Nimettömänä nyt
Eräs mies aloitti keskustelun kanssani kaupan lihatiskillä. Hyvännäköinen nuorekas mies, ikäiseni. Ensimmäisellä kerralla en kiinnittänyt häneen sen kummempaa huomiota. Tuli vain hyvä mieli.
Parin viikon päästä tapasimme uudestaan saman marketin kalatiskillä. Silloin keskustelu kääntyi jo pidemmälle ja kassajonossa sovimme menevämme kahville.
En ole koskaan uskonut tällaisiin tapaamisiin, mutta niinhän siinä sitten kävi, että yhteen päädyttiin. Eniten minua ilahdutti tässä kohtaamisessa se, että mies ei tiennyt minusta mitään. Ei nimeä, ei sitä missä asuin, ei varallisuuttani tai asemaani. Hän ihastui puhtaasti minuun verkkareissani tukka ponnarilla arkisilmälaseissa.
Tai niinhän minä silloin luulin.
Jälkikäteen minulle selvisi monien sattumien kautta että nykyinen avomieheni tiesi minusta hyvinkin paljon. Hän valitsee kohteensa (sellaiseksi itseni nyt tunnen) tämän auton, asuinpaikan ja ammattin sekä tulojen perustella.
Sain tietää että mieheni oli seurannut autoja parkkipaikalla ja huomannut minut ja Bemarini ja sen nahkapäällysteiset istuimet. Hän oli tekstannut rekkarin Trafille ja saanut nimeni ja kotiosoitteeni. Tämän jälkeen hän oli tsekannut kotiosoitteeni ihan vierailemalla paikan päällä, selvittänyt työpaikkani ja asemani (myös julkista tietoa) sekä tarkistanut verotoimistosta tuloni. Hän oli jopa laittanut ystävänsä soittamaan sekä koti että työpuhelinnumerooni varmistaakseen jotakin yksityiskohtia.
Tämän kaiken sain tietää mieheni ystävän kautta, nyt paljon paljon jälkikäteen.
Pistänkö miehen tästä teosta pihalle? Sen lisäksi että hän teki kaiken tämän selkäni takana ja esitti ettei tiennyt minusta ennalta mitään, hän oli kehuskellut kevereilleen "saaliillaan" enkä kuulemma ole ensimmäinen "vonkale" jonka hän on pyydystänyt samalla tekniikalla.
Parin viikon päästä tapasimme uudestaan saman marketin kalatiskillä. Silloin keskustelu kääntyi jo pidemmälle ja kassajonossa sovimme menevämme kahville.
En ole koskaan uskonut tällaisiin tapaamisiin, mutta niinhän siinä sitten kävi, että yhteen päädyttiin. Eniten minua ilahdutti tässä kohtaamisessa se, että mies ei tiennyt minusta mitään. Ei nimeä, ei sitä missä asuin, ei varallisuuttani tai asemaani. Hän ihastui puhtaasti minuun verkkareissani tukka ponnarilla arkisilmälaseissa.
Tai niinhän minä silloin luulin.
Jälkikäteen minulle selvisi monien sattumien kautta että nykyinen avomieheni tiesi minusta hyvinkin paljon. Hän valitsee kohteensa (sellaiseksi itseni nyt tunnen) tämän auton, asuinpaikan ja ammattin sekä tulojen perustella.
Sain tietää että mieheni oli seurannut autoja parkkipaikalla ja huomannut minut ja Bemarini ja sen nahkapäällysteiset istuimet. Hän oli tekstannut rekkarin Trafille ja saanut nimeni ja kotiosoitteeni. Tämän jälkeen hän oli tsekannut kotiosoitteeni ihan vierailemalla paikan päällä, selvittänyt työpaikkani ja asemani (myös julkista tietoa) sekä tarkistanut verotoimistosta tuloni. Hän oli jopa laittanut ystävänsä soittamaan sekä koti että työpuhelinnumerooni varmistaakseen jotakin yksityiskohtia.
Tämän kaiken sain tietää mieheni ystävän kautta, nyt paljon paljon jälkikäteen.
Pistänkö miehen tästä teosta pihalle? Sen lisäksi että hän teki kaiken tämän selkäni takana ja esitti ettei tiennyt minusta ennalta mitään, hän oli kehuskellut kevereilleen "saaliillaan" enkä kuulemma ole ensimmäinen "vonkale" jonka hän on pyydystänyt samalla tekniikalla.
