Alkaa tämä elämä käydä taas vähän turhan väsyttäväksi. Mies oli kaksi viikkoa sitten pe-su poissa kotoa, viime viikolla oli lauantain töissä, tämän viikonlopun taas poissa kotona, ensi lauantain taas töissä ja jälleen kuun viimeisen viikonlopun pois kotoa. Arksin on aina töissä klo 19.30 asti. Periaatteessa mulla ei oo mitään noita miehen viikonloppumenoja vastaan, ei niitä usein ole, nyt on vaan tähän sattunut nuo kolme viikonloppua näin lähekkäin. Mutta nyt minä alan olla jaksamiseni äärirajoilla. Tänään pitäs lähteä kauppoja kiertämään, siivota kaappeja ja pestä pyykkiä. Ois se vaan kiva, kun toinen ois jakamassa vähän enemmän tätä elämää minun kanssa.
Toisaalta tekis mieli vaan maata sängyssä ja yrittää levätä, mutta toisaalta tuntuu, että pitäs keksiä jotain piristävää.
Toisaalta tekis mieli vaan maata sängyssä ja yrittää levätä, mutta toisaalta tuntuu, että pitäs keksiä jotain piristävää.