Pikkuisen Salomonin muistolle

Hipaisi hiljaa enkelinsiipi,kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi,enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.

Pikkuinen Salomon syntyi menehtyneenä rv 18 16.11 klo 15.45 18cm ja 110g.

Surusta sekaisin mamma ja isi sekä isotveljet ja -siskot.

En halua päästää pahaaoloani ja tuskaani pois,koska se on ainoa mitä minulla on sinusta jäljellä.....
Suurella Rakkaudella mamma

 

Otan osaa :hug:

 

Lämmin osanotto ja :hug: suuressa surussa :'(

 

Otan osaa ja voimahali :hug:

 

Koin itse saman kolme viikkoa sitten.Aluksi tuntui et elämä ei ottaisi kulkeakseen,mut kyllä se siitä.Eteenpäin auttoi näiden muiden lapsien kanssa oleminen ja arjen pyöritys,varsinkin kahden pienimmän kanssa 3v ja 1v4kk.Ensiajatukset olivat et ei enää koskaan,nyt tuntuu et on pakko saada tämän enkelin tilalle vielä yksi.
Eihän se korvaa edellistä,mutta helpottaa kaipuuta.Elämä voittaa kuitenkin vaik tuntus kuinka pahalle,kokemusta on.

Tsemppiä! :hug:

 

Otan osaa :'(
Isänpäivänä juhlimme isiä ja vauvamme 4kk päivää, mutta myös tuli 2 vuotta siitä kun enkelivauvamme kuolema tavoitti meidät :'( :'(

 

Lämmin osanotto. :'( :hug:
Ihanasti kirjoitit. :saint:

 

Tiedän kokemuksesta...oman lapsen menettäminen on varmasti kauhein asia mitä voi tapahtua. Mutta elämä jatkuu ja arki vie mennessään. Meillä syntyi toinen kaksosista kuolleena 6kk sitten. katselin hautajaiskuvia, ja tuli tunne, että olenko minä todella kokenut tämän, olenko tuo minä noissa kuvissa, edelleen sitä kysyy, miksi tämä tapahtui?
Puhu avoimesti asiasta, anna itkun ja ikävän tulla, se helpottaa.
:hug:

 

Voimia, älä päästä sitä tuskaa pois, se antaa voimia ja muuttaa muotoaan vielä, usko pois vain :hug:

 

Olet ajatuksissa,vaikken sinua tunnekaan.Otan osaa suruusi ja toivotan sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa!VOIMIA SINULLE JA MIEHELLESI :hug:

 

En ole käynyt sivuilla tuon kirjoittamani viestin jälkeen, paitsi nyt päätin uskaltaa....Tuska on vieläkin suuri ja itken pikkuista päivittäin,yleensä vasta sitten kun arki hiljentyy ja olen yksin ajatusteni kanssa....Toivoisin niin vielä uutta raskautta,mutten tiedä onnistaisiko meitä uudestaan kun tämäkin pikkuinen oli ihme...Kaikkea hyvää teille joilla on enkelipikkuisia, ehkä meille joskus suodaan uusi ilon aihe ja rakkauden määränpää....