Pilasiko raskaus sinutkin?

(kopsu tänne jos aihe olis lähempänä täällä palstailevia kuin Mitäs nyt palstailijoita)

Elikkäs olen alle kuukauden ikäisen vauvan parikymppinen äitee...
Raskaudesta jäi muistoksi aivan kamalat raskausarvet mahaan, peräpukama (parantuneeko/häviääkö koskaan, ei naurata yhtään) ja epparihaava plus muut tikatut repeämät...

Harmittaa tosi paljon, että näin nuorena vartalo meni jo pilalle... Runteliko raskaus muita näin ja tottuuko muutoksiin koskaan?

Toisaalta sain ihanan, kiltin ja terveen vauvan jota en ikinä vaihtaisi takaisin entiseen vartalooni!

 

Hei ja onnea pikkuisen johdosta! Synnytyksestäsi ei ole kovinkaan kauaa, turhaan suret vartaloasi. Ajan kanssa arvet varmaan haalistuu ja opit hyväksymään jotkut pysyvät muutokset vartalossasi. Toki voit kun olet parantunut, alkaa vaikka pikkuhiljaa harrastamaan jotain liikuntaa?! Mutta nyt on kyllä synnytyksestäsi niin kovin vähän aikaa, että mielesikin on varmaan aikamoisessa myllerryksessä vielä.

Minun kokemukseni vartalon muutoksista kolmen lapsen jälkeen on hyvin myönteiset. Tunnen itseni jopa naisellisemmaksi ja seksikkäämmäksi kuin ennen esikoista.

Anna itsellesi ja vartalollesi aikaa synnytyksen jälkeen palautua. Olet tehnyt melkoisen urakan tuodessasi pikkuisesi maailmaan. Olethan ylpeä siitä. :heart: :heart: :heart:

 

Oli kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Olen myöskin parikymppinen alle kuukauden ikäisen vauvan äiti. Minullakin on raskausarpia, peräpukama, episiotomiahaavan arpi ja lisäksi ilmanpidätysongelmia ja virtsakin karkailee esim. aivastaessa. Puhumattakaan siitä miten vatsan päällä on löysää nahkaa ja rasvaa, lantio levinnyt ja muutama ylimääräinen kilokin löytyy. Olen kuitenkin ajatellut, että synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, että osa vaivoista saattaa hyvinkin korjaantua ajan kanssa. Esim. vuoden päästä voi katsoa asiaa uudestaan. Ja pysyviin muutoksiin varmasti tottuu, varsinkin kun katselee tuota omaa kullannuppua. Nyt ei kannata käyttää energiaa siihen, että murehtii oman vartalon muutoksia vaan nyt pitää nauttia täysillä uudesta ihanasta perheenjäsenestä.

 

Myötätuntoni sinulle alkuperäinen :hug:

Mulla on täsmälleen sama tunne vaikka olenkin jo 30. Kroppa kyllä romahti kahden vauvan myötä täysin . Kamalia raskausarpia, repeämiä, pukamia ja laskeuma yms. Elättelen toivoa, että tästä vielä vähän kuntoutuisi tai oppisi ainakin pitämään itsestään juuri tälläisenä -hieman kulahtaneena naisena, mutta kuitenkin äitinä. Voimia kaikille saman asian kanssa painiskeleville :flower:

 

Ehkä on sitten parempi, että hankkii lapset iäkkäämpänä kuin parikymppisenä, jolloin näemmä ulkoisella habituksella näyttää olevan suuri merkitys. Iäkkäämpänä osaa asettaa nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä vartalon repsahdus tunnu niin pahalta, koska se repsahtaa yleensä kumminkin jossakin vaihessa, synnyttää tai sitten ei.

En itse voisi koskaan sanoa, että niin positiivinen asia kuin synnytys on, olisi "pilannut" kehoni. Synnytys aiheuttaa ehkä muutoksia, mutta ei missään nimessä "pilaa" naista.

 

\

Oli kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Olen myöskin parikymppinen alle kuukauden ikäisen vauvan äiti. Minullakin on raskausarpia, peräpukama, episiotomiahaavan arpi ja lisäksi ilmanpidätysongelmia ja virtsakin karkailee esim. aivastaessa. Puhumattakaan siitä miten vatsan päällä on löysää nahkaa ja rasvaa, lantio levinnyt ja muutama ylimääräinen kilokin löytyy. Olen kuitenkin ajatellut, että synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, että osa vaivoista saattaa hyvinkin korjaantua ajan kanssa. Esim. vuoden päästä voi katsoa asiaa uudestaan. Ja pysyviin muutoksiin varmasti tottuu, varsinkin kun katselee tuota omaa kullannuppua. Nyt ei kannata käyttää energiaa siihen, että murehtii oman vartalon muutoksia vaan nyt pitää nauttia täysillä uudesta ihanasta perheenjäsenestä.

Voi meitä... Oltais varmasti näky yhessä jossain ihmisten ilmoilla... Piereskeltäis kuorossa ja aina aivastaessa jalat äkkiä ristiin ettei liraha ja roikkumahat tietysti peitettynä molemmilla jollain mummolta perityllä tuulitakilla. Istuttais silleen naisellisesti toisella kankulla ku p.erse (anteeksi kielenkäyttö) kipeenä pukaman takia ja haavaki kinnaa

Pakko alkaa ottaa huumorilla tätä hommaa!

Epäreilua, että mies voi saada lapsen kärsimättä siitä yhtään itse! Ei raskauspahoinvointia, syömisien tarkkailua, tukalaa loppuraskauden oloa, synnytystä ja sitte lopulta on alapää ihan pilalla ja mahan kohilla räjähtäny kranaatti... Ei oo reilua! Mihin tästä voi protestoida! \|O

Mie siis AP...<br><br>

 

Täytyy vastata sinulle reilusti yli 30 että itsekkin olen 30 ja kyllä minua harmitti kamalasti kun jäi ylimääräistä kiloja ja iho oli kauhea.
Nyt odotan toista ja sama olo on vieläkin. Kyllä minä ainakin rupean synnytyksen jälkeen(ehkä 2kk synnytyksen jälkeen) tekemään jotain että saan takaisin vanhan kroppani. Se ei tule hetkessä koska en ole enään nuori mutta yritän kummiskin saada kilot pois. Aina jää jotain sellasta iholle kuten arvet joita ei saa kokonaan pois mut kyllä minä olen paljon iloisempi kun olen hoikempi ja jaksan paremmin myös lasteninikin kanssa. Ap:lle voimia ja tiedän tunteesi hyvin. Lähde kävelylle pikkusesi kanssa niin huomaat pikkuhiljaa et esim vatsa alkaa palautumaan entiselleen. Kaikkeen tarvitaan pitkää pinnaa. Odotit lastasi 9kk niin anna kehosikin palautua 9kk vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta.

Puolukka ja toukka rv34+1

 

Itse olen hiema yli parikymppinen ja esikoinen on nyt puoli vuotias. Vielä löytyy ylimääräisiä kiloja, roikkuvia tisseja, ylimääräistä mahanahkaa, raskausarpia mahassa, reisissä, tisseissä ja jopa persvaossa, eppari arpi vihdoinkin lakannut särkemästä (onneksi pukamilta sentään säästyttiin).
Mutta en osaa hetkeäkään ajatella että raskaus ja lapsen saanti olisi pilannut vartaloni. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että ennen raskautta olin jo asennoitunut että synnytyksen jälkeen vartalo tuskin enää koskaan tulee olemaan ihan priima kuntoinen, odotettavissa oli enemän ja vähemmän remppaa ja roikkuvia osia. Enää kehoni ei ole sen nuoren tytön keho, vaan Äidin (joka kyllä näkyy ).

enkä nyt tarkoita että äidin kehon pitäisi olla täynnä hyllyvää ja höllyvää ja ylimäärä nahkaa, toki vartalostaan saa ja tuleekin pitää huolta. Mutta kyllä se raskaus sen verran muuttaa naisen vartaloa, että hyvästit lähes jokainen hjoutuu heittämään sille nuoruuden lapsettomalle vartalolle ja sopeutumaan siihen minkä saa äidiksi tultuaan =)

 

\

(kopsu tänne jos aihe olis lähempänä täällä palstailevia kuin Mitäs nyt palstailijoita)

Elikkäs olen alle kuukauden ikäisen vauvan parikymppinen äitee...
Raskaudesta jäi muistoksi aivan kamalat raskausarvet mahaan, peräpukama (parantuneeko/häviääkö koskaan, ei naurata yhtään) ja epparihaava plus muut tikatut repeämät...

Harmittaa tosi paljon, että näin nuorena vartalo meni jo pilalle... Runteliko raskaus muita näin ja tottuuko muutoksiin koskaan?

Toisaalta sain ihanan, kiltin ja terveen vauvan jota en ikinä vaihtaisi takaisin entiseen vartaloon.


Voi hyvänenaika että teillä on ongelmat
Eikö käynyt mielessäkään että varatalo tulee muuttumaan kun on odottanut ja synnyttänyt? Eihän itseään toki tarvitse päästää rupsahtamaan lasten myötä mutta ei kai kukaan tosissaan voi kuvitella että olisi heti synnytettyään samassa kunnossa kuin ennen raskautta?!

 

Antakaa nuoret äidit aikaa itsellenne. Toki tilanne harmittaa nyt ja on mielenmyllerryksessä päällimmäisenä mielessä.

Itse olen kohta 28v ja lapsi 2,4v. Nyt alkaa kroppa olla sellainen kuin ennen vauvaa. Olen todella tyytyväinen ja mies kovasti kehuu, varsinkin kun on vielä saanut vetää lukion aikaiset farkut jalkaan.

Roikkuvat tissit ja pieni roikkunahka tuossa vatsan päällä ovat ja tulevat aina olemaan, mutta täytyyhän se jossain näkyä, että lapsi on maailmaan saatettu. Ainut mikä minua suuresti, tai eniten harmittaa on sektiohaava, joka ei ole kovin kaunis, kun vatsanpeitteet jäivät "rullalle" oikealta puolelta.

Nauttikaa nyt ihanasta vauva-ajasta, joka meillä vietettiin sairaalassa, kun tyttö pikkukeskosena syntyi. Kyllä se kroppa palautuu, kun alkaa normaali arki. Itse en ainakaan sen kummosemmin liikuntaa ole lisännyt. Katsoo vaan ettei herkuttelun puolelle liikaa mene.

Onnea kaikille tuoreille äideille!

 

Hyvät naiset - alkakaa juosta siis aivan hitaasti mutta juoksuaskelta kuitenkin. Ei vaadi paljon aikaa ja hätätilanteessa onnistuu rattaiden/vaunujen kanssa. Ottakaa tavoitteeksi 40 min 3 krt viikossa. Ensin löytyy vyötärölinja selän puolelta, maha alkaa hävitä ja reidet ja peppu kiinteytyä. ´Satsatkaa hyviin lenkkareihin ja napakoihin rintaliiveihin. Kun tosi hitaalla vauhdilla aloittaa niin pystyy juoksemaan. Talvella voi hankkia nastalenkkarit. Ei synnytys ole maailmanloppu, juoksusta saa yllättävän nopeasti tuloksia vartaloon. Itse aloitin 4 viikkoa sektion jälkeen, vauhti oli sama jolla mies käveli rattaiden kanssa vieressä. Juoksuliike muokkaa paremmin vartalon lihaksia kuin pelkkä kävely. t melkein 40v

 

itse ootan viimesilläni neljättä. kiloja ei oo tullut nyt ku 5 mutta aiemmista tulikin..silti en koe että kroppa olisi pilalla vaikka arpia tuli jo esikoisesta.tissit ollu roikkuvat jo ennen raskauksia =) ja pömppöäkin on löytyny... ei mun alapää oo menny huonoksi ainakaan niin että olis tullu pukamia tai pidätysonkelmia..vaikken ole jumppailu säännöllisesti..toki muutosta alakerrassakin on,en kiellä mutta se kuuluu elämään =) ja itse olen 27v.

 

\

Itse olen hiema yli parikymppinen ja esikoinen on nyt puoli vuotias. Vielä löytyy ylimääräisiä kiloja, roikkuvia tisseja, ylimääräistä mahanahkaa, raskausarpia mahassa, reisissä, tisseissä ja jopa persvaossa, eppari arpi vihdoinkin lakannut särkemästä (onneksi pukamilta sentään säästyttiin).
Mutta en osaa hetkeäkään ajatella että raskaus ja lapsen saanti olisi pilannut vartaloni. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että ennen raskautta olin jo asennoitunut että synnytyksen jälkeen vartalo tuskin enää koskaan tulee olemaan ihan priima kuntoinen, odotettavissa oli enemän ja vähemmän remppaa ja roikkuvia osia. Enää kehoni ei ole sen nuoren tytön keho, vaan Äidin (joka kyllä näkyy ).

enkä nyt tarkoita että äidin kehon pitäisi olla täynnä hyllyvää ja höllyvää ja ylimäärä nahkaa, toki vartalostaan saa ja tuleekin pitää huolta. Mutta kyllä se raskaus sen verran muuttaa naisen vartaloa, että hyvästit lähes jokainen hjoutuu heittämään sille nuoruuden lapsettomalle vartalolle ja sopeutumaan siihen minkä saa äidiksi tultuaan =)

Mulla aivan sama juttu, paitsi että poika on pari viikkoa vajaa puoli vuotta. Mulla tuli viel ihanat 11kg ylimäärästä läskiä
Ja peräpukamat vieläkin kiusaa, ja hoitoa en siihen vielä saa. Lääkärit sanoivat että sitten kuin, sattuu niin paljon toi "isompi-hätä" ja sitten jos on mennyt noin. vuos aikaa...Niin sitten vasta hoitoa ruvetaan miettimään. höh :kieh:

kyllä tässä joutuu joka päivä kuntopyöräilemään ja rasvata masu voiteella, että vähän nopeammin vartalo pääsis parempaan kuntoon... Läskit pois ja raskausarvet piilloon(itserusketusvoiteella), en kyllä tosin tiiä että toimiiko? Mutta mun yksi tuttu oli tehnyt niin, ja niin sillä ne meni piilloon

 

No ei todellakaan =)

Oon vaan enempi tyytyväinen itseeni erityisesti nyt kahden synnytyksen jälkeen. Oon ollu ennen "langanlaiha" ja nyt on 5 kiloo lisää :saint:

Muutenkin oon just sopivan sopusuhtainen ja ihan ikäiseni oloinen ja näköinen (täytän pyöreät 30) !!

Jotain raskausarpia on tullu (tottakai) mutta niistä ei tarvii paljoo välittää kun ei mua haittaa itteeni...

muoks." minun vatsanalueeni on pilattu jo kauan aikaa ennen synnytyksiä, kahden vatsanalueen leikkauksen takia. Näistä jääneitä arpia en julkisesti esittele joten ne raskausarvetkaan ei paljoo haittaa...

 

kyllähän se masu roikkuu ja arpia löytyy, mutta en jotenkaa osaa sanoa menneeni pilalle, vaiks erinäiset paikat turvoksissa ja kaikkee. Ite olen siis 23, joten ei se ihan ikäjuttukaan ole. Toisaalta musta tuntuu että tähän voi vaikuttaa parisuhdekin (ei aina tietenkään...), mut kun mun ihana mies eilen suuteli raskausarpia ja sano, että on se maailman kaunein masu vaik onkin löysää niin en kyl koe et olisin yhtään pilalla -pääasia kuitenkin oli tuo tereve pieni nyssäkkä jonka saimme...

 

Hyvät naiset - alkakaa juosta siis aivan hitaasti mutta juoksuaskelta kuitenkin. Ei vaadi paljon aikaa ja hätätilanteessa onnistuu rattaiden/vaunujen kanssa. Ottakaa tavoitteeksi 40 min 3 krt viikossa. Ensin löytyy vyötärölinja selän puolelta, maha alkaa hävitä ja reidet ja peppu kiinteytyä. ´Satsatkaa hyviin lenkkareihin ja napakoihin rintaliiveihin. Kun tosi hitaalla vauhdilla aloittaa niin pystyy juoksemaan. Talvella voi hankkia nastalenkkarit. Ei synnytys ole maailmanloppu, juoksusta saa yllättävän nopeasti tuloksia vartaloon. Itse aloitin 4 viikkoa sektion jälkeen, vauhti oli sama jolla mies käveli rattaiden kanssa vieressä. Juoksuliike muokkaa paremmin vartalon lihaksia kuin pelkkä kävely. t melkein 40v

Tuohon juoksemiseen vaan halusin ottaa kantaa, että minun mielestä kannattaa ensin antaa elimistön toipua rauhassa synnytyksestä ja sitten vasta lähteä juoksulenkille, etenkin jos on virtsan- tai ilmanpidätysongelmaa niin ei missään tapauksessa juoksulenkille ennen kuin lantionpohjanlihakset ovat vahvistuneet!!!! Juoksu vain pahentaa aiheuttamalla painetta lantionpohjaan, lantionpohjanlihaksille vain heti synnytyksen jälkeen treeniä. Ja aika on ihmeellinen asia, huomasin itse viime elokuun synnytykseni jälkeen.

 

mulla kroppa on ihan hirveä. mulle tehtiin hätäsektio ja mahaan tuli sellaset 25 tikkiä ja revittiin auki niin haava jotain kamalaa..tervemenoa bikinit. lisäksi kehoon tuli sellaset 25kg ylim lkiloa. lisäksi raskausarvet jotka ulottuu selkään asti. pikkuhiljaa olen alaknut kuitenkin hyväksyä kroppani ja kyllähän se vielä kutistuu. jotenkin olen kitenkin ylpeä kropastani..olen tehnyt lapsen. mieheni sanoi yksi ilta kun olin masentunut kropastani ja manasin raskausarpia että eihän ne ole raskausarpia vaan rakkausarpia... =)

 

Muutoksia teki pysyvästikkin mutta EI PILANNUT. Kun asennoituu jo ennen lapsen "tekoa" asiaan oikein niin ei tule harmitusta niin kovasti :hug: tai viimeistään kun on tullut raskaaksi niin kannattaa ajatella asia läpi ja vain hyväksyä mitä muutoksia tulee. Mulla on toinen juuri syntynyt. Maha järkky, arpia on, alapää tohjona, häntäluu paskana, rinnat pehmenee eikä oo enää niin terhakkaat varmasti jne. Ei voi mitään, ite oon valinnut osani ja juuri lapsia toivonut. Toivon että kaikki osais relata hiukan. Toki ottaa päähän varmasti monet asiat mutta ei se elämää pilata saa :hug:

 

En tiiä oonko sitten joku luonnonoikku,sillä ny poika 2 viikkoa ja masu palautunut liki litteks jo.sivuilla on löysempää ja kumartaessa nahka rullaantuu,mutta seistessä pienehkö kumpu tuossa navan alapuolella.oon reilu 30 ja viides lapsi.arpia ei tullut ees kaksosista,mutta pukamat on tuttu juttu!! =)

Vyötärö on jo palannut takasin,vaikkei niin kapeena ihan kuin ennen.Mutta joka raskaudesta oon kuukaudessa toipunut.

Lisäkiloja on tullut 5 ja taitaa vaaka näyttää miinusta jo,en ole käynyt vielä kun jälkitarkastus on käymättä.

Mutta sympatiat jokaiselle omaa kehoaan kaipaavalle,kyllä mäkin ootin omiin vaatteisiin pääsyä melkoisesti...

 

Mulla ikää 25 ja esikoinen 6kk. Vieläkin vaivaa kauheat peräpukamat, kiloja jäi pari jotka on rinnoissa maitona. Mun itseluottamus on nyt huomattavasti parempi kun ennen raskautta sillä jotenkin opin sallimaan itselleni ylimääräisen 'pömpötyksen'. Täydellisen vartalon tavoittelu kuuluu mielestäni lapsettomille sinkuille.

Niin ja rintoihin toki jäi kamalat arvet.. :'(

 

Minäkin ymmärrän tuon että alkuun on tosi epävarma ylimääräisten kilojen ym. takia....mutta kropan palautuminen kestää varmaan lähemmäs sen 9 kuukautta. Itselläni on nyt 8 kuukauden ikäinen vaavi ja kilot ovat karisseet, jopa niin paljon etta sain ostaa kaksi kokoa pienemmät housut kuin mitä olin ennen raskautta! Imetän yhä kokopäiväisesti ja varmaankin se on auttanut paljon, aloin myös heti 6 viikon jälkeen kävelemään ahkerasti rattaiden kanssa ja tietysti katson vähän mitä syön. Joten tsemppiä uudet äitylit kyllä se siitä! =)
Ja nuo arvet myös, ainakin vaalenee ajan myötä...jos se nyt sitten lohduttaa. Itselleni tuli kauheet punaiset arvet pakaroihin raskauden aikana, nyt niitä tuskin huomaa....

Iloista kesää :flower:

 

Täydet sympatiat!

Mua on harmittanut kaikkein eniten tissien muuttuminen kärpäslätkiksi. Asian saa tosin melko hyvin jemmattua kunnon liiveillä, mutta liivit kun ottaa pois, niin melkoinen pudotus tapahtuu!

Ja nyt kolmannen lapsen odotusaikana tuli aivan pienet raskausarvet navan viereen, ihan vikoilla viikoilla. Luultavasti nuo siitä häviävät niin, etteivät näy kuin omaan silmään, mutta olisivat nuo voineet jäädä tulemattakin...

Mahanahka roikkuu aika tyylikkäänä vyölaukkuna, mutta synnytyksestä on aikaa vasta 9 päivää, joten sillä asialla on aikaa korjaantua. Eihän se ihan ennalleen palaudu, mutta kyllä siitä vielä kelvollisen masun saa.

 

Mulla takana neljä raskautta ja synnytystä enkä mitenkään tunne olevani "pilalla" päinvastoin. Olen 30 ja tunnen eläväni parasta aikaa elämässäni. Toki nuorena heti synnytyksen jälkeen vatsa roikkuu ja rinnat paukkuu mutta se on osa naiseutta.Naisilla on riippuvat rinnat jollei ole silikooneja,tytöillä rinnat on pystyt. Vatsanahka kuntoutuu ajan mittaan varsinkin jos itsestään pitää vähän huolta. Antakaa aikaa itsellenne ja hyväksykää itsenne juuri sellaisena kuin olette. Kaikella on hintansa ja oma lapsi on kaiken vaivan arvoinen.

=) =)

 

Tietysti geeneillä on oma osuutensa asialle, mutta valitettavasti raskausarpia/suonikohjuja ym. ilmaantuu kaikille kun paino nousee liian paljon ja nopeasti = iho ei ehdi muutokseen mukaan. Tosiaan on niitäkin, joilla ko. "ongelmia" ilmenee, vaikka mitä tekisi, geneettisen perimän vuoksi.
Ise kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on perimän puolesta asiat hyvin, mutta muuten huolehdin kummankin raskauteni aikana, ettei ylimääräisiä kiloja tullut (ekasta 8kg ja tokasta 7kg) lisäksi rasvasin ihoani ja alapäätä joka päivä raskauden ekalta kolmannekselta asti ja käytin jo viikolta 10 loppuun asti tukisukkia. Ostin myös heti ekan raskausen alussa kunnon tukevat imetysliivit, joita pidin myös yöllä ja rasvasin myös rintojani päivittäin. Kroppani säilyi ennallaan. Eppari tehtiin ekassa synnytyksessä, mutta siitäkään ei jäänyt muutoksia. Rinnat ovat ennallaan eikä raskausarpia tullut. Vatsa palasi littanaksi muutamassa viikossa eikä "ylimääräisiä" nahkakertymiä vatsaan tullut.
Moni luulee, että raskaana ollessa voi herkutella, kun "paino muutenkin nousee" tai kun vauvan vuoksi tarvitsee syödä "kahden edestä". Näin paino nousee liian nopeasti, eikä iho kerkeä sopeutua muutokseen.
Valitettavasti neuvolassa ei kerrota ruokavalion tärkeydestä ja liiasta painonnousun vaikutuksen ihoon (raskausarpiin ja kohjuihin), vaan keskitytään pelkästään painonnousun terveydellisiin haittoihin (jotka tietysti ovat tärkeimpiä). Myöskään muista kehoa suojaavista toimenpiteistä ei kerrota tarpeeksi.
Toinen asia sitten on, kuinka pahana itse pitää raskauden aiheuttamia muutoksia. Tuloshan on aivan ihana ja maailman tärkein asia eli oma lapsi. Mieskään tuskin hylkää muutaman arven tai roikkuvan vatsanahan vuoksi. Jos asian kanssa on sinut niin eivät nämä muutokset juuri heilauta.
Tässä kuitenkin muutama vinkki, joiden kanssa asiaan voi halutessaan yrittää vaikuttaa.

 

Juuh... palataanpa asiaan!Olen siis ketjun aloittaja ja aluksi synnytettyäni olin kamalan järkyttynyt muutoksista, joita raskaus ja synnytys jättivät. Nyt synnytyksestä on reilut 2kk ja on ollut aikaa totutella muutoksiin!

Laihdutettavaa minulla ei ole, enkä ole vieläkään tohtinut mitenkään aktiivisesti jumpata vatsalihaksia. Kummasti se maha on vaan siitä kutistunut, vaikkakaan ei lähellekkään entistä... Iho venyi niin hurjasti kahden viimeisen raskausviikon aikana, että koko vatsanalue, napa mukaanlukien, suorastaan räjähti! No siihenkin ajatukseen on jo tottunut, että tällä mahalla nyt mennään jatkossa! Olisi kyllä jännä tietää onko kellään näin erikoisia raskausarpia