Toggle sidebar

pinnallinen mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

itkuliina

Vieras
rakastuin mieheen ja nyt huomasin kuinka pinnallinen hän on,eli ulkoinen kauneus näyttäisi olevan etusijalla.itse en ole samaa maata siinä mielessä,että pidän luonnetta ja sisäistä kauneutta ulkokuorta tärkeämpänä...ja usein miehen sanoissa kaikuu,mä haluan että teet sitä tai tätä...ja jos ei mene niinkuin haluaa,suuttuu...olen pahoittanut mieleni monesti juuri sen takia kun jutut menevät eri aaltopituuksilla
 
Alkuperäinen kirjoittaja itkuliina:
rakastuin mieheen ja nyt huomasin kuinka pinnallinen hän on,eli ulkoinen kauneus näyttäisi olevan etusijalla.itse en ole samaa maata siinä mielessä,että pidän luonnetta ja sisäistä kauneutta ulkokuorta tärkeämpänä...ja usein miehen sanoissa kaikuu,mä haluan että teet sitä tai tätä...ja jos ei mene niinkuin haluaa,suuttuu...olen pahoittanut mieleni monesti juuri sen takia kun jutut menevät eri aaltopituuksilla
Click to expand...

Juuri nyt tsemppailen saman asian kanssa.
Avista 15 v.
Lähipiirini on jo ehdottanut eroa useasti.
Narsistin kanssa ei ole helppo elää.
Luikertelee kuin kala vedessä ulos tilanteista ja valehtelee kirkkain silmin uskottavasti mitä milloinkin.
 
Itkuliina, mihin tarkalleen ottaen 'rakastuit' vai ihastuitko vain ulkoiseen kuoreen ja omiin haaveisiin elämäsi miehestä, istuttaen kaikki haluamasi hyveet tämän ulkokuoren sisään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka.:
Itkuliina, mihin tarkalleen ottaen 'rakastuit' vai ihastuitko vain ulkoiseen kuoreen ja omiin haaveisiin elämäsi miehestä, istuttaen kaikki haluamasi hyveet tämän ulkokuoren sisään?
Click to expand...

Voisiko tuon kiteyttää että rakastuu rakkauden tunteeseen, mutta ei ihmiseen.
 
sisäiseen kauneuteen rakastuin,koska mies oli kohtelias,ymmärtäväinen ja kaikkea mahdollista ennen kuin edes tavattiin kasvokkain,tai edes kuvaa hänestä näin.ja tosiaan useita viikkoja kirjoittelimme toisillemme ennenkuin tapasimme ja luulin tuntevani hänet hyvin.kuukausien tapaamisten jälkeen päätimme muuttaa yhteen ja haaveilimme perheestäkin.ja kun olimme asuneet yhdessä jonkin aikaa,tulin raskaaksi.aluksi mies oli todella onnellinen ja niin minäkin,mutta sitten hän muuttui.ei viihtynyt kotona,ja poissaollessaan kyseli,missä olen ja vähänaikaa siitä,alkoi esittämään vaatimuksiaan tyyliin sulla on rumia vaatteita,haluan et ostat hienompia,haluan että meikkaat(nyt sitten haittasi sekin,kun en ikinä ole meikannut),ja laihdutat jnejne.eli minun mielestä todella pinnallisiin asioihin halusi muutosta,ja kun ennen aina kehui kuinka kaunis olen jne.ja kun esitin muuttoa isompaan asuntoon,ei halunnut,kun viihtyi kaksiossakin hyvin(mulla 3lasta edellisestä suhteesta)lopulta muutimme erilleen ja sitten alkoi kamalat riidat tulevasta lapsesta.
 
olimme erossa n.puolivuotta ja vauva syntyi täysiaikaisena,mutta kuolleena.tapahtuneen jälkeen olimme paljon taas yhdessä ja saimme hautajaiset järjestettyä.puhuimme paljon menetyksestä sekä anteeksiannoimme ne "typerät"riidat,ja kaikki näyttikin menevän hyvin....nyt sitten olemme taas olleet yhdessä jonkin aikaa,mutta järkytyin taas yhtenä iltana muutama viikko menetyksestämme,mies sanoi et haluaa nyt elävän vauvan,jota saa hoitaa...sanoin että voi olla etten enää lapsia halua.ja paljon aiheesta keskustelimmekin ja jonkinlaiseen sopuun päästiinkin.
 
tänään sitten suutuin todella,kun alkoi mies taas puhumaan meikeistä ym.kuinka haluaa että olen kaunis jne.sanoin että ei aina saa sitä mitä sinä haluat,ja varmaan sen olet huomannutkin...ja nyt tuntui tosi pahalta,kun tuli jo pienokaisemmekin sotkettua riitaan mukaan,kun jatkoin että olisithan hänetkin jo kokonaan halunnut itsellesi,kun odotusaikana tosiaan oli sitä mieltä että hän saa lapsen pitää itsellään kokonaan senjälkeen kun syntyy...
 
No tästä sen taas näkee. Viikkoja kirjoittelitte toisillenne, sitten "kuukausien" tapaamisten jälkeen muutitte yhteen. Ja lapsi tulemaan samantien. Sinulla kolme lasta ennestään.

Siis ei hyvä Jumala sentään. VUOTTAKAAN ette siis toisianne tunteneet, kun jo piti muuttaa yhteen ja alkaa lasta hommaamaan. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?!!!!
 
Kurja tilanne, ei tuollaista kukaan toivo. Ymmärsin että olette tavanneet netissä ja sitä kautta olet saanut miehestä hyvän vaikutelman. Ikävä kyllä monet nettituttavuudet voivat oikeassa elämässä osoittautua ihan erilaisiksi. Harmi ettette malttaneet seurustella pidempää aikaa ennen yhteenmuuttoa, jolloin olisi ehtinyt tutustua ihmiseen kunnolla.
Ja olen vilpittömästi pahoillani vauvan puolesta. Rankimpia asioita mitä elämässä voi sattua on oman lapsen menetys. Voimia jatkoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jessika-:
No tästä sen taas näkee. Viikkoja kirjoittelitte toisillenne, sitten "kuukausien" tapaamisten jälkeen muutitte yhteen. Ja lapsi tulemaan samantien. Sinulla kolme lasta ennestään.

Siis ei hyvä Jumala sentään. VUOTTAKAAN ette siis toisianne tunteneet, kun jo piti muuttaa yhteen ja alkaa lasta hommaamaan. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa?!!!!
Click to expand...

mistä niin päättelit,ettei vuottakaan tunnettu...tosiaankin kun kirjoittelimme kirjeitä,sähköpostia,tekstiviestejä,puheluita lähes kolme kuukautta(11viikkoa)ennenkuin tavattiin ja noita tapailujakin oli joka viikonloppu ja loma-ajat kuukausia ennenkuin muutettiin yhteen.ja ei todellakaan heti lasta heti alettu hommaamaan,vaan yli vuosi asuttiin jo saman katon alla,ennenkuin ajattelimme pikkuista...
 
No en siitä edelleenkään edes vuotta saa yhteenlaskettuna, kun jo muutitte yksiin leipiin. N. kolme kuukautta sähköposteja ja muita viestejä, ja sitten kuukausia viikonloppu- ja muita tapaamisia, kunnes muutitte yhteen. Et kerro, kuinka monta kuukautta, vaan vain "kuukausia." Kuvittelisi, että kirjoittaisit suoraan tapailleenne toisiane vuoden tai yli vuoden, jos niin olisi ollut. Eli omasta tekstistäsi tuon päättelin.

Kirjoitit myös, että olitte asuneet yhdessä "jonkin aikaa," kun tulit raskaaksi.

Jonkin aikaa. Miksi et kirjoittanut, että vuoden? Ilmaisu "jonkin aikaa" tarkoittaa normaalisti melko lyhyttä ajanjaksoa.

Vuosikin on minusta liian lyhyt aika oppia tuntemaan toinen ihminen. Ei pitäisi pitää niin kiirettä näissä asioissa. Et tuntenut miestä tarpeeksi hyvin, kun jo muutitte yhteen. Tuo, mitä kirjoitat miehestäsi, ei tunnu oikein hyvältä. Oletko varma, että tämä mies on sinulle oikea? Et saa ainakaan lasta lähteä uudestaan hankkimaan, ennen kuin tiedät varmasti. Jos toinen arvostelee ja tarkkailee koko ajan toisen ulkomuotoa, siitä ei saa kuin jatkuvan pahan mielen.

 
Hölmöksi tämä muuttuu, jos tuo itkulina ei älyä omaa ja lastensa parasta, vaan suostuu vielä tuon itsekeskeisen typeryksen pompoteltavaksi.

Koriste-esineeksi ja statuksen tuojaksiko se mies naisen haluaa? En minä muuten tuota voi ymmärtää, vielä vähemmän sitä, jotta aikuinen nainen sallii tuollaisen kohtelun.

Älä hyvä ihminen enää suostu mihinkään tekemisiin koko itsekeskeisen tolvanan kanssa.
 
itkuliina pieni,

Sinä olet joutunut kokemaan elämässäsi kovia. Älä vaan välitä täällä edellisissä viesteissä vastailevien loukkauksista. Ihan sama, miten pitkään tunsitte. Täysin merkityksetöntä leimata hölmöilyksi - ja niinhän tekee vain ne, jotka tietävät, mitä hölmöily on eivätkä ole edes oppineet mitään siitä. Epäinhimillistä käskeä lopettaa hölmöilyt - ja niin tekee vain täydelliset ihmiset (mitä lienevät? Täydellisiä ei ainakaan).

itkuliina, sinä tarvit apua. Sinulla on kolme lasta - tai ei, neljä. Sekin yksi, joka syntyi kuolleena on ikuisesti sinun lapsesi. Mitä, jos hakisit apua jostain livenä etkä täältä netistä. Vakuutan sinulle, että liveapu ja liveseura on paljon inhimillisempää ja syvempää kuin, mitä täältä saat. Kokoa lapsesi kasaan ja lähde ulos; mene puistoon ja katso maailmaa avoimin silmin ja sieluin. Nauti hetkestä, sinullahan ei ole kiire mihinkään. Katsele rauhassa, mitä elämä tuo tullessaan. Asu vaikka yksiössä lastesi kanssa ja nauti jokaisesta hetkestä. Kun osaat olla ja nauttia rauhassa, elämääsi tulee mitä mielenkiintoisempia ja syvällisempiä ihmisiä ja tilanteita.
 
Minullakin on mies, joka arvostaa vähän joka asiassa ulkonäköä eniten. Autonkin hän valitsi sen ulkonäön mukaan... Kotonaan hänellä on kaikenlaisia ihmeellisiä koriste-esineitä ja huonekalut ovat mahdollisimman "tyylikkäitä," ei niinkään käytännöllisiä tai mukavia.

Ihmisten suhteen hän ei ihme kyllä ole ulkonäkökeskeinen, esim. ex-vaimo oli tosi lihava ja arkisen näköinen, eli naisia hän ei ainakaan kauneuden mukaan valitse. Minä olen semmoinen tavallisen sievä, en kaunotar.

Tuntuu vaan joskus hassulta kun miehelle kaikissa esineissä on se ulkonäkö tärkein. Käytännöllisyydestä viis.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa