P
petettyjahajotettu
Vieras
Miesystävän kanssa tuli erimielisyys otsikon aiheesta. Hän on joitakin vuosia sitten jättänyt lastensa äidin toisen naisen vuoksi ja pettänyt jo avioliiton aikana tämän naisen kanssa, valehdellut ja muuttanut yhteen sitten suoraan naisen kanssa. Nainen teki tahollaan samalla tavalla miehelleen, tosin nainen oli pettänyt miestään aiemminkin, siis tämä uusi nainen.
Avoliitto päättyi kuitenkin oltuaan myrskyisä, mutta intohimoinen.
Miehellä asiat sujuvat eksän ja tämän suvunkin kanssa loistavasti. Exvaimo ei kanna kaunaa ainakaan niin, että se näkyisi. Naisen puolella asiat olivat hieman toisin. Jätetty mies oli loukattu ja hänen vanhempansa eivät myös hetkeen sietäneet naista ollenkaan.
Minua on petetty vaikka kuinka. Ensimmäinen kerta on aina se pahin. Se hajottaa aivan totaalisesti ja kyllä siitä jotenkin jälki jää ikuisesti. Tosin itse ajattelen, että olenkin niin huono ja paska, etten ansaitsekaan parempaa, mutta noin ylipäätään olen sitä mieltä, että pettäminen ja jättäminen ovat pahimpia asioita, mitä toiselle voi tehdä.
Mies oli sitä mieltä, että hänen exavokkiaan syyllistettiin ja kartettiin aivan syyttä suotta. Aikuisten pitäisi päästä moisten asioiden yli lastenkin takia jo. Yritin kysyä, eikö se ollut lapsille ikävää, että molemmat hajottivat perheen egoistisista syistä intohimon vieminä, vaikkei kummallakaan ollut edes suuria ongelmia avioliitoissaan (mies haikailee sinne takaisin), mutta tässä mies hiljensi minut ihan heti. Keskustelusta tuli kaiken kaikkiaan aika napakka ja mies kauhisteli minun näkemystäni siitä, että jätetty ei välttämättä koskaan pääse kokemastaan yli vaikka haluaisikin. Muistijälki tapahtuneesta voi olla niin syvä, voi sattua niin älyttömän paljon. En jaksanut jatkaa, koska mies oli yksin oikeassa.
Mitä mieltä te olette?
Avoliitto päättyi kuitenkin oltuaan myrskyisä, mutta intohimoinen.
Miehellä asiat sujuvat eksän ja tämän suvunkin kanssa loistavasti. Exvaimo ei kanna kaunaa ainakaan niin, että se näkyisi. Naisen puolella asiat olivat hieman toisin. Jätetty mies oli loukattu ja hänen vanhempansa eivät myös hetkeen sietäneet naista ollenkaan.
Minua on petetty vaikka kuinka. Ensimmäinen kerta on aina se pahin. Se hajottaa aivan totaalisesti ja kyllä siitä jotenkin jälki jää ikuisesti. Tosin itse ajattelen, että olenkin niin huono ja paska, etten ansaitsekaan parempaa, mutta noin ylipäätään olen sitä mieltä, että pettäminen ja jättäminen ovat pahimpia asioita, mitä toiselle voi tehdä.
Mies oli sitä mieltä, että hänen exavokkiaan syyllistettiin ja kartettiin aivan syyttä suotta. Aikuisten pitäisi päästä moisten asioiden yli lastenkin takia jo. Yritin kysyä, eikö se ollut lapsille ikävää, että molemmat hajottivat perheen egoistisista syistä intohimon vieminä, vaikkei kummallakaan ollut edes suuria ongelmia avioliitoissaan (mies haikailee sinne takaisin), mutta tässä mies hiljensi minut ihan heti. Keskustelusta tuli kaiken kaikkiaan aika napakka ja mies kauhisteli minun näkemystäni siitä, että jätetty ei välttämättä koskaan pääse kokemastaan yli vaikka haluaisikin. Muistijälki tapahtuneesta voi olla niin syvä, voi sattua niin älyttömän paljon. En jaksanut jatkaa, koska mies oli yksin oikeassa.
Mitä mieltä te olette?
