on yhdenlaista kriisiä. =) ei auta, kuin tiheämpään alkaa värjäämään hiuksia, ettei harmaat näy

 

Kaverini täytti maaliskuussa 30 vuotta ja nyt neiti on raskaana. Hän aikoo kasvattaa lasta ilman isää, sillä raskaus on yhdenillanjutusta peräisin. Kaverini on niin naiivi että pitää lapsen. Hänen perustelunsa on nimittäin se, että tuskin hän koskaan löytää elämänsä miehen ja tämä raskaus on muka kohtalo! No, tottakai se on kohta jos kortsua ei käytä, selvähän se on!!!

Pitäiskö sun mielestä lapsen hankkimista vai lykätä pitkälti ylikin kolmenkympin? Vai oisko jotenkin aikuisempaa tehdä abortti?

 

Ei pidä, mutta harvan elämä on niin täydellistä, ettei minkäänlaisia pohdintoja omasta itsestä tai elämästä synny. Eikä se kriisi just silloin syntymäpäivänä putkahda esiin: veikkaisin, että haarukka on siinä 25 - 35-vuotiaana, kun se iskee.

 

Mulla pukkaa kriisiä nyt kun 35 lähestyy..

 

Kriisiä pukkaa mulle aina.
Perjantaina on minun synttärit,täytän 29 ja kriisi on ihan hirveä.

Kai se on luonteesta riippuvainen juttu. Minä otan kaikki asiat aina kauhean vakavina, vanheneminen on yksi niistä.

 

Mulla tuli ikäkriisi 25-vuotiaana, tuntu etten ehdi enää mitään tekemään, ei ollu miestä eikä lapsia, no sitten tuli mies kuvioihin, mutta edelleen tyytymättömyys omaan työ-koulutustilanteeseen säilyi. Kyllä se tässä ajanmyötä on vähän helpottunu ja jotenki sitä on nyt alkanu huomaamaan, että ehtiihän sitä opiskella vielä vaikka mitä! 30 matkaa vielä reilu pari vuotta. Jostain luin, että kolmenkympin kriisi tulee yleensä 28-30-vuotiaana, mutta siinä voi olla heittoa pari vuotta molempiin suuntiin.

 

Olisi se suotavaa. Minä repäisin oikein kunnolla ja ihastuin reilusti nuorempaan tyttöön. Lopulta muutin maasta pois, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä ihastumisen kanssa.

 

mulla tuli 32 veenä.

 

Minulla oli vuosi ennen kolmekymppisiä aika vaikee... Pelkäsin koko ajan, että onkohan minulla jokin sairaus jne. Milloin epäilin syöpää, milloin sydänvikaa ym. Aika raskasta oli koko ajan pelätä ja miettiä, kaikki kolotukset oli merkki jostakin vakavasta... Täytin maaliskuussa kolmekymmentä ja muutaman kk on ollut jo helpompaa, en taida sittenkään olla vielä ihan ikäloppu ja kuolemansairas!!

kuulostaa tutulta. mulla tuo vaihe alkoi 27v ja nyt parivuotta myöhemmin toivon kriisin jo pian hellittävän!

 

Ei pidä,tulee jos tulee.Itsellä tuli niin että pysähtyi oikeen miettiin et mitä oli silloin saanut aikaan kun täytti 30v.Oli omakotitalo,parisuhde ok,lapset oli 8 ja 10,työttömänä olin ollut 3 vuotta...mulle tuli sellainen tarpeeton olo :/ Ohi meni sit kun muutama kuukausi 30v päivien sain töitä ja sen kriisin jälkeen on ollut jo 40v kriisikin

 

oli jonkin sortin kolmenkympin kriisi. Mun kriisi johtu siitä, että mä olen tehnyt asiat aika lailla väärinpäin normikäytäntöön verrattuna. Yleensähän mun ikäiseni ovat tässä kohtaa olleet jo vuosia siinä työssä, jota aikuisiällä tehdään. Kaverit alkavat nyt hankkia lapsia.

Mä taas tein niin, että lukion jälkeen luin itselleni opistoasteen ammatin, kun en tiennyt, mitä haluan oikeasti loppuelämäni tehdä. Tein sitten niitä töitä ja samalla hommattiin lapset (lapsia kolme, esikoisen sain 22-vuotiaana). Tällä hetkellä mä vasta opiskelen siihen unelma-ammattiini ja olen 33-vuotias, kun valmistun. Sen jälkeen sitten vasta ns. pysyvästi työelämään (lapsiluku täynnä ). Tunsin todella kovaa huonommuutta ja kriisiä siitä, että mulla kolmekymppisenä ei vielä ole omaa "uraa".