Poika ja kaverinsa leikkivät illalla tuossa pihalla ja olivat sitten leikin tohinassa heittäneet jonkun kaverin lelun puuhun. (tai siis tämä kaveri itte oli heittänyt) Minä olin nuorempien muksujen kanssa sisällä iltatouhuissa.
Olivat sitten keksineet että kun lelussa on magneettia ja ulkona oli pätkä imurinputkea että yrittävät sillä putkella sohia jos se lelu tarttuisi putkeen. Tehtävä sinällään ihan mahdoton sillä puu/pensas on TODELLA tiheäoksainen ja korkea joten sieltä ei edes näe, missä koko lelu on.
Joka tapauksessa meidän poika sitten oli ollut "vuorossa" yrittää lelua pois ja huitaisi sitten vahingossa kaveriansa huuleen sillä putkella. :/ Ylähuuleen tuli vekki ja verta kauheasti. (suun alueeltahan nyt aina tulee hurjasti verta vaikka pienikin haava) Pojat tietty säikähti molemmat, hirveä parku ja huuto molemmilta. Ja minäkin säikähdin että vähintään hammas poikki, sen verran kova poru oli päällä.
Kun pahin huuto oli päällä, soitti tämän kaverin isoveli poikamme kaverin puhelimeen ja minä vastasin. Yritin selittää siinä mitä oli sattunut mutta takana oli sellanen mökä etten tiä, saiko puoliakaan selvää. Pyysi vaan lähettämään sankarin kotiinsa. Kun sitten sain verenvuodon lakkaamaan ja tilanteen rauhoittumaan, soitin uudelleen tälle isoveljelle ja kerroin mikä haaveri oli käynyt. Vaikutti kyllä että ymmärsi että oli puhdas vahinko.
Meidän poika säikähti ihan yhtä paljon, itki vielä kaverinsa lähdettyä ja oli pahoillaan kun tuollaista pääsi käymään. Painotin kyllä hänelle että tapahtunut oli vahinko mutta että ajattelematonta oli se että alkoivat metalliputkella sohimaan. Lähetin vielä nyt illalla viestiä kaverin kotiin että onko poika kunnossa ja vastasivat että kaikki hyvin, tekevälle sattuu.
Miksi minua sitten vieläkin harmittaa ihan suunnattomasti että näin pääsi käymään? Pojat on poikia, tiedän, mutta silti harmittaa.... :/
Olivat sitten keksineet että kun lelussa on magneettia ja ulkona oli pätkä imurinputkea että yrittävät sillä putkella sohia jos se lelu tarttuisi putkeen. Tehtävä sinällään ihan mahdoton sillä puu/pensas on TODELLA tiheäoksainen ja korkea joten sieltä ei edes näe, missä koko lelu on.
Joka tapauksessa meidän poika sitten oli ollut "vuorossa" yrittää lelua pois ja huitaisi sitten vahingossa kaveriansa huuleen sillä putkella. :/ Ylähuuleen tuli vekki ja verta kauheasti. (suun alueeltahan nyt aina tulee hurjasti verta vaikka pienikin haava) Pojat tietty säikähti molemmat, hirveä parku ja huuto molemmilta. Ja minäkin säikähdin että vähintään hammas poikki, sen verran kova poru oli päällä.
Kun pahin huuto oli päällä, soitti tämän kaverin isoveli poikamme kaverin puhelimeen ja minä vastasin. Yritin selittää siinä mitä oli sattunut mutta takana oli sellanen mökä etten tiä, saiko puoliakaan selvää. Pyysi vaan lähettämään sankarin kotiinsa. Kun sitten sain verenvuodon lakkaamaan ja tilanteen rauhoittumaan, soitin uudelleen tälle isoveljelle ja kerroin mikä haaveri oli käynyt. Vaikutti kyllä että ymmärsi että oli puhdas vahinko.
Meidän poika säikähti ihan yhtä paljon, itki vielä kaverinsa lähdettyä ja oli pahoillaan kun tuollaista pääsi käymään. Painotin kyllä hänelle että tapahtunut oli vahinko mutta että ajattelematonta oli se että alkoivat metalliputkella sohimaan. Lähetin vielä nyt illalla viestiä kaverin kotiin että onko poika kunnossa ja vastasivat että kaikki hyvin, tekevälle sattuu.
Miksi minua sitten vieläkin harmittaa ihan suunnattomasti että näin pääsi käymään? Pojat on poikia, tiedän, mutta silti harmittaa.... :/
