Toggle sidebar

Pitääkö pyytää anteeksi jos rehellisellä mielipiteella loukkaa toista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Eli esimerkkitilanne:
Ystävä kertoo että on huolissaan sinun painostasi, syöt liikaa hänen mielestään. Ystävä olettaa sinun haluavan laihtua koska olet lähiaikoina surkutellut tulleita kiloja, vaikka et tällä hetkellä millään dieetillä olekaan.

Loukkaannut, koska mielestäsi tapa jolla ystävä kertoi tämä,ääntään korottaen, oli mielestäsi hyvin loukkaava ja suuttumus korostuu koska aihe on arka.

Ystävä on aidosti tätä mieltä,eikä koe tarvetta anteeksipyyntöön koska kyseessä on hänen mielipiteensä, kommentointitapa hänen mielestään ei ollut täysin oikea, mutta anteeksipyyntöön ei ole aihetta.
Ystävälle kävi hyvin selväksi miten loukkaannuit kommenteista.

Eli kuuluuko ystävän pyytää anteeksi vain siksi että hänen rehellinen mielipiteensä loukkasi tunteitasi? Voiko hän pyytää anteeksi vain sanomistapaansa?
Vai onko ok jättää anteeksipyyntö kokonaan tekemättä?

Ajatuksia?
 
Silloin kuuluu pyytää anteeksi jos/kun loukkaa toisen tunteita. Eli tietenkin kuuluu pyytää anteeksi. Anteeksi on aika pieni ja nopea sana sanoa. Mitä ko.ystävä tässä tilanteessa menetää jos sen sanoo? Ei yhtään mitään. Saa ainoastaan ystävänsä paremmalle mielelle.
 
Kyllä minusta olisi syytä pyytää anteeksi. Ystävä ei tainnut kai edes pyytää neuvoja tai kommentteja. Monet tykkäävät naamioida vittuilun suoraanpuhumiseksi ja rehellisyydeksi, mutta ei se siitä miksikään muutu. Asioista voi sanoa monella tapaa jos se on tarpeen.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija ja Mummeliisa
Minusta ihmisillä tulisi olla oikeus mielipiteisiinsä, ja niiden ilmaisuunkin,joskin he ovat mielestäni kuitenkin vastuussa siitä, miten se ilmaisevat.
Arka, kipeä ja kiusallinen asia tosin saattaa loukata jotakuta, vaikka mielipiteensä silkkihansikkain ilmaisisi.
Aina ei voi sanoa asioita loukkaamatta toista. Mielipidettä ei kuitenkaan sinällään mielestäni aina tatbise pyyttää anteeksi, mutta ilmaisutapaa voi.Tai siis sitä, että mielipide loukkaa voi toki pyytää anteeksi, utta mielipudetään ei silti tarvitse muuttaa.
 
Jos loukkaa toista, oli se sitten tahallaan tai vahingossa, anteeksipyyntö on paikallaan. Ja äänenpainolla ja -sävyllä on hurja vaikutus siihen, miten sanoma otetaan vastaan, miten vastaanottaja sen tulkitsee. Tässä tapauksessa tämän ystävän pitäisi korjata tilanne sanomalla vaikka että "olen pahoillani että loukkasin sinua, se ei ollut tarkoitukseni. Olen vain huolissani siitä, ettet pidä itsestäsi huolta."
 
No, jos vaikka olet rehellisesti sitä mieltä, että kaverisi on ruma, läski ämmä ja sen hänelle pamautat päin naamaa... siis oot rehellisesti sitä mieltä, niin ei tarvii anteeksi pyydellä vai?!
 
Vähän kakspiippuinen juttu. Onhan tuo tavallaan loukkaus, mutta todella tottakin, jos toinen vain lihoo ja lihoo ja itsekin surkuttelee painoa. Joskus voi joku kaivata ihan kunnon rehellisen kommentin läheiseltä ihmiseltä, jotta herää. Ei voi vain syödä ja syödä ja surkutella.
 
Mielipidettään ei tarvitse pyytää anteeksi mutta jos sen esittää tökerösti tai toinen loukkaantuu siitä niin silloin on syytä pahoitella tyylin "anteeksi jos sanoin vähän tökerösti mutta yritän vain kertoa.."..
 
Mä en pidä ystävinäni ihmisiä, joilla on tapana kysymättä kertoa eriävä mielipide mun elämäntavoista, arvoista ja ratkaisuista (niin kauan, kun en niillä aiheuta haittaa tai välitöntä vaaraa muille tai itselleni).
Mulla on ystäviä, jotka hyväksyvät mun tapani ja arvoni, vaikka ne eroaisivat heidän omistaan. Sama toimii toisinpäin.

Sitten jos kysyn mielipidettä, niin otan myös itse sen riskin, että mielipide ei mua miellytä. Silloin ei kenelläkään ole myöskään anteeksipyydettävää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dgldg:
Lopeta se lihomisesta vinkuminen jos et aio tehdä asialle mitään, vinkuminen on ärsyttävää!!
Click to expand...

Samaa mieltä. Tuskin mikään tekee naisesti epäviehättävämpää kuin kiloistaan vinkuminen. Sulla on kaksi vaihtoehtoa, hyväksyt itsesi tai lopetat ininän!

Ja kyllä, ystävän kuuluu pyytää anteeksi jos toista loukkaa. Tajuaako ystäväsi varmasti, että loukkasi sinua? Toiset on niin tahdittomia ja nopeita sanankäänteissään ettei aina tajua.
 
Ja kyllä, ystävän kuuluu pyytää anteeksi jos toista loukkaa. Tajuaako ystäväsi varmasti, että loukkasi sinua? Toiset on niin tahdittomia ja nopeita sanankäänteissään ettei aina tajua.[/QUOTE]

Tarkoitin siis sanoa, että sulla on kaksi vaihtoehtoa, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja lopetat ininän, tai sitten laihdutat ja lopetat ininän.
 
Päädyinkin ratkaisuun etten aio enää kertoa painohuolistani jatkossa kenellekään.
Ystävääni en aio ottaa yhteyttä ennen hänen anteeksipyyntöään.
Harvoin olen tämänlaiseen tilanteeseen joutunut ja tuli pohdiskeltua syvemmin anteeksipyyntöä ja juuri sitä että kuuluuko pyytää anteeksi sanomisiaan vain siksi että näkee sen loukkaavan kovasti ystävää..

Itse olen monastikin pyytänyt anteeksi kun on esim. riidellessä lähtenyt lapasesta ja on tullut sanottua todella rumasti, siksi onkin niin vaikea ymmärtää miksi se anteeksi-sana on niin uskomattoman vaikea sanoa..
 
[QUOTE="simppa";25877774]sanon naistani riipputissiseksi, läskiksi hevosnaamaksi. olen vain rehellinen, youknow.[/QUOTE]

Millainen hurmuri itse olet kun joudut tyytymään läskiin hevosnaamaan riippareineen?
 
no yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että loukkaamista pyydetään anteeksi vaikka oltaisiin oikeassakin, koska sillä tapaa osoitetaan että on havaittu toisen loukkaantuneen, ja osoitetaan että välitetään toisen tunteista. mutta joskus riittää sekin, että sanoo, että tiedän että tämä loukkaa sinua mutta minun on tämä pakko sanoa tai halkean.

eli jos anteeksipyytämiseen liittyy oletus, että asia itsessään mitätöityy sillä, niin silloinhan olisi väärin pyytää anteeksi jos toinen on väärässä tärkeässä asiassa.

kyllähän siinäkin vääryyttä tapahtuu, jos ystävä ei saa suuttua. ja hänhän suuttui. ja sellainen suututtaa aiheestakin, jos toinen laittaa kuuntelemaan toistuvasti tyhjänruikutusta, ja tulee vielä tunne että häntä käytetään oikeuttamisen välineenä. tilanne on vielä ikävämpi, jos ystävän mielestä painat pääsi pensaaseen vaikka kysymys on terveydestä tms oleellisesta.

mielestäni molempien olisi aiheellista pyytää anteeksi. jos jäät odottamaan anteeksipyyntöä, niin tällaisessa tilanteessa se on mielestäni ylemmäksi asettumista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietitääs;25877894:
no yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että loukkaamista pyydetään anteeksi vaikka oltaisiin oikeassakin, koska sillä tapaa osoitetaan että on havaittu toisen loukkaantuneen, ja osoitetaan että välitetään toisen tunteista. mutta joskus riittää sekin, että sanoo, että tiedän että tämä loukkaa sinua mutta minun on tämä pakko sanoa tai halkean.

eli jos anteeksipyytämiseen liittyy oletus, että asia itsessään mitätöityy sillä, niin silloinhan olisi väärin pyytää anteeksi jos toinen on väärässä tärkeässä asiassa.

kyllähän siinäkin vääryyttä tapahtuu, jos ystävä ei saa suuttua. ja hänhän suuttui. ja sellainen suututtaa aiheestakin, jos toinen laittaa kuuntelemaan toistuvasti tyhjänruikutusta, ja tulee vielä tunne että häntä käytetään oikeuttamisen välineenä. tilanne on vielä ikävämpi, jos ystävän mielestä painat pääsi pensaaseen vaikka kysymys on terveydestä tms oleellisesta.

mielestäni molempien olisi aiheellista pyytää anteeksi. jos jäät odottamaan anteeksipyyntöä, niin tällaisessa tilanteessa se on mielestäni ylemmäksi asettumista.
Click to expand...

Mitä minun kuuluu mielestäsi pyytää anteeksi?
En koe jatkuvasti ruikuttaneeni painostani, vaan kerroin jokin aika sitten ystävälleni miten yritän liikunnalla ja terveellisemmällä ruokavaliolla päästä kiloista eroon.
Pyydänkö anteeksi että suutuin hänen kommenteistaan?
 
Voihan sitä pyytää anteeksi, eihän siitä haittaa ole.

Mutta ei anteeksipyytäminen tarkoita, että sen ystävän tarvitsisi väittää muuttaneensa mielipidettään tai olleensa väärässä. Sellainen olisi minusta tekopyhää valehtelua.
 
[QUOTE="aloittaja";25877919]Mitä minun kuuluu mielestäsi pyytää anteeksi?
En koe jatkuvasti ruikuttaneeni painostani, vaan kerroin jokin aika sitten ystävälleni miten yritän liikunnalla ja terveellisemmällä ruokavaliolla päästä kiloista eroon.
Pyydänkö anteeksi että suutuin hänen kommenteistaan?[/QUOTE]

Ei sinun tarvitse tunteitasi pyytää anteeksi niinkuin ei hänenkään. Mutta ehkä jo sitä, miten käytät niitä tunteita pelivälineinä toista vastaan.

Voisit esimerkiksi pyytää anteeksi hylkäävyyttä, herkkänahkaisuutta, halua lukea toista kuin piru raamattua, ylimielisyyttä ja sen seurauksena kaksilla säännöillä pelaamista. Sinun suuttumuksesi on oikeutettua, hänen ei voikaan olla. Et tiedä miksi hän korotti ääntään jos et ole kysynyt aidosti tiedonhaluisena mikä häntä täsmälleen ottaen suututtaa, etkä suvaitse hänen tunteitaan vaikket edes tiedä mitkä ne ovat.

Herkkyyttä voi myös käyttää aseena ja pätemisen välineenä. Hylkääminen on äärimmäisen julmaa ja välinpitämätöntä, ja osoittaa ettet arvosta ystävääsi sen vertaa, että antaisit hänelle luvan tehdä yhtään virhettä sinun suhteesi. Sinulle omat tunteet ovat niin pyhät ja oikeutesi olla miettimättä niiden oikeutusta niin tärkeä, että ystäväsi merkitys häviää näille kuuskytä nolla.

Nyt eletään niin onnettomia aikoja ihmismarkkinoilla, että ystäviä sopii kuluttaa samaan tapaan kuin esineitä. Hylkäävyys on nostettu hyveeksi. Tosiasiassa se on hauraan ihmisen lapsenomainen hätähuuto, johon ei oikeastaan ole mahdollista saada sitä vastausta jonka haluaa. Koska siinä edellytetään hylättävältä, että hänen pitäisi olla aikuinen nyt kun minä en ole. Kuka voi olla aikuisimmillaan silloin, kun ystävä hylkää?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa