Pitääkö mun vaan niellä taas että 'kaikki on ihan normaalia...'

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aamuäree
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Aamuäree

Aktiivinen jäsen
10.04.2007
48 562
16
38
Etelä-Pohjanmaa
|O

Tuon liki 3 vuotiaan pojan kanssa palaa hermo ja käämi ja tuntuu epätoivoiselta ja pelottaakin että onko kaikki nyt tosiaan muka normaalia uhmaa vaan.

Ei noin äkäinen VOI olla, vai voiko? :|
Suuttuu vaikka mistä eikä aina niin mistäkään, yhtäkkiä vaan. Huuto heräämisen jälkeenkin saattaa kestää oikeasti 2 tuntia.
Tahtoo syliin ja huutaa äitiä, kun menen paikalle suuttuu ja komentaa pois. Kiukuspäissään huutaa ja mesoaa niin että pissaa lopulta housuunsa (ja yleensä siis myös sängyn tai sohvan :headwall: )

Ja kaikki on ihan normaalia :o

ei juma.
 
Kesällä alkoi puhumaan, aikaisemmin pahimmat kiukkukohtaukset tulikin siitä että ei ymmärretty mitä yritti sanoa.

Jos kysyy mikä hätänä, miten voin auttaa, mikä sun on- kaikki yltyy vaan. Ulisee vain kaiken rään ja huudon seasta että anna mun olla rauhassa, mee pois.

Tuossa jässissä asuu oikeasti Jekyll ja Hyde

:/

Neuvolassa eilen otin puheeksi, kun tytön kanssa kävin eikä terkkarilla ollut mitään kiirettä.
Se on kuulemma ihan normaali, mutta ei mun näköpiiriin vaan toista samanlaista lasta ole osunut.
Ja en mä ole ainut joka tuota käytöstä ihmettelee...
 
Kuulostaa niin mun tytöltä. Tyttö on nyt 4-vuotias ja huutaa edelleen kaikesta pienestäkin. Ja on aivan käsittämättömän äreä. Yritän kysyä, miksi mieli on huono mutta tiuskii vaan menemään. Olen tullut siihen tulokseen, että tyttö nyt vaan sattuu olemaan ärhäkkäämpi painos. Kaksi muuta on kasvanut samalla kasvatuksella huomattavasti aurinkoisemmiksi.
 
Meillä kohta 4 v ja eikun jatkuu vaan....aamupalapöydästä alkaa ja iltapesuun loppuu..!!
0,5 tunnin "raivarit" asiasta kuin asiasta jos niikseen sattuu.

Hoitopaikassa totesivat että "pikkumiehellä erittäin luja oma tahto"-juu se on huomattu !!!!
(on kuulemma periytynyt isältään- sanoo anoppi :) )
 
:hug: Meil poika 10/05 alkaa olla pääsemässä pahimmasta yli. Neuvolassa olivat sitä mieltä, että uhma jäi päälle (pikkusisarusten syntymän vuoksi ei saanut riittävästi huomiota) ja kun on aika itsekeskeinen ja ärhäkkä luonne, niin ah mikä yhdistelmä! Oppi puhumaan 2,5v eli ilmaisemaan itseään kunnolla, sekin siinä jumitti. Toivottavasti teilä alkaa helpottamaan, tiedän todella miltä sinusta tuntuu!
 
onks sulla itellä epäilys sit et taustalla olis jotain muuta??


meillä kans asuu ihan järkyn temperantin omaava nyt 5,5v! Kuulostaa kyl siin mieles tutulle et välillä mäki mietin kuunnellessani ja katsoessani sitä touhua et ei oo kaikki nyt ihan kohillaan.

saattoi alkaa ihan jostain typerästä esim. muumit loppu.. hirvee huuto -->2h juoksi pitkin kämppää, heitti tavaroita ja kirkui, ärjyi ja se vaa ylty jos meni lähelle.

tota oli melkein joka pv jostain asiasta.. se oli tosi raskasta.

Nyt on tullu tilalle sit ärsyttäminen tahallaan. Pyytää tekemään jotain niin tekee päinvastoin tahallaan ja eikä kuuntele jos pyytää.

saattaa myös huutaa et " oo hiljaa" jne.. yks tyyli menee ja toinen tulee
 
Meillä on neiti 2v4kk ja aikamoisia raivareita saa ihan millon mistäkin.Aivan sama vaikka miten yritän rauhotella tai sovitella.ja kun suuttuu niin kirkuu ja karjuu ja tavarat lentelee! Jumaliste, että hävettää kun koko kerrostalo raikuu aamullakin jo ennen seittemää.
Yritän tolkuttaa itelleni et kyllä ihmiset ymmärtää ja et tää on ihan normia, mut hävettää mennä pihalle kun tuntuu et kaikki tuijottaa miten KEHTAAN "huudattaa" mukulaani.
Alan myös olla tosi väsyny kun aamusta asti saa tapella joka asiasta.Sit se kiukku tarttuu myös isompiin sisaruksiin =(
 
Meidän 3 vee oli samanlainen. Ja kuule, meillä se alko tyhjästä ja loppu kuin seinään. :o ootan vaan että millon se taas alkaa... Se on hirveetä, kamlaa,tuskastuttavaa kun ei mitään voi tehä ja toinen on ihan hiilenä.... :hug: Meillä sitä kesti parisen kuukautta (?) joten jos menee jo tuota pitemmäksi niin huolestuisin mutta jos tää on vasta alknutta niin uhma piikkiin, ikävä kyllä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
|O

Tuon liki 3 vuotiaan pojan kanssa palaa hermo ja käämi ja tuntuu epätoivoiselta ja pelottaakin että onko kaikki nyt tosiaan muka normaalia uhmaa vaan.

Ei noin äkäinen VOI olla, vai voiko? :|
Suuttuu vaikka mistä eikä aina niin mistäkään, yhtäkkiä vaan. Huuto heräämisen jälkeenkin saattaa kestää oikeasti 2 tuntia.
Tahtoo syliin ja huutaa äitiä, kun menen paikalle suuttuu ja komentaa pois. Kiukuspäissään huutaa ja mesoaa niin että pissaa lopulta housuunsa (ja yleensä siis myös sängyn tai sohvan :headwall: )

Ja kaikki on ihan normaalia :o

ei juma.

Minunkin "pikku-prinsessa" osasi uhmata ihan kaiken aikaa ja teki juuri noin, että ihan tahallaan pissas housut. Päätin, että nämä tahalliset vahingot pitää panna aisoihin ja käskin aina itse mennä kylppäriin vaihtaan housut. Ei kokeillut kovinkaan monesti enää osoittaa mieltään tällä tavalla, kun kävi niin työlääksi itselleen. Huutaminen ja kiukkukohtaukset loppui, kun en noteerannut niitä ollenkaan, joskus nostin tytön omaan huoneeseen hetkeksi.

Sitten kyllä koin tärkeäksi, että annoin tytölle aikaa myöhemmin illalla, kun rauhoittumisestakin oli kulunut jo hyvä tovi, ettei yhdistä huomiota siihen että kun kiukuttelee, niin saa extra huomiota. Juttelin myös lapselle ja kyselin, mitä aikaisemmin päivällä tapahtui, miksi suuttui.

En tiedä johtuuko tästä vai siitä että lapsi kasvoi isommaksi, mutta ainakin nuo pahemmat kohtaukset on jääneet. Tyttö on kyllä hyvin mustasukkainen minusta ja vaatii paljon huomiota, voi olla että sitä haki silloin aikaisemminkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Rankaisetko sinä tuosta käytöksestä mitenkään vai sallitko sen? Lapsi saattaa hakea vanhemmalta myös sitä kovaa asennetta, että hänelle näytetään että tuo käytös ei ole sallittua.

Peesi. Huutavan ja kiukkuavan lapsen kanssa on tosi raskasta, voimahali ap:lle! Rajat on silti osoitettava, eikä pidä antaa lapsen määräillä aikuista. Tiedän pari tällaista lasta jotka raivokohtauksensa keskellä pyrkivät komentelemaan vanhempiaan tyyliin "mene pois, mene jo, minä käsken sinua!". Tällaiseen silmille hyökkimiseen ei pidä alistua, vaan lapselle on osoitettava hänen paikkansa ja että vanhemmat ovat ne jotka määräävät.
 
Meidän esikoisella oli juurikin 3 vuotiaana noita kiukkukohtauksia, että huusi niin kauan kunnes pissat tuli housuun... Olin silloin kotona äitiyslomalla, joten se tietysti helpotti mun oloani, kun ei ollu pakko mennä mihinkään.

Meillä ei myöskään auttanut mikään lohdutus ei mikään ja kohtaukset rupesivat oikeastaan harvenemaan vasta kun jätin ne noteeraamatta. Ilmoitin pojalle, että äiti ottaa mielellään syliin, kun rauhoitut ja että en voi auttaa, jos et kerro mikä on hätänä.

Tänäpäivänäkin poika (nyt 5 v) on tosi tempperamenttinen ja kiihtyy äkkiä, mutta kyllä ikä on sentään jotain malttia ukkeliin tuonut. Meillä nuorempi poika (2v) taas on erityisen tyyni jos isoveikka kiukkuaa, niin nuorempi toteaa vaan, että veikalla taas paha mieli...
 
En salli, tai siis lähden pois paikalta jos tuollaiseksi äityy, vaikka ensin ihan normaalisti mua paikalle pyytäiskin ja sitten alkaiskin raivoamaan.

Mä sanon kyllä aika äkäseen että oo sitte, tuut kun rauhoitut. Tänä aamunakin ennätin katsella Housen ja CSI nauhalta ennekuin mökä laantui ja jätkä marssi alakertaan kuin ei mitään olis tapahtunut.

Mutta tämä tosiaan ON väsyttävää :| JA alkoi liki tyhjästä, kuin nappia olis painanut. Tsädäm! Monsteri astui esiin.....
 
Meillä on samanlainen pian 4v. Ihan on omaa luokkaansa ollu koko ikänsä :whistle: Voi luoja että on hermot ollu kireellä ja tulee ihan varmasti olemaan eräänkin kerran vielä :kieh:
 

Yhteistyössä