Piripäivä-dokumentti katsoiko kukaan?

Jos asioille olisi tehty jotain, nuo lapset olisi varmaan otettu huostaan 10 vuotta aiemmin. Tollanen raju huumeongelma ei kehity kuukaudessa.

Oinjahan otettiin huostaan jo ennen kouluikää.
Vai mitä tarkoitat?

 

Haastattelun luin lehdestä ja sen mukaan toi Pinja on otettu huostaan vasta 7-vuotiaana, eli ei alle kouluikäisenä, kuten joku tässä ketjussa väitti.
Lisäksi Pinjan äiti aloitti huumeiden käytön vasta reilusti yli parikymppisenä, eli Pinja ei ole elänyt narkkarin kanssa varhaislapsuuttaan.

Minusta lehdessä sanottiin, että kuusivuotiaana. En voi vannoa kun lehti ei ole tässä vieressä. Ja aivan sama oliko 6- vai 7-vuotiaana, ehjää lapsuutta hänelle ei kukaan taannut kun äidin annettiin roikkua elämässä.

 

Kuka tollasia mätäsakkia viittii sääliä? Hakatkoot toisensa hengiltä.

 

Minusta lehdessä sanottiin, että kuusivuotiaana. En voi vannoa kun lehti ei ole tässä vieressä. Ja aivan sama oliko 6- vai 7-vuotiaana, ehjää lapsuutta hänelle ei kukaan taannut kun äidin annettiin roikkua elämässä.

Niin no, en tiedä onko tuollaisessa tapauksessa kumpikaan vaihtoehto toista sen parempi.
Sen ikäinen kuitenkin jo ollut, että on kerennyt hyvästi kiintyä äitiin ja muistaa tämän, vaikka olisi vuosiakin tapaamatta.
Eli trauma joka tapauksessa ja todnäk. ihaillut äitiä, vaikkei olisi tätä huostaanoton jälkeen alaikäisenä nähnytkään.
Ehkä olisi ihaillut ja kaivannut vielä entistäkin kovemmin.

Ehkä niillä kahdella vaan jotenkin synkkaa?
Tuliko mistään ilmi, onko kolme muuta sisarusta millaisia? Eli elävätkö kolme muuta edes suht. tavallista elämää?

 

Lehdessä lukee että "kouluikäinen Pinja ja hänen isosiskonsa sijoitettiin .... "

Mitä väliä, pieni se likka oli kuitenkin silloin eikä varmasti sen ikäisenä tiennyt huumeista mitään. Äitinsä antoi lapset huostaan itse kun alkoi käyttämään ja mulle jäi käsitys, ettei Pinja tuolloin nöhnyt sitä huume-elämää.

Myöhemmin sitten kuullut äidistään, että on narkomaani ja pienen lapsen äitikaipuussa sitten halusi päästä tätä lähelle alkamalla itsekin käyttää.

 

Ihmettelin samaa katsoessani dokkaria, mutta ärsytti kun tuota hoitopuolta näytettiin niin rajallisesti, ei oikeasti saanut mitään kuvaa mitä hoitoa olisi oikeasti ollut saatavilla.

Mä jotenkin naiivisti ajattelin, ehkä johtuen niistä amerikkalaisista relitysarjoista, että katkolle mentäessä siitä alkaa sellainen hoitopolku tavallaan. Ensin katko, sitten jonnekin toiseen hoitolaitokseen käsittelemään henkistä puolta ja sopeutumaan pikkuhiljaa tavalliseen elämään, työssäkäyntiin, opiskeluun jne.
Ja sitten vasta lopulta takaisin kokonaan elämään ja silloinkin vahva tulevaisuudensuunnitelma valmiina.

Näin sen pitäisi mennä. TODELLISUUDESSA, katko on liian rankka ja se keskeytetään ja lähdetään vetämään kamaa. Tai jaksetaan olla se jakso mutta kotona taas vanhat kaverit ja vanha elämä odottaa. Aika vaikea on kieltäytyä.
TAI sosiaalitoimi/kunta/rahoittaja ei myönnä pitkiä kuntoutuksia, laitappa ite elämäs uuteen uskoon kuukaudessa.... KUNNON kuntoutusjakso olisi minimi 6 kk. Sosku myöntää maksarin kuukaudeksi. TODELLA onnellisia on ne jotka saa olla 3 kk kuntoutuksessa.

 

Niin no, en tiedä onko tuollaisessa tapauksessa kumpikaan vaihtoehto toista sen parempi.
Sen ikäinen kuitenkin jo ollut, että on kerennyt hyvästi kiintyä äitiin ja muistaa tämän, vaikka olisi vuosiakin tapaamatta.
Eli trauma joka tapauksessa ja todnäk. ihaillut äitiä, vaikkei olisi tätä huostaanoton jälkeen alaikäisenä nähnytkään.
Ehkä olisi ihaillut ja kaivannut vielä entistäkin kovemmin.

Ehkä niillä kahdella vaan jotenkin synkkaa?
Tuliko mistään ilmi, onko kolme muuta sisarusta millaisia? Eli elävätkö kolme muuta edes suht. tavallista elämää?

Muista sisaruksista ei ollut puhetta.
Ja muuten, mä mietin ihan samaa, kun sinä. Miten ihmeessä saa pysymään painoa kropassa kun nitkuilee pirin kanssa? Ne on kyllä järjestäen luurangon laihoja...

 

Niin no, en tiedä onko tuollaisessa tapauksessa kumpikaan vaihtoehto toista sen parempi.
Sen ikäinen kuitenkin jo ollut, että on kerennyt hyvästi kiintyä äitiin ja muistaa tämän, vaikka olisi vuosiakin tapaamatta.
Eli trauma joka tapauksessa ja todnäk. ihaillut äitiä, vaikkei olisi tätä huostaanoton jälkeen alaikäisenä nähnytkään.
Ehkä olisi ihaillut ja kaivannut vielä entistäkin kovemmin.

Ehkä niillä kahdella vaan jotenkin synkkaa?
Tuliko mistään ilmi, onko kolme muuta sisarusta millaisia? Eli elävätkö kolme muuta edes suht. tavallista elämää?

Sisaruksista ei mainintaa muuta kuin että Carita on jo yhden lapsen mummo.

 

Muista sisaruksista ei ollut puhetta.
Ja muuten, mä mietin ihan samaa, kun sinä. Miten ihmeessä saa pysymään painoa kropassa kun nitkuilee pirin kanssa? Ne on kyllä järjestäen luurangon laihoja...

Ei kunnon piriä taho saada. Kaikenmaailman tutkari paskaa ja sitten oli ainakin siinä lehtijutussa että buprea käyttää myös. Mitä vaan mitä on saatavilla.

 

Kuka sen hienon kämpän Lahdessa kustansi?

 

[QUOTE="PPPPPP";30237195]Lehdessä lukee että "kouluikäinen Pinja ja hänen isosiskonsa sijoitettiin .... "

Mitä väliä, pieni se likka oli kuitenkin silloin eikä varmasti sen ikäisenä tiennyt huumeista mitään. Äitinsä antoi lapset huostaan itse kun alkoi käyttämään ja mulle jäi käsitys, ettei Pinja tuolloin nöhnyt sitä huume-elämää.

Myöhemmin sitten kuullut äidistään, että on narkomaani ja pienen lapsen äitikaipuussa sitten halusi päästä tätä lähelle alkamalla itsekin käyttää.[/QUOTE]

Voisin kyllä veikata, kaiken näkemäni jälkeen, että tuolla äidillä on ollut huumeongelma jo aika paljon aiemmin, kun lapset on huostaanotettu.
Uskallan arvata, että ongelma on ollut jo ennen lapsia.

 

Ei kunnon piriä taho saada. Kaikenmaailman tutkari paskaa ja sitten oli ainakin siinä lehtijutussa että buprea käyttää myös. Mitä vaan mitä on saatavilla.

Niin, lehtijutussahan oli että Pinja vetänyt jotain pa**aa välillä ja tästä syystä äiti alkanut hankkimaan lapselleen huumeet, että tietää ainakin mitä vetää ja että on puhdasta.

Ei mene mun tajuntaan, ei...

 

Voisin kyllä veikata, kaiken näkemäni jälkeen, että tuolla äidillä on ollut huumeongelma jo aika paljon aiemmin, kun lapset on huostaanotettu.
Uskallan arvata, että ongelma on ollut jo ennen lapsia.

Minä en viitsi veikkailla kun en tunne.

 

Minä en viitsi veikkailla kun en tunne.

Niin. Harvemmin kukaan antaa lapsia huostaan, kun on vetänyt ensimmäisen kerran viivan piriä.

 

Niin. Harvemmin kukaan antaa lapsia huostaan, kun on vetänyt ensimmäisen kerran viivan piriä.

No ei ole kokemusta.


Me Naisissa Carita - äiti puhuu masennuksestaan joka ollut ennen piriä. Jätti lääkkeet kesken heti, kun alkoi tuntumaan paremmalta ja käsitti sen olevan virhe. Tapahtui sitten jotain asioita ja ei enää jaksanut.

 

No ei ole kokemusta.


Me Naisissa Carita - äiti puhuu masennuksestaan joka ollut ennen piriä. Jätti lääkkeet kesken heti, kun alkoi tuntumaan paremmalta ja käsitti sen olevan virhe. Tapahtui sitten jotain asioita ja ei enää jaksanut.

Sanotaanko, että mä olen nähnyt näitä sen verran, että voin kertoa, ettei huumeongelma alka yhdessä yössä. Ei se nyt vaan mene niin, että
- voi mua masentaa, ja nyt otan lääkkeet.
- nyt ei enää masenna, en syö niitä enää.
- nyt masentaa, mut mä alankin käyttämään piriä. Vetäsen tosta samantien päivittäin kymmenen vuoden ajan muutaman millin rojua ränniin.

Ei toi huumeongelma ala sen kummemmin, kuin alkoholiongelmakaan. Ei kukaan juo kossusnapsia ja ole siltä istumalta 20 vuotta kännissä.

 

Sanotaanko, että mä olen nähnyt näitä sen verran, että voin kertoa, ettei huumeongelma alka yhdessä yössä. Ei se nyt vaan mene niin, että
- voi mua masentaa, ja nyt otan lääkkeet.
- nyt ei enää masenna, en syö niitä enää.
- nyt masentaa, mut mä alankin käyttämään piriä. Vetäsen tosta samantien päivittäin kymmenen vuoden ajan muutaman millin rojua ränniin.

Ei toi huumeongelma ala sen kummemmin, kuin alkoholiongelmakaan. Ei kukaan juo kossusnapsia ja ole siltä istumalta 20 vuotta kännissä.

En niin ajatellutkaan.
Asioiden takana on yleensä "jotain". Eihän kukaan päätä, että minusta tulee narkomaani? Johonkin oloon sitä aletaan käyttää.

Minä en tunne kyseisisä ihmisiä muuta kuin lehden ja tv:n välityksellä. En yleensäkään ole sen tyylinen ihminen että OLETAN jotain vain siksi, että 278 muutakin on tehnyt niin.

Ymmärrän, että tietyt toimintakuviot toistuu tietynlaisissa asioissa. Mutta ei kaikki silti ole "selvää pässinlihaa".

 

En niin ajatellutkaan.
Asioiden takana on yleensä "jotain". Eihän kukaan päätä, että minusta tulee narkomaani? Johonkin oloon sitä aletaan käyttää.

Olen vähän toista mieltä.

Osoita mulle ihminen, joka ei tiedä sitä, että huumeisiin jää koukkuun. Tämä tieto ei todellakaan tule yllätyksenä kenellekään, joten siinä kohtaa, kun ihminen ensimmäistä kertaa kokeilee, hän tekee sen valinnan, että hänestä mahdollisesti tulee narkomaani.

Ja ihmisellä nyt on ihan joka sekunti jonkinlainen olo. Tunnen useammankin narkomaanin ja tiedän, mikä tarina heillä on siellä taustalla. Toisilla taustalla on jokin paha asia, jonka tiimoilta ihminen on päätynyt huonoon jamaan ja huumeiden pariin.

Mutta esim. omassa nuoruudessani huumeita oli koko ajan tarjolla ja jos vaan vähääkään huvitti kokeilla, ihan muutoin vaan, niin se onnistui ilman mitään ongelmaa. Ja moni tuohon tarjottuun tilaisuuteen lähipiirissäni tarttui, koska se oli mahdollista. Ei se siis vaatinut mitään sen suurempaa syytä, kuin kokeilunhalua. Muut kertoi, miten hyvä fiilis siitä tulee, joten pitihän se päästä kokemaan. Ja jos kokeilu oli onnistunut, kokeiltiin toistekin. Ja kohta vedettiinkin pää sekaisin ihan jatkuvalla syötöllä.

Olen monasti pohtinut sitä, että miksi joku päätyy kokeilemaan ja joku toinen ei? Jos kahdella ihmisellä on vastaavanlaiset taustat, miksi toisesta tulee narkkari ja toisesta ei?

Pinjalla oli kohtuu paska mutsi. Niin mullakin. Miksi Pinja käyttää, minä en?

 

Olen vähän toista mieltä.

Osoita mulle ihminen, joka ei tiedä sitä, että huumeisiin jää koukkuun. Tämä tieto ei todellakaan tule yllätyksenä kenellekään, joten siinä kohtaa, kun ihminen ensimmäistä kertaa kokeilee, hän tekee sen valinnan, että hänestä mahdollisesti tulee narkomaani.

Ja ihmisellä nyt on ihan joka sekunti jonkinlainen olo. Tunnen useammankin narkomaanin ja tiedän, mikä tarina heillä on siellä taustalla. Toisilla taustalla on jokin paha asia, jonka tiimoilta ihminen on päätynyt huonoon jamaan ja huumeiden pariin.

Mutta esim. omassa nuoruudessani huumeita oli koko ajan tarjolla ja jos vaan vähääkään huvitti kokeilla, ihan muutoin vaan, niin se onnistui ilman mitään ongelmaa. Ja moni tuohon tarjottuun tilaisuuteen lähipiirissäni tarttui, koska se oli mahdollista. Ei se siis vaatinut mitään sen suurempaa syytä, kuin kokeilunhalua. Muut kertoi, miten hyvä fiilis siitä tulee, joten pitihän se päästä kokemaan. Ja jos kokeilu oli onnistunut, kokeiltiin toistekin. Ja kohta vedettiinkin pää sekaisin ihan jatkuvalla syötöllä.

Olen monasti pohtinut sitä, että miksi joku päätyy kokeilemaan ja joku toinen ei? Jos kahdella ihmisellä on vastaavanlaiset taustat, miksi toisesta tulee narkkari ja toisesta ei?

Pinjalla oli kohtuu paska mutsi. Niin mullakin. Miksi Pinja käyttää, minä en?

NÄistä on tehty väikkäreitä, niistä selviää aivokemiaa ja taipumuksia ja jotain mitä ei edes tiede pysty selittämään.

 

NÄistä on tehty väikkäreitä, niistä selviää aivokemiaa ja taipumuksia ja jotain mitä ei edes tiede pysty selittämään.

No eipä sitten ihme, jos mä en ole ratkaisua keksinyt, jos tiedekään ei sitä kokonaan selvittämään pysty

Mutta...niin...en mä kyllä nyt siltikään oikein ymmärrä. Tuo kuulostaa ihan höpönlöpöltä. Ja ei, en väitä, etteikö se voisi olla totta. Mutta mun on vaan ihan älyttömän vaikeata ymmärtää, että miten hitossa tuo voisi mennä noin? Ja sekös v*tuttaa, koska haluaisin ymmärtää

Kyllähän meistä jokaisella on taipumuksia vähän joka suuntaan, mutta lopulta me kuitenkin jokaisen valintamme ja ratkaisumme kohdalla teemme ihan tietoisen päätöksen. Päätämme, että ostammeko kaupasta maitoa vai emme. Ja aivan samalla tapaa päätämme, että kokeilemmeko huumeita, vai emme.

Ymmärrän, että siinä kohtaa, kun me jo olemme vetäneet niitä mömmöjä, aivokemiat ja taipumukset määrittelevät jatkoa. Joku kun jää kerrasta koukkuun, joku toinen ei. Eli tällä jälkimmäisellä kaverilla on siis tuossa kohtaa vielä mahdollisuus päättää toisin. Mutta tällä, joka jäi heti koukkuun on aikalailla paskempi tilanne.

Mutta että jo siinä kohtaa, kun tulee se tilanne eteen, että pohditaan sitä ensimmäistä kertaa. Ottaakko, vaiko eikö ottaa?

 

No eipä sitten ihme, jos mä en ole ratkaisua keksinyt, jos tiedekään ei sitä kokonaan selvittämään pysty

Mutta...niin...en mä kyllä nyt siltikään oikein ymmärrä. Tuo kuulostaa ihan höpönlöpöltä. Ja ei, en väitä, etteikö se voisi olla totta. Mutta mun on vaan ihan älyttömän vaikeata ymmärtää, että miten hitossa tuo voisi mennä noin? Ja sekös v*tuttaa, koska haluaisin ymmärtää

Kyllähän meistä jokaisella on taipumuksia vähän joka suuntaan, mutta lopulta me kuitenkin jokaisen valintamme ja ratkaisumme kohdalla teemme ihan tietoisen päätöksen. Päätämme, että ostammeko kaupasta maitoa vai emme. Ja aivan samalla tapaa päätämme, että kokeilemmeko huumeita, vai emme.

Ymmärrän, että siinä kohtaa, kun me jo olemme vetäneet niitä mömmöjä, aivokemiat ja taipumukset määrittelevät jatkoa. Joku kun jää kerrasta koukkuun, joku toinen ei. Eli tällä jälkimmäisellä kaverilla on siis tuossa kohtaa vielä mahdollisuus päättää toisin. Mutta tällä, joka jäi heti koukkuun on aikalailla paskempi tilanne.

Mutta että jo siinä kohtaa, kun tulee se tilanne eteen, että pohditaan sitä ensimmäistä kertaa. Ottaakko, vaiko eikö ottaa?

Olen tehnyt omaan päähäni karkean määritelmän.
Hyvin useat kuitenkin kokeilee huumeita nuorena.
Se, miten helposti niihin jää koukkuun riippuu siitä, miten paljon on tarve paeta todellisuutta.

 

Mä en usko tohon. Toki varmaan kaikilla on tiedossa ne huumeriskit mutta mä en usko, että joku 16-vuotias päättää, että "no nyt otan tosta tota huumetta ja on mahfollisuus että jään koukkuun ja musta tulee narkomaani".

Eihän ton ikäiset, niinkuin tässäkin ketjussa on todettu, tajua asioita useinkaan pidemmälle kuin oma napa. Ton ikäsethän on "kaikkivoipaisia" omasta mielestään.
"Ei mulle voi käydä noin."
Sitä vaan ajattelee että kokeilempa miltä tuntuu.

Jos oikeesti ihmiset ajattelis niinkuin kirjoitit, olis vähemmän huumeongelmia.

Tosta oli ihan jotain tutkimustakin joskus. Entiset huumeidenkäyttäjät mm. kiellettiin käynästä enää jossain koulussa "luennoimassa" aiheesta koska osan nuorten päässä se asia kääntyi ihan vinksalleen. Tätä jaloilleen päässyttä narkkia ihannoitiin ja ajateltiin että itsr kykenee olemaan käyttäjä vai silloin kun haluaa, eikä sotke elämäänsä samalla tavalla.

Nuorten aivot on arvoitus.

Aikuinen ehkä ennemminkin asian päättää koska ymmärtää asian eri tavalla.

 

terveyspalvelut ei ainakaan asiaa auta antamalla kaikenmaailman mömmöjä viekkareihin ja muuhun. kai se jonkun diagnoosin omaa tuo tyttökkm kun vahvoja neutoleptejä veti

 

No eipä sitten ihme, jos mä en ole ratkaisua keksinyt, jos tiedekään ei sitä kokonaan selvittämään pysty

Mutta...niin...en mä kyllä nyt siltikään oikein ymmärrä. Tuo kuulostaa ihan höpönlöpöltä. Ja ei, en väitä, etteikö se voisi olla totta. Mutta mun on vaan ihan älyttömän vaikeata ymmärtää, että miten hitossa tuo voisi mennä noin? Ja sekös v*tuttaa, koska haluaisin ymmärtää

Kyllähän meistä jokaisella on taipumuksia vähän joka suuntaan, mutta lopulta me kuitenkin jokaisen valintamme ja ratkaisumme kohdalla teemme ihan tietoisen päätöksen. Päätämme, että ostammeko kaupasta maitoa vai emme. Ja aivan samalla tapaa päätämme, että kokeilemmeko huumeita, vai emme.

Ymmärrän, että siinä kohtaa, kun me jo olemme vetäneet niitä mömmöjä, aivokemiat ja taipumukset määrittelevät jatkoa. Joku kun jää kerrasta koukkuun, joku toinen ei. Eli tällä jälkimmäisellä kaverilla on siis tuossa kohtaa vielä mahdollisuus päättää toisin. Mutta tällä, joka jäi heti koukkuun on aikalailla paskempi tilanne.

Mutta että jo siinä kohtaa, kun tulee se tilanne eteen, että pohditaan sitä ensimmäistä kertaa. Ottaakko, vaiko eikö ottaa?

Aikuisten pitäisi pystyä tekemään tietoisesti päätöksiä, myös tuollaisten kokeiluiden suhteen. Mutta entäs kun se päihdekokeilija on vaikka 10-12 vuotias. Se ei ole yksin vastuussa tekemistään päätöksistä tai valinnoistaan millään tasolla muutenkaan, miten voitaisiin pitää vastuussa myöskään päihdekokeiluista, tyyliin "mitäs läksit, oishan sun pitänyt tietää".

Näissä tapauksissa kun ongelmat siirtyy sukupolvelta toiselle, ne ongelmat alkaa jo lapsuudessa. Ihan täysin ei sellainen ihminen ole "itse" sitä valintaansa tehnyt. Ja ainoa ongelmahan ei ole se päihdekokeilu, vaan myös mikä siihen johtaa noin nuorella iällä. Turvaton koti tai turvattomat ensimmäiset lapsuusvuodet, luotettavien aikuisten puute, olematon itsetunto, itsetuhoisuus, mikä ikinä. Lisäksi geneettinen taipumus riippuvaisuuksiin. Muutahan ei tarvita.

Kaikki eivät toki ole näitä joilla syynä on ankea lapsuus, mutta tämä ko ohjelman päähenkilö kyllä menee tähän kastiin ihan heittämällä.

 

Näin sen pitäisi mennä. TODELLISUUDESSA, katko on liian rankka ja se keskeytetään ja lähdetään vetämään kamaa. Tai jaksetaan olla se jakso mutta kotona taas vanhat kaverit ja vanha elämä odottaa. Aika vaikea on kieltäytyä.
TAI sosiaalitoimi/kunta/rahoittaja ei myönnä pitkiä kuntoutuksia, laitappa ite elämäs uuteen uskoon kuukaudessa.... KUNNON kuntoutusjakso olisi minimi 6 kk. Sosku myöntää maksarin kuukaudeksi. TODELLA onnellisia on ne jotka saa olla 3 kk kuntoutuksessa.

Miksi ihmessä meidän (sen hörhön asuinkunnan) veromaksajien pitäisi rahoittaa tälläisten piriluusereitten helvetin kalliita hoitojaksoja tms? Vetäköön piriä niin paljon että pääsevät mahdollisimman nopeasti penaaliin ja mullan alle!

EVVK, muuten kuin että en halua omasta selkänahastani revittyjä pennosia käyttää näiden urpojen elämän rahoittamiseen. Myyköön vaikka persettä saadakseen huumeita ja kortteerin itselleen...