Voi, kiva tietää että on muitakin. Inhoan itsessäni tätä piirrettä; että alan kiljua ja huutaa jos hermoni menevät, ja nehän menevät.
Pidän itseäni muuuten ihan järkevänä ja tolkullisena ihmisenä, mutta väsyneenä varsinkin pinna palaa turhan herkästi. MIeheni vielä kun on varsinainen viilipytty, niin minun ärhäkkyyteni oikein korostuu. AIvan erityisesti en pysty kestämään sitä , että lapset vaativat huomiotani yhtaikaa (niinkuin lapset aina tekevät, tiedän). Mulla on varmaan jonkun sortin adhd tai jotain, sillä en vain kestä sitä että tulee monta asiaa yhtaikaa. Olisin luullut, että siihen tottuu ja siihen oppii, mutta kun ei. KUn vauva itkee, ja isompi tarvitsee apua läksyissä ja keskimmäinen on kadottanut piponsa, niin minä pimahdan. Tiedän kyllä järjelläni että tilanteessa ei ole mitään pahaa, enkä ole pahalla tuulella tai mitään, mulle tulee vaan tosi helposti sellainen overload -olo, mikä tuntuu tosi ikävältä.
Tää tuntuu pikku asialta, mutta tämä piirteeni on jopa eristänyt minut nyt äityslomalla, sillä en jaksa tavata edes kavereitani kun kaikki lapset ovat kotona (varsinkin kun kaveriperhe, jossa on neljä lasta tulee kylään. heidän lähdettyään olen uupunut kuin maratoonin jäljiltä) en kerta kaikkiaan pysty nauttimaan hyvänkään ystävän seurasta hälyssä. TYlsää!
