PIKKUKAKKONEN

[Piitu 1]

Siellä se syke näkyi Oli siellä sittenkin joku salamatkustaja ))) Viikkoja oli vain vähemmän kuin luulin, olen vasta viikolla 7 (menkkojen mukaan 8+1). Ounastelinkin että en ole niin pitkällä, koska pahoinvointi alkoi vasta tällä viikolla ja niin alkoi viimeksikin viikolla 7.

Sirenialle peukkuja testin kanssa bd bd ja tervetuloa joukkoon

 

[senora wabbilaisista]

toivottelee Piitulle onnittelut ihanista ultranäkymistä...

 

[elli vaan]

piitu 1: Onnea!

 

[ilona.]

pikaisesti moikkaan taas. nyt menossa kp... 14 ja ovis on ehkä ohi.. ei mitään sen kummempaa itseasiassa, kunhan pähkäilen oliko se ovis vai ei... ja makkarissa kyllä ollaan myllätty ahkeraan mutta nyt harmittaa että jos se ovis ei vielä ole ollut niin kyllä kaikki uimarit taitaa olla heikkoa kamaa mitä niitä enää edes olisi jäljellä ;(
mutta lyhyt kierto taitaa tulla. kevätvauvaa kohden toivottavasti kuitenkin porskutellaan!!

 

[ilona.]

voih piitu ihanaa !!! ihania uutisia, voi nuo ultrat ovat sitten niin ihania!! voi ihanaa ei voi muuta sanoa )

 

[Piitu 1]

Kiitos, olette ihania. Tiedättekö että minulla oli niin vaikea mennä sinne ultraan että minun teki mieli (hyvin aikuismaisesti) juosta karkuun, minua pelotti niiiiiiin paljon..

 

[ilona.]

Piitu: mutta siellähän onneksi taattiin että masussa ON joku!! ) sitä ei kyllä muuten hevillä usko, vaan on saatava todistusaineistoa......ja tuon parempaa keinoa ei kyllä ole )
millainen vointi on? sanoit ettet olekkaan niin pitkällä kuin luulit, olikohan ovis sitten viivästynyt tai se kiinnittyminen? mutta paras homma että siellä masussa on pikku ystävä hyvissä voimissa )

 

[Piitu 1]

Ei sitä kyllä usko ennen kuin sen näkee. Miten minua ei jännittänyt yhtään ekan kanssa, ainakaan näin paljoa. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, ei sitä ekan kanssa tiennyt mitä kaikkea voi tulla vastaan.

Vointi ok, kiitos kysymästä Pahoinvointi alkoi vasta tällä viikolla, niinpä ei tullut yllätyksenä tuo viikkojen vähyys, koska viimeksikin alkoi n. vk 7. Luulen että ovis olisi ollut myöhässä, koska hommailtiin kp 13 ja 18 ja jälkimmäisestä se varmaan on sitten tärpännyt. Tiedä häntä... Oli kiinnittynyt aikas alas kuulemma, että sekin voi vaikuttaa osaltaan, huh onneksi oli pysynyt matkassa kuitenkin. Vielä tässä on piiiitkä matka ja monta huolenaihetta.

 

[Ulpu74]

Piitu: oi miten ihanan kuuloisia uutisia =)

Liittyneekö kiertoon jotenkin (syytän siis hormoneja...) mutta mies ottaa taas aivoon =(
Näin se meni tällä kertaa: Maanantaina oli tosi mukava päivä töissä, pojan sairasteluun saatiin lääkekuuri ja olin muutenkin hyvällä tuulella. Vähän ennen työpäivän loppua mies soitti ja valitti, kun poika oli kotona tunkenut vessanpönttöön tavaraa. Hieman jo tässä vaiheessa meinasin hiiltyä, mutta ajattelin, että "no, antaa nyt mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
Kotiin mentyä huomasin, että mies on huonolla tuulella. Itse yritin tehdä ruokaa, mies istui vaan tietokoneella ja pojalle tuli tietysti pitkä aika. Niinpä poika teki tietysti kaikkea kiellettyä, että herättäisi meidän huomion. Koska minä en ruoanlaitolta ehtinyt koko ajan poikaa vahtimaan, niin tottakai poika ehti tehdä kaikenlaista, veti tavaraa kaapeista lattialle, "pölli" isänsä kännykän, karkasi tonkimaan vessaa yms. Mies vaan komenteli ja ärhenteli, eikä jaksanut persettään tuolista nostaa. Ei sitten mieleensä juolahtanut nousta ja ruveta vaikka leikkimään pojan kanssa, edes siksi aikaa, että minä olisin saanut laitettua rauhassa perheelle ruokaa pöytään.
Tästä siis möksähdin. Ja eilen asiasta sanoin ja riitahan siitä tuli.

Tämmöstä. Joskus tuntuu, että onko ne nuo miehet oikeasti noin... mikä olisi oikea sana, tunnevammaisia? Ajattelemattomia? Itsekkäitä?
Eihän se ukkokulta sentään aina tuollainen ole, mutta tasaisin väliajoin näitä mielipide-eroja esiintyy.
Älkää vaan sanoko, että "ei meillä vaan koskaan", sitten mä juoksen kyllä seinään.

Harmaata päivää töissä viettäen, Ulpu

 

[Mariina*]

Piitulle superhali ja onnea! Ihania uutisia kerrassaan. Mikä sun laskettuaika on nyt ultran perusteella?

Täällä menossa kp 20 eli ens viikolla pitäis alkaa menkat, mut toivottavasti ei ala.

Hah haa, mua oikein ääneen nauratti tui Ulpun juttu. Oli se vaan niin tutun tuntuista ja tyypillistä touhua. Ja tuo, että tietää kohta tulevan kotiin, mut soitan ja ilmotan jo ennakkoon, mitä poika on tehny eli tässä tapauksessa täyttäny vessanpönttöä. Niin ku tuo tieto ei ois voinu oottaa kotiin tuloon asti. Meillä on ihan samanlaista, joten älä juokse seinään. ))))))

Jaa, mutta ilma alkaa kirkastua, joten josko tästä itekin viittis irtaantua jotain askaroimaan. Mukavaa keskiviikkoa vaan!!

 

[Ulpu74]

Mariina*: älä naura, tää on vakava asia ;D Mutta ihan oikeesti, aatelkaa, että töihin piti soittaa mokomasta asiasta. Mitäs ei ole vahtinut, sanon minä... Lohdullista, että jollakin muullakin on samanlaista kokemusta miehistä. Eipähän tarvii nyt juosta seinään =D

 

[elli vaan]

Ulpu74: tuttua noin periaatteessa, saat myötätuntoni!
hormonien piikkiin laitan minäkin kyllä monet hermoilut, mutta on ne miehetkin aika otuksia. niillä ei muka hormoonit vaikuta, muuten vaan vaikeita, ajoittain...

mullakin alkoi maanantaina yhtäkkiä koko otus tympimään. meilläpäin maanantai oli vielä vapaa (helluntaipyhä) ja mies iltasella oli lähdössä koko viikoksi kurssille toiselle puolelle eurooppaa. mua tympi jo tämä. sitten yritti olla mulle oikein hali-pusu (hoksasi kumma kyllä kai mun mielialan), mikä ärsytti mua vielä enemmän. mutta pojalle räyhäsi, kun lapsi yritti hakea seuraa. poika kun jo ymmärsi isän lähtevän pitkäksi ajaksi pois ja halusi leikkikaveria... ja poika oli oikein ihana, mutta kaipasi seuraa. ulkonakin oli oikein matalapaineinen, kylmä, sateinen ilma, joten ei voitu lähteä uloskaan pois herran silmistä...
en ole ollenkaan huonouninen, mutta nyt olen pari yötäkin oikein huonosti nukkunut, kun tympii! pitää järkevöityä! kai se pikkukakkonen on sitten huono ajatus! vaikka olen ajatellut niinkin, että toisen lapsen ansiosta olisin enemmän "työllistetty" ja muutenkin elämään tyytyväisempi!
että silleen!
kivaa keskiviikkoa!

 

[*Maria]

Ulpu: Ihan tuttua juttua... Meillä myös mies on välillä niin ajattelematon/itsekäs. Kun otetaan asiasta yhteen syntyy iso tai pieni riita. Tämän jälkeen tilanne yleensä paranee muutamaksi viikoksi, mutta sitten taas palataan tuttuun kuvioon. Kyllä meillä on varmasti niin, että minä teen kotona paljon enemmän asioita. Tosin olen vielä hoitovapaalla, eli kyllähän mun "kuuluukin" tehdä. Pelottaa etukäteen tilanne sitten joskus, kun ollaan molemmat töissä. Voin vain kuvitella...

En ole edes laskenut kiertopäiviä... Pitäisi ihan huvikseen laskeskella, milloin menkat alkaa ja milloin päästään tositoimiin. Viimeeksi kierto oli 44 päivää (eli luultavasti ei ovista) eli en jaksa kamalasti hötkyillä.

 

[Wilma74]

Ihan älytöntä, mutta meillä plussattiin tänään. Siis oikeesti, me päätettiin yrittää lasta kesken kierron (oltiin puoltoista kiertoa ilman pillereitä muulla ehkäisyllä) ja se on napahtanut kalenterin mukaan seuraavana päivänä. Toivottavasti siellä nyt on kaikki hyvin ja kaveri matkassa. Miehentöriläs jäi tänään pojan kanssa kotiin suu auki, kun aamulla heilutin innoissani plussatikkua aamutihruisten silmien edessä. Mahtoikohan se edes ymmärtää asiaa?

Ulpu älä juokse seinään, kyllä joka noi on tuttuja kokemuksia meidänkin perheessä. Meillä vähän auttaa tilannetta se, että ollaan molemmat puolipäiväisesti hoitovapaalla, joten kotityöt, työt ja lapsenhoito ei itsestään selvästi ole kummankaan rasti, mutta on se vaan joskus niin pahvi. Erityisen hilpeää on seurata sen vaatehuoltoa... Muutaman kerran ollaan vaihdettu poikaa lennossa ja sitten on kiva huomata neuvolassa tai kerhossa, että pojalla on pyjama päällä tai aamupuurot rinnuksilla. Ja tuntuu että pojan kiukuttelu (meillä alkava uhma...) korreloi miehen kiukuttelun kanssa yks yhteen. Koita siinä sitten hoivata molempia.

Ottakaahan vetoapua plussajunaan! En uskalla jättää teitä vielä ihan heti, täytyy vähän sulatella asiaa ja varmistella kyytiläisen mukanaoloa.

 

[Ulpu74]

Wilma74: Eikä, ihan tosi! Onnea plussaamisesta! Varmasti tosi ihana yllätys!

Minähän teen vain osaviikkoa töissä, joten kyllä ne kotityöt mulle enimmäkseen jää. Eikä siinä mitään, onhan mulla aina loppuviikko aikaa niitä hommia tehdäkin. Mutta työpäivinä ottaa todella päähän, jos kotiin mentyä miehen pitää ehdottomasti saada tehdä jotain omaa ei-niin-tärkeää hommaa, kun minä yritän tehdä ruokaa tms. Ja poika jää mulle siinä sivussa katsottavaksi.
Eikä minua se pojan kaitseminen oikeastaan siinä eniten riso, vaan se, että jos poika sitten livahtaa kuitenki tekemään jotain "pahuutta", esim. menee tiputtelemaan tavaraa vessanpönttöön, niin mies kovaäänisesti komentaa poikaa ja julistaa mullekin siinä että "Taas se teki niin ja niin, voi että se ei kyllä usko mitään."
Ihan niinkuin mulla olis silmät selässäkin ja röntgenkatse vielä kaiken lisäksi, että näen nurkan taakse ja seinän läpi. Käsiäkin pitäisi olla ainakin kolme.

Uuh, täällä minä vain paasaan, vaikka eihän tällainen aihe tänne oikeastaan kuulu. Anteeks. Jospa minä tästä taas pian rauhoitun...

Kp 26, kai.

 

[Sirenia*]

Varovaisesti liimautuu Wilman vanaveteen... Eli siis tein testin tänäään kun on ollut omituinen olo viime päivinä ja plussahan sieltä paukahti. Kp olis 30/33-35, noista kierroista niin tiedä kun on vaihdelleet paljonkin. Ovis oli kp20 joten hiukkapikkasen malttamaton olin
En kyllä usko todeksi ennenkun ne menkat on oikeesti jääny pois. Ja en varmaan sittenkään. Täällä taidan kyllä pysytellä vielä jonkin aikaa, odotuspuolle en uskalla

Niin ja Onnea Wilmalle kovasti!!!

Ulpulle sellasia terkkuja että samanlaista meillä on, harvassa taitaa olla ne joilla vaan harmonisen onnellista jatkuvasti.

 

[Huppiainen]

Piitu: Ihania ultranäkymiä! Onnea vieläkin!!

Wilma: Ohhoh, onnea plussasta! Vauva tosissaan halusi muuttaa masuun

Sirenia: Onnea plussasta sinnekin!

Ulpu: Huhhuijaa, tuttuakin tutummalta kuulostaa. Just tässä kyräilin, että jos joskus saisin edes syödä rauhassa (sitä itse laittamaani ruokaa). Tänäänkin poika teki kakat vaippaan juuri, kun oltiin ryhtymässä syömään ja minähän sen vaipan vaihdan, kun mies jos istuu p**eellään ja syö. Ja ihan samaa kaiken yhtä aikaa tekemistä tuntuu mulla olevan aina; silmiä selkään kaivattaisiin. Meillä tuo ukko on myös jotenkin valikoivasti kuuro ja sokea, ei muka huomaa, kun poika rientää pahantekoon :/

Täällä kp:t mitä lie. Jotenkin olen jo menettänyt toivoni tänkin kierron suhteen Vaikka edes tärppipäivät eivät (välttämättä) ole vielä olleet.

 

[Tuutikki-75]

ISOT ONNITTELUT plussanneille, Wilmalle ja Sirenialle ja oikein isot paketit tarrasukkia mukaan!! Ottakaa meidät muutkin plussajunaan...pliis!

Piitu, kiva kun kaikki oli hyvin ultassa ja siellä pieni kasvaa oikeassa paikassa. Voikaa molemmat hyvin!

Sitten miehistä. Kyllä ne osaa olla ajattelemattomia ja itsekkäitäkin aina välillä. En edes muista montako kertaa oon raivostunut meidän ukolle jostakin mitä se on tehnyt tai sanonut tai jättänyt taas tekemättä tai sanomatta. Välillä on kausia, että raivostun päivittäin sille jostakin asiasta. Onneksi näitä on kuitenkin harvemmin, ei sitä muuten jaksaisi. Eli kyllä sympatiseeraan sua Ulpu aivan täysillä. Eiköhän joka toisessa huushollissa ole vähän samanlaista.

Kotitöistä vielä. Mä olen pojan kanssa kotona ja mies töissä päivät, joten teen melkein kaikki kotityöt itse. Näin on ollut aina, myös ennen poikaa. Tästä asiasta keskustellaan kyllä ja mies lupaa auttaa, mutta lupauksiksi ne aina jää. Välillä sitten riidellään asiasta oikein kunnolla. Olisi kiva kun toinen edes joskus auttaisi ihan omatoimisesti, eikä aina tarttisi käskeä, mutta taitaa olla liikaa pyydetty ainakin meillä. Nyt vain itseä hirvittää, että miten sitten kun/jos toinen lapsi tulee ja vielä joskus menen töihin niin sitten jaksan. Pakko kai sitten laatia jokin tehtävälista minne listaa molemmille kuuluvat työt, että tulee sitten jaettua tasapuolisemmin.

Nyt täytyy mennä kun poika huutaa.

Pikkupapu kp 7/28-38 yk 4

 

[Tuutikki-75]

Eli tuutikki kp 7/28-38 yk 4 (tuli vahingossa vanhalla väärällä nickillä)

 

[Wilma74]

Onnea myös Sirenialle, hieno homma että tulee seuraa tuonne odottajien puolelle! Kukas on seuraavana jännäämässä kiertoa?

 

[Ulpu74]

Noo, en nyt tiedä siitä jännäämisestä, mutta kp 27 menossa ja kierto lienee jotain väliltä 28 - 36. Että kai tässä muutaman päivän sisällä selviää, että miten kävi tässä kierrossa.
Meillä on taas rauha maassa miehen kanssa.

 

[saara84]

Onnea kaikille plussanneille! Ihania uutisia olikin paljon!

Me päästiin muuttamaan viimein omakotitaloomme, mutta laatikoita on edelleen kauheasti. Vielä ei ihan valmista ole (tapetit, listat ym puuttuu), mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa.

Oli puhetta työasioista. Minäkin sain töitä. Uudessa työpaikassa olisi tarkoitus aloittaa 10.7 tai 16.7. Päiväkotihakemuksen tein juuri. Toivon kovasti, ettei työjaksosta tule kovin pitkä . Imetyksenkin lopetin ja nyt odotellaan menkkoja.

Saara

 

[Sirenia*]

Saapi nähdä jäikö tää nyt tähän... alkoi pieni vuoto, ja maha tuntuu siltä että menkat tulee justiinsa... Mitäs menin liian aikasin testaileen
No, ei kyllä isommin ees harmita, vastahan se varsinainen yritys alotettiin. Teen testin vielä menkkojen jälkeen mikäli ne nyt alkaa. Nyt ois siis vasta kp 32/33-35.

 

[Ulpu74]

Kääks Sirenia*, mutta saa nyt nähdä kuin käy. Pidän sulle peukkuja kuitenkin!

Kp 28, ei oireita mihkään suuntaan. Joten ilmeisesti alkaa menkat muutaman päivän sisällä, ihan niinkuin viimeksikin.

 

[*Maria]

Onnea Wilmalle ja varovaiset onnittelut Sirenialle. Nyt paljon tarrasukkia pikkusille mahoihin!!! Paljon tsemppiä myös jännääjille...

Mulla pitäisi kohta menkkojen alkaa ja sitten alkaa ensimmäinen yrityskuukausi!!! Se on nyt meidän perheessä päätetty!!