Pinnasängystä lastensänkyyn

[Sandeman ejk]

Milloin olette siirtäneet lapsenne lastensänkyyn? Meillä "isojen tyttöjen sänky" vaihdettu juuri ja ihan hulinaksi on illat menneet. Aikaisemmin tyttö nukahti itsekseen omaan sänkyyn, mutta eilen illalla nukahtamiseen meni 1,5 h vaikka istuin vieressä. Tänään päiväunille nukahtaminen on edelleen menossa, jo toista tuntia. Eikä ole kyse nyt univalmistelujen laadusta, kaikki tehty samalla tavalla kuin viikko sitten...

 

[kysyn.]

onko sänky samassa paikassa kuin missä pinnasänky oli?

 

[hoiy]

Olisiko osa syynä se, että istuit sängyn vieressä, jos sitä ei aikaisemmin ole tehty? Varmaan aika auttaa, ja se, että määrätietoisesti viet takaisin sänkyyn, jos tulee sieltä pois.

 

[Sandeman ejk]

Sänky on samassa paikassa, samat lakanat ja unikaverit. Ja ikää on nyt 2 vuotta.
Jätin itsekseen hetkeksi ja heti oli tullut pois. Vein takaisin noin 40 krt kunnes istuin vieressä ja nukahti klo 22.45.

 

[hoiy]

Sänky on samassa paikassa, samat lakanat ja unikaverit. Ja ikää on nyt 2 vuotta.
Jätin itsekseen hetkeksi ja heti oli tullut pois. Vein takaisin noin 40 krt kunnes istuin vieressä ja nukahti klo 22.45.

No ehkä aika auttaa. Mutta en lähtisi tuolle linjalle, että istun vieressä siihen asti, kun lapsi nukahtaa. Hän koettelee rajojaan, ja tietenkin tuo sänky oli ihan uusi juttu hänelle.

 

[kolme vuotiaan vieressä istuva.....]

Meillä siirryttiin samoihin aikoihin junnusänkyyn eli 2 veenä. Pari ekaa iltaa meni hyvin eli jäi itsekseen nukahtamaan kuten aina pinniksessäkin. Mutta kolmantena iltana ilmeisesti ´tajusi´että hei tästähän voi lähteä itse rilluttemaan Ja me emme jaksaneet sitä rumbaa viedä kymmeniä kertoja takasin sänkyyn. Lapsi oli silloin jo hoidossa eikä ollut varaa valvoa älyttömän myöhään kun aikanen herätys joka tapauksessa. Mutta siis sillä tiellä ollaan ja sängyn vieressä istun kunnes lapsi nukahtaa, kestää n. puoli tuntia. En ota siitä ressiä, huonomminkin voisi aikaansa käyttää. Saas nähdä kuinka kauan jatkuu, kai jo kouluikäsenä jääpi itsekseen sänkyyn
Mutta eipä siis muuta neuvoa kun että jaksakaa te taluttaa sitkeesti, koska myöhemmin on lähes mahdotonta yrittää palata muuhun jos vieressä nukuttaa. tsemppiä!!

 

[no siis...]

No siis ensinhän opetellaan uudessa sängyssä pysyminen. Älkää päästäkö tilannetta kiinniottoralliksi! Eli vieressä ollaan, kunnes nukahtaa. Lapsi on vasta 2 v!

Kun lapsi tuosta vähän kasvaa ja kehittyy, niin vieressäoloakaan ei enää tarvita.

On se kumma, kun nukuttamisestakin tehdään tahtojen taistelu ja jotain epämieluisaa. Eikö ole ihanaa istuskella siinä lapsen turvana, kun lapsi sitä tarvitsee? Näitä aikoja ette saa takaisin, lapset on pian jo murkkuja. Arvokkaita hetkiä, iltahetket kahden kesken lapsi ja aikuinen. Ilta voi sujua ihanasti ja rauhallisesti kenenkään huutamatta tai itkemättä. Opettele muutamia ihania tuutulauluja ja laulele niitä ekat 10 minuuttia. Mun mielestä tuollaiseen kiinniottoralliin ja sänkyyn palautus rumbaan lähtemisessä ei ole mitään järkeä. Eikö olisi mukavampaa viettää se nukahtamishetki itsekin rauhoittuen lapsen vieressä????

Ensin opetellaan sängyssäpysymisen taito ja aikuinen on esteenä ja tukena. Mutta ei kuitenkaan seurustele. Myöhemmin opetellaan, kuinka nukahdetaan yksin. 2 vuotiaalta sitä ei voida odottaakaan.

 

[Kun tipahti pinniksestä]

1,5v eli kun alkoi kiipeämään pinniksestä ulos, ajattelimme että on aika siirtyä tavalliseen sänkyyn. Vaihdettiin se pinniksen tilalle samaan paikkaan ja rutiinit pysyivät samoina. Ensiksi nukkui siinä päikkärit ja sitten yön. Varmistettiin että poika meni väsyneenä nukkumaan. Ei mitään ongelmia (tosin nukkumaanmeno ei ole ollut koskaan aikaisemminkaan hankalaa). Pari viikkoa siitä siirrettiin sänky lasten huoneeseen ja on jatkanut siellä unia tyytyväisenä. Nyt 1v8kk on mennyt parina kertana sänkyyn itsenäisestikin ja nukahtanut sinne.

 

[nukuttajalle]

No siis ensinhän opetellaan uudessa sängyssä pysyminen. Älkää päästäkö tilannetta kiinniottoralliksi! Eli vieressä ollaan, kunnes nukahtaa. Lapsi on vasta 2 v!

Kun lapsi tuosta vähän kasvaa ja kehittyy, niin vieressäoloakaan ei enää tarvita.

On se kumma, kun nukuttamisestakin tehdään tahtojen taistelu ja jotain epämieluisaa. Eikö ole ihanaa istuskella siinä lapsen turvana, kun lapsi sitä tarvitsee? Näitä aikoja ette saa takaisin, lapset on pian jo murkkuja. Arvokkaita hetkiä, iltahetket kahden kesken lapsi ja aikuinen. Ilta voi sujua ihanasti ja rauhallisesti kenenkään huutamatta tai itkemättä. Opettele muutamia ihania tuutulauluja ja laulele niitä ekat 10 minuuttia. Mun mielestä tuollaiseen kiinniottoralliin ja sänkyyn palautus rumbaan lähtemisessä ei ole mitään järkeä. Eikö olisi mukavampaa viettää se nukahtamishetki itsekin rauhoittuen lapsen vieressä????

Ensin opetellaan sängyssäpysymisen taito ja aikuinen on esteenä ja tukena. Mutta ei kuitenkaan seurustele. Myöhemmin opetellaan, kuinka nukahdetaan yksin. 2 vuotiaalta sitä ei voida odottaakaan.

Saanko kysyä minkälaisia rutiineja teillä on ja kuinka kauan olet lasten vieressä ennen kuin he nukahtavat? Itse kammoan sitä, että puolitoista tuntiakin joutuisin olemaan vieressä. (on ihan kuultu tosijuttu..)

 

[no siis..]

No siis ensinhän opetellaan uudessa sängyssä pysyminen. Älkää päästäkö tilannetta kiinniottoralliksi! Eli vieressä ollaan, kunnes nukahtaa. Lapsi on vasta 2 v!

Kun lapsi tuosta vähän kasvaa ja kehittyy, niin vieressäoloakaan ei enää tarvita.

On se kumma, kun nukuttamisestakin tehdään tahtojen taistelu ja jotain epämieluisaa. Eikö ole ihanaa istuskella siinä lapsen turvana, kun lapsi sitä tarvitsee? Näitä aikoja ette saa takaisin, lapset on pian jo murkkuja. Arvokkaita hetkiä, iltahetket kahden kesken lapsi ja aikuinen. Ilta voi sujua ihanasti ja rauhallisesti kenenkään huutamatta tai itkemättä. Opettele muutamia ihania tuutulauluja ja laulele niitä ekat 10 minuuttia. Mun mielestä tuollaiseen kiinniottoralliin ja sänkyyn palautus rumbaan lähtemisessä ei ole mitään järkeä. Eikö olisi mukavampaa viettää se nukahtamishetki itsekin rauhoittuen lapsen vieressä????

Ensin opetellaan sängyssäpysymisen taito ja aikuinen on esteenä ja tukena. Mutta ei kuitenkaan seurustele. Myöhemmin opetellaan, kuinka nukahdetaan yksin. 2 vuotiaalta sitä ei voida odottaakaan.

Saanko kysyä minkälaisia rutiineja teillä on ja kuinka kauan olet lasten vieressä ennen kuin he nukahtavat? Itse kammoan sitä, että puolitoista tuntiakin joutuisin olemaan vieressä. (on ihan kuultu tosijuttu..)

Meillä on tasan 2 vuotias lapsi, joka nukkuu todella leveässä perhepedissä, sänky nurkkaan työnnettynä, nukkuu seinän puolella unipussissaan. Kaikille on tosi paljon tilaa, eihän se muuten toimisikaan. Yhden lapsen kanssa on helppoa. Illalla käyn yhdessä maate lapsen kanssa ilman mitään protestointia. Nukkumaankäyminen on ollut aina mukavaa, eikä siitä ole tehty mitään showta. Kun sänkyyn mennään, sieltä ei nousta pois eikä siellä seurustella. Lapsi hakee untansa aikansa, yleensä puolisen tuntia. Laulan muutamat tuutulaulut ja sitten hiljaisuus. Ei koskaan ole yrittänyt pois sängystä, luulee, että mäkin jään siihen nukkumaan. Kun on nukahtanut, nousen aina pois ja vietän isän kanssa kahdenkeskeistä aikaa olohuoneessa parisen tuntia. Sitten palaan lapsen viereen. Saadaan nukkua täydet ja katkottomat yöt. Ei koskaan huuda eikä itke öisin.

 

[nukuttajalle]

No siis:lle, en kysynyt neuvojen vuoksi, vaan uteliaisuuttani. Meillä tyttö nukahtaa pinnikseen ihan itsekseen ja nukkuu yönäs heräämättä ja itkemättä. Mietin vain sitä tilannetta kun siirrytään juniorisänkyyn, et mitä jos menee sitten hankalaksi. Mutta uskon ,että jos aluksi on vaikeuksia, niin nopeasti lapsi siihen oppii.

 

[edelliselle,]

No siis:lle, en kysynyt neuvojen vuoksi, vaan uteliaisuuttani. Meillä tyttö nukahtaa pinnikseen ihan itsekseen ja nukkuu yönäs heräämättä ja itkemättä. Mietin vain sitä tilannetta kun siirrytään juniorisänkyyn, et mitä jos menee sitten hankalaksi. Mutta uskon ,että jos aluksi on vaikeuksia, niin nopeasti lapsi siihen oppii.

Ei varmaan tule ole hankalaa, kun nyt jo sujuu hyvin . Tilanne on toki sitten aivan eri, kun lapsi tosiaan on sängyssä, josta hoksaa pääsevänsä itse pois. Mun mielestä siinä vieressä kannattaa aikuisen olla, jos tilanne menee heti siihen, että lapsi nousee pois sängystä. Siinä opetetaan lapselle uusi tapa; vaikka sängystä pääsisi pois, niin et sieltä kuitenkaan tule pois. Ja ollaan vieressä estämässä se. Luulisin, että jo vanhemman vieressäistuminen latistaa lapsen fiiliksen lähtee sängystään pois.

Meillä on kanssa sitten omaan sänkyyn opettelu, sit joskus. Mutta se sänky tulee aluks siis parisänkyyn kiinni. Ei ipana varmaan edes huomaa, että on eri sängyssä. Sit sängyn voi laittaa huoneen toiselle laidalle ja katsoa mitä tapahtuu. No mutta, mun mielestä me ollaan säästytty ihan mielettömän monelta ongelmalta, kun perhepeti on saatu meillä toimimaan. Ihan silmät ymmyrkäisinä luen näitä pinnasänkystooreja, miten hankalaa yhdestä nukkumisesta voikaan tulla pelkän pinnasängyn takia....

 

[lisssuuu]

Meillä vauva on nukahtanut aina itseksekseen omaan sänkyyn. Nyt 1v4kk. Viedään siis vain omaan sänkyyn, peitellään ja tutti suuhun, soittorasia soimaan ja kävellään pois huoneesta. Nukahtaa heti tai parin minuutin päästä. Vielä nukkuu pinniksessä ja ollaan mietitty, että milloin pitäisi vaihtaa. Meillä kyllä iso pinnis, jossa korkeat laidat eli ei vielä kiirettä. Mietin vain että mikä ikä olisi "psykologisesti" paras ikä koittaa vaihtaa lastensänkyyn? Haluaisin kuitenkin, että tuo nukkumisasia jatkuisi ennallaan, eikä tarvitsisi erikseen "nukuttaa". Aikaisemmin esim. hoitolapset ovat 1v3kk nukkuneet jo lastensängyssä ja ovat nukahtaneet sinne itsekseen parissa minuutissa, mutta minun ei ole tarvinnut hoitaa sitä muutosvaihetta eli ei aavistustakaan, että miten sen parhaiten tekisi...

 

[kärsivällisyyttä]

ap:lle vastaisin, että kannattaisi sen pari-kolme iltaa (tai viikkoa =D ) vaan sitkeesti viedä takaisin omaan sänkyyn eikä istua vieressä.
tai meillä siirryttiin isoon sänkyyn myös 2v ja sen reilun viikon ajan nukahtaminen kesti ja kesti ja kesti jopa tunteja kun aina tuli iloisena pois huoneestaan, mutta sitten tajusi, että kannattaa alkaa nukkumaan niin kuin ennenkin, kun väsymys iski.
herättiin siis samoihin aikoihin kuin normaalisti.
ja yhden lapsen kanssa sitä voi vielä istua sängynlaidalla pitkiä aikoja, mutta aika mahdotonta kun lapsia on useampi.

olen eri mieltä siitä, etteikö lapsi osaa yksin nukahtaa 2v...
kyllähän monet nukahtavat ihan yksin tarhassakin päikkäreillä (tai yöunille jos 24h tarhassa ovat) vaikka olisivat nuorempia.

jokatapauksessa tsemppiä hommaan =)

 

[kylkyl]

Minä en nää mitään syytä miksi lasta ei voisi nukuttaa. Meillä lapsi ei ole ikinö oppinut nukahtamaan yksin (2,5v.). Yritetty on n.1,5 vuoden ajan, mutta sitten luovuttiin siitä kiusaamisesta. Nykyään lapsi nukahtaa isin tai äitin istuessa sängyn laidalla ja pitäessä kädestä kiinni. Nukahtamiseen menee 1-3 minuuttia, riippuen onko nukuttu päiväunia. Lapsi nukkuu läpi yön ja tulee aamulla vanhempien makuuhuoneeseen.

Tuo muutaman minuutin nukutus ei haittaa ketään ja lapsi nukahtaa turvallisesti.

 

[kärsivällisyyttä]

kärsivällisyyttä jatkaa, eli toi hetken nukuttaminen olisi minustakin ihanaa =)

mutta mutta, meillä kun ei ikinä ole nukutettu (tunnen siitä syyllisyyttä =( ) vaan lapset on aina "vaan" viety sänkyyn, niin ei tulisi enää kuuloonkaan että menisin viereen istumaan ja yrittäisin silleen nukuttaa.

mutta muutaman minuutin nukuttaminen on hiukka eri asia kuin 1½ tuntia.. joten maalaisjärkeä peliin =)