V
"vieras"
Vieras
Täysimetys on tähän asti sujunut hyvin, vauva syö melko nopeasti ja ottaa mielellään röyhtäytyksen jälkeen lisää, päästää itse irti rinnasta kun on valmis, nieleskelee ja kasvaa hyvin.
Iltaisin on kuitenkin kärttyinen, näihin aikoihin vien sänkyyn ja yritän syöttää, mutta huutaa rinnalle (ei rintaraivareita kai, koska on jatkunut pitkään ja vain iltaisin), ei halua myöskään tuttia, itkee ja taputtelemalla sitten nukahtaa hetkeksi, kunnes suostuu syömään. Tänään mulla jotenkin napsahti, kun itki niin surullisen oloisena, että kaivoin sitten kaapista tuttipullon ja annoin korviketta. Vauva joi tyytyväisenä ja nukahti saman tien.
Monta kuppikuntaa tässäkin, mutta olisiko vauvan ja minun kannaltani helpompaa, jos iltaisin antaisin maitoa pullosta? Iltahuuto saattaa joskus jatkua tunninkin, eikä tosiaan rinta kelpaa. Lieneekö heruminen sitten hidasta vai mikä lie.
Vai pitäisikö kokeilla kiinteitä?
Kannatan pitkää imetystä ja olen täysimettämisen puolella näinkin pienellä kuin omani on, mutta voiko joskus "mennä siitä missä aita on matalin"? Minulla on muitakin lapsia, joten joskus iltahuuto voi rasittaa meitä kaikkia.
Itse ratkaisuni teen, mutta olisiko joku halukas pohtimaan näitä juttuja kanssani
Iltaisin on kuitenkin kärttyinen, näihin aikoihin vien sänkyyn ja yritän syöttää, mutta huutaa rinnalle (ei rintaraivareita kai, koska on jatkunut pitkään ja vain iltaisin), ei halua myöskään tuttia, itkee ja taputtelemalla sitten nukahtaa hetkeksi, kunnes suostuu syömään. Tänään mulla jotenkin napsahti, kun itki niin surullisen oloisena, että kaivoin sitten kaapista tuttipullon ja annoin korviketta. Vauva joi tyytyväisenä ja nukahti saman tien.
Monta kuppikuntaa tässäkin, mutta olisiko vauvan ja minun kannaltani helpompaa, jos iltaisin antaisin maitoa pullosta? Iltahuuto saattaa joskus jatkua tunninkin, eikä tosiaan rinta kelpaa. Lieneekö heruminen sitten hidasta vai mikä lie.
Vai pitäisikö kokeilla kiinteitä?
Kannatan pitkää imetystä ja olen täysimettämisen puolella näinkin pienellä kuin omani on, mutta voiko joskus "mennä siitä missä aita on matalin"? Minulla on muitakin lapsia, joten joskus iltahuuto voi rasittaa meitä kaikkia.
Itse ratkaisuni teen, mutta olisiko joku halukas pohtimaan näitä juttuja kanssani
