Pikkukakkoskuume - puolesta ja vastaan?

Apua! Mulle on vähitellen kehittynyt pienimuotoinen vauvakuume. Perheessä siis on tällä hetkellä 2,5 -vuotias pikkuneiti ja ennen en ole KOSKAAN potenut minkäänlaista vauvakuumetta.

Ikää mulla on 35 ja noin biologisesti ajateltuna tietenkin mahdollisuudet tulla raskaaksi vähenevät koko ajan. Lisäksi mulla on itsellä takaraivossa, etten halua olla "vanha" äiti, mutta sinänsä tuo nyt on jo mennyttä, kun esikoinenkin syntyi vasta yli kolmekymppisenä.

Kannattaako edes uneksia? Miehen kanssa ei olla juuri asiasta puhuttu ja tietenkin sitten jutellaan ja pohditaan, mutta kertokaa omia kokemuksianne! Puolesta ja vastaan?
 
Meillä kaksi lasta alle 4v ja heille seuraa toisistaan jatkuvasti. Leikittäminen on aina helpompaa ja lapsilla ei tylsää ehkä koskaan. Isoveli on kovin kiltti ja ei piinaa pienempäänsä. Ikäeroa heillä 1v 4kk. Meille on tulossa kolmas ja hellyttävästi isommat sisarukset odottavat kanssani tulevaa sisarusta. Miehen kanssa ei ole arki muuttunut. Nukumme omassa huoneessa ja pikkuvauva ja taaperoajan vain lapsi meidän huoneessa. 2 lastamme nukkuu päiväunet samaan aikaan ja aiomme nukuttaa heidät aina viiteen ikävuoteen asti samaan aikaan. Joten puolesta olen jos pidät itseäsi vahvana ja jaksavana ihmisenä joka ei tarvitse liikoja omaa aikaa. Lapset ovat rauhallisempia kun vanhemmat eivät ole usein poissa. Kun 2 lasta luottaa äitiin ja isään he myös tottelevat helpommin. En keksi mitään negatiivista verrattuna yhteen lapseen. Yhden lapsen kanssa tuli ehkä oltua hysteerisempi, hemmottelua väärällä tavalla ja yleensä lapsi ilman sisarusta on hoidossa tuitumpi kun on tottunut saamaan kaikkea vähän eri tavalla.
 
Hei rohkeasti vaan :)
Mulle tulee tänävuonna 36 vuotta täyteen ja mulla on viisi lasta. Olen myös yksinhuoltaja :)
Odotan Kuudetta. Tälle nuorimmalle tulee eri isä kuin noille vanhimmille (pakko kertoa kun se on yleensä asia mitä ihmiset miettii muttei kehtaa kysyä :D )
Se on asenne kysymys että miten pärjää jos luotetaan että lapsi on terve niin mikset pärjäisi?
Ja tolleen äkkiseltään vois kuvitella että mulla on rankkaa kun on näin monta lasta, mutta nuo isommat on jo isoja. Silloin kun kaksoset syntyi ja vanhimmat oli 3,5 ja 4.5 vuotiaita oli rankkaa :)
Jajuu, tottakai joskus tulee niitä päiviä kun kaikki ottaa päähän ja on väsynyt. Sitten vaan kuppi kuumaa ja hetkeksi sohvalle ja jalat ylös B-)
Tukiverkostokin on ihana asia <3

Marge77 kyllä kaksosten jälkeen on elämää =) Yhden pienen kanssa on paljon helpompaa, vaikka kaksosuudessakin on paljon hyviä puolia. Sulla varmaan hiljalleen alkaa vauvat leikkiä yhdessä lattialla? Mulle tuli kaksosten jälkeen isompi tauko ennen kun sain seuraavan ja muistot vauva ajoista on ihan erilaiset :)
Sellasta vielä että saathan nukuttua välillä kokonaiset yö unet?

Ja vielä: Kun olin 18 vuotiaana synnyttämässä esikoistani, samassa osastohuoneessa oli toinen ensisynnyttäjä, hänellä vaan oli ikää 42 vuotta :)
 
Itse olen nyt 36v ja just tälläviikolla tein testin joka näytti positiivista :) Ensimmäinen ja ainokainen on 2v 8kk joka ei ole edes perusterve. Hänellä on kehityksen viivästymää, ruoka-aine allergiaa, ei kävele eikä puhu ja nyt kaikenlisäksi syöpä jossa on hoidot juuri meneillään. Silti ei epäröity tehdä toista, vaikka varmasti tulee olemaan rankkaa, kun meillä on vielä tässä yritys pyöritettävänä. Nyt täytyy vaan kysyä sairaalasta miten täytyy sytostaatteja varoa, kun on raskaana. Hanskat kädessähän siellä sairaalassa muutenkin vaipat vaihdetaan.
Meillä on kuiteski vaan tämä yksi elämä ja jos nyt muutama vuosi on rankempaa, niin kyllä se palkitsee
 

Yhteistyössä