Pikku erehdys vainen...

[Rukoilijasirkka]

Kuvitellaan tilanne, että mies on pettänyt vaimoaan. Onko se vaan pikku erehdys? jos vaimo haluaa erota, niin onko vaimo silloin se, joka luovuttaa?

Tai jos mies vetää naista turpaan, vaikka vaan ensimmäistä kertaa elämässään ja nainen haluaa lähteä, onko nainen silloin luovuttaja?

Eikö luovuttaja molemmissa tilanteissa ollut se joka ei jaksanut olla uskollinen ja lojaali?

 

[Rukoilijasirkka]

Mä en ainakaan ajattele, että esim. lyönti ois vaan erehdys, vaan se on jotain sellaista asennetta, joka on syvällä ja joka tuli vaan ilmi.

 

[Kowalski]

En mä noita ihan vaan pikku erehdyksinä ajattele...jokainen toki mokaa joskus, mutta pettäminen tai hakkaaminen ei ole mikään pikku moka, vaan tosiaan jotain joka on jo kauan ollut ihmisessä syvällä sisimmässä.

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä petos ja lyönti vaan kertoo semmosen viestin, että se toinen on jotenkin vähempiarvoinen, kun sille voi niin tehdä.

 

[Honostooppari]

Ihminen on erehtyväinen...
Niin teoissaan, sanoissaan ja varsinkin siinä mitä tekisi kun omalle kohdalle osuu eli uskossaan

 

[Uneton]

Eiköhän se vika molemmissa tapauksissa ole tekijässä

 

[metsänpeitto]

Ei ketään voi pakottaa antamaan anteeksi. Vaikka olisikin jonkun toisen mielestä luovuttanut liian helposti.

 

[vaipparalli]

No oishan se tosi nöyryyttävää mutta en silti heti ottais eroa. Antaisin uuden mahdollisuuden. Väkivaltaisuudestakin voi päästä eroon jos ihminen itse haluaa. Vaikea sanoa, miten siitä jatkettais, kun ei sitä tilannetta onneksi itellä oo. Mä oon vaan sitä mieltä, että nykyään luovutetaan liian herkästi.

 

[Amalia K]

Jos tekojen tekijä pitää asioita "pikku erehdyksenä" en näkisi yhteiselämän jatkumista mahdollisena. Jos taas tekijä ottaa tilanteesta täyden vastuun ja haluaa yrittää rakentaa yhteistä elämää tapahtuneesta huolimatta, voi olla että asiat vielä järjestyvät.Mutta paljon se vaatii molemmilta..

 

[Rukoilijasirkka]

Kuinka montaa sellaista ihmistä tiedätte, jotka ois päässyt eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä?

 

[Kylkiluu]

Samoilla linjoilla ap:n kanssa. Luovuttaja ja suhteen rikkoja ei ole se, joka uskottomuuden ja/tai väkivallanteon jälkeen nostaa kytkintä, vaan se joka nämä teot on tehnyt.
Entisaikaan ei avioliiton laadulla ollut niin suurta väliä kuin sen kestävyydellä. Oli sitten millainen perhehelvetti hyvänsä, siinä oltiin ja pysyttiin ja vaikka sitten kuoltiin siihen viimeiseen lyöntiin. Avioero oli häpeä ja nimenomaan useimmiten naisen häpeä, jonka tehtävä oli pitää perhe kasassa vaikka omalla kustannuksellaan.

Tuntuu uskomattomalta että vielä tänä päivänäkin löytyy niitä, joiden ajattelussa nämä ikivanhat asenteet vielä näkyvät :headwall:

 

[Hay-D]

Mä en ainakaan ajattele, että esim. lyönti ois vaan erehdys, vaan se on jotain sellaista asennetta, joka on syvällä ja joka tuli vaan ilmi.

tähän yhdyn. ja ihmettelen kun ihmiset aina selittelevät, että "olin niin humalassa niin en tarkoittanut sitä..". Humalassahan ihmisen estot katoavat ja todellinen ajatusmaailma tulee ilmi. Eli mielestäni humalassa tehdyt jutut kertovat ihmisen perusluonteesta paljon.

 

[Rukoilijasirkka]

Samoilla linjoilla ap:n kanssa. Luovuttaja ja suhteen rikkoja ei ole se, joka uskottomuuden ja/tai väkivallanteon jälkeen nostaa kytkintä, vaan se joka nämä teot on tehnyt.
Entisaikaan ei avioliiton laadulla ollut niin suurta väliä kuin sen kestävyydellä. Oli sitten millainen perhehelvetti hyvänsä, siinä oltiin ja pysyttiin ja vaikka sitten kuoltiin siihen viimeiseen lyöntiin. Avioero oli häpeä ja nimenomaan useimmiten naisen häpeä, jonka tehtävä oli pitää perhe kasassa vaikka omalla kustannuksellaan.

Tuntuu uskomattomalta että vielä tänä päivänäkin löytyy niitä, joiden ajattelussa nämä ikivanhat asenteet vielä näkyvät :headwall:

Tuohan perustuu siihen ajatukseen, että nainen on aina jonkun miehen omaisuutta. Aluksi isänsä omaisuutta, jolloin piti olla neitsyt ettei isän maine mennyt. Sitten aviomiehensä omaisuutta. Jos lähti, niin tyhjänpäälle jäi, ilman taloa ja ruokaa, ihan yksin maailmassa elätyskeinonaan vaan itsensä myyminen.

 

[Kowalski]

Mä en ainakaan ajattele, että esim. lyönti ois vaan erehdys, vaan se on jotain sellaista asennetta, joka on syvällä ja joka tuli vaan ilmi.

tähän yhdyn. ja ihmettelen kun ihmiset aina selittelevät, että "olin niin humalassa niin en tarkoittanut sitä..". Humalassahan ihmisen estot katoavat ja todellinen ajatusmaailma tulee ilmi. Eli mielestäni humalassa tehdyt jutut kertovat ihmisen perusluonteesta paljon.

Sä muotoilit sanoiksi sen, miten mä olen aina ajatellut =).
Saan näppyjä niistä "muuten hyvä mies mutta kännissä pettää/hakkaa"- selityksistä, känni kun ei ketään muuta, tuo ainoastaan esille sellaisia asioita joita ihminen selvinpäin piilottelee.

 

[Kowalski]

Kuinka montaa sellaista ihmistä tiedätte, jotka ois päässyt eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä?

Nolla...
Mutta tiedän muutaman naisen, jotka väittävät miehensä päässeen eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä, koska eivät enää jaksa selitellä kenellekään syitä, miksi jatkavat tuollaisen miehen kanssa :/ . Kulissit pystyyn, hymy naamalle, ruhjeet piiloon ja elämä jatkuu.

 

[Kylkiluu]

Samoilla linjoilla ap:n kanssa. Luovuttaja ja suhteen rikkoja ei ole se, joka uskottomuuden ja/tai väkivallanteon jälkeen nostaa kytkintä, vaan se joka nämä teot on tehnyt.
Entisaikaan ei avioliiton laadulla ollut niin suurta väliä kuin sen kestävyydellä. Oli sitten millainen perhehelvetti hyvänsä, siinä oltiin ja pysyttiin ja vaikka sitten kuoltiin siihen viimeiseen lyöntiin. Avioero oli häpeä ja nimenomaan useimmiten naisen häpeä, jonka tehtävä oli pitää perhe kasassa vaikka omalla kustannuksellaan.

Tuntuu uskomattomalta että vielä tänä päivänäkin löytyy niitä, joiden ajattelussa nämä ikivanhat asenteet vielä näkyvät :headwall:

Tuohan perustuu siihen ajatukseen, että nainen on aina jonkun miehen omaisuutta. Aluksi isänsä omaisuutta, jolloin piti olla neitsyt ettei isän maine mennyt. Sitten aviomiehensä omaisuutta. Jos lähti, niin tyhjänpäälle jäi, ilman taloa ja ruokaa, ihan yksin maailmassa elätyskeinonaan vaan itsensä myyminen.

Näinpä juuri. Häpeää suurempi syy pysyä avioliitossa olikin se, ettei siitä lähteminen ollut taloudellisesti mahdollista.
Ei ollut kaikki ennen paremmin

 

[Tiipi81]

Jos pettää tai lyö, on mielestäni vika siellä ihmisen luonteessa ja korvien välissä. Ne on piirteitä jotka siis asuu siinä ihmisessä ja niitä voi olla vaikea kitkeä pois.
Jos mies lyö naistaan, se kertoo myös aika paljon siitä kuinka paljon naistaan arvostaa...

Ja vastaus kysymykseen. Ei ole pikku erehdys ja mies on se, joka on jo luovuttanut.

 

[Rukoilijasirkka]

Kuinka montaa sellaista ihmistä tiedätte, jotka ois päässyt eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä?

Nolla...
Mutta tiedän muutaman naisen, jotka väittävät miehensä päässeen eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä, koska eivät enää jaksa selitellä kenellekään syitä, miksi jatkavat tuollaisen miehen kanssa :/ . Kulissit pystyyn, hymy naamalle, ruhjeet piiloon ja elämä jatkuu.

No, okei, meillä on ollut väkivaltaa meidän suhteessa. Siitä on ollut TOSI vaikea päästä eroon ja se on rikkonut tosi paljon, mutta me ei olla erottu. Se on loppunut. Ainakin tauonnut moneksi vuodeksi. Toivottavasti ei koskaan enää palaa. Miehen puolustukseksi sen verran, että minäkin löin. Ei meille kummallekkaan annettu mitään eväitä sosiaaliseen kanssakäyntiin, jonka huomaa minun puheista varmasti vieläkin täällä.

 

[Kowalski]

Samoilla linjoilla ap:n kanssa. Luovuttaja ja suhteen rikkoja ei ole se, joka uskottomuuden ja/tai väkivallanteon jälkeen nostaa kytkintä, vaan se joka nämä teot on tehnyt.
Entisaikaan ei avioliiton laadulla ollut niin suurta väliä kuin sen kestävyydellä. Oli sitten millainen perhehelvetti hyvänsä, siinä oltiin ja pysyttiin ja vaikka sitten kuoltiin siihen viimeiseen lyöntiin. Avioero oli häpeä ja nimenomaan useimmiten naisen häpeä, jonka tehtävä oli pitää perhe kasassa vaikka omalla kustannuksellaan.

Tuntuu uskomattomalta että vielä tänä päivänäkin löytyy niitä, joiden ajattelussa nämä ikivanhat asenteet vielä näkyvät :headwall:

Tuohan perustuu siihen ajatukseen, että nainen on aina jonkun miehen omaisuutta. Aluksi isänsä omaisuutta, jolloin piti olla neitsyt ettei isän maine mennyt. Sitten aviomiehensä omaisuutta. Jos lähti, niin tyhjänpäälle jäi, ilman taloa ja ruokaa, ihan yksin maailmassa elätyskeinonaan vaan itsensä myyminen.

Näinpä juuri. Häpeää suurempi syy pysyä avioliitossa olikin se, ettei siitä lähteminen ollut taloudellisesti mahdollista.
Ei ollut kaikki ennen paremmin

Miehen kotimaassa monen naisen tilanne on edelleen tuollainen :/ . Avioero ei vain ole vaihtoehto. Lisäksi miehen kotimaan vähemmistön kulttuurissa lapset jää aina isälle: nainen palaa kotiin vanhempiensa luo, ja miehen suku kasvattaa lapset. Eipä siinä juuri ole mahdollisuutta ottaa avioeroa. Naimisiin mennään nuorena, hääyön jälkeen on veriset lakanat ikkunassa todisteena morsiamen neitsyydestä, josta isä on mennyt takuuseen sitomalla punaisen silkkinauhan morsiamen vyötärölle hääpäivänä (mun isä meinasi kuolla nauruun kun kuuli tästä, ja sanoi että sitoo varmuuden vuoksi tuplanauhat kun on niin varma mun puhtaudestani ).
Meillä on asiat niin paljon paremmin...tosin tuollakin kaupungeissa ja maan länsiosissa tilanne on jo ihan toinen.

 

[Hay-D]

nyt kun on päästy tunnustusten makuun niin tässä tulee multakin... olen siis pettänyt miestäni kauan sitten ja voin myöntää, että sen jälkeen kun asia saatiin sovittua ja jatkettua eteenpäin, niin olen harkinnut pettämistä monet kerrat. Tiedän, korvien välissä on jotain vikaa, en vain tiedä mitä. Ja tuo alkoholi, se pahentaa asiaa, joten kännejä yritän vältellä. En siis todellakaan haluaisi satuttaa miestäni enää, arvostan häntä todella paljon. Olen kovin pahoillani, että aivoni toimivat näin :ashamed:

 

[Sprite]

Kuinka montaa sellaista ihmistä tiedätte, jotka ois päässyt eroon väkivaltaisuudesta tai pettämisestä?

:attn:
??

Mä en tiedä yhtään.
Paitsi jos mut itseni lasketaan.. Mä aikoinaan petin exää, koska se teki myös niin ja halusin näyttää sille miltä se tuntuu kun se asia selviää. No, oishan se pitänyt tietää ettei se tuntunut missään :ashamed:

Nykyistä en ole pettänyt, enkä ikinä aio sitä tehdäkään. Olen siis tavallaan päässyt pettämisestä eroon, vaikkakin se alunperinkin oli koko touhu vaan "kostoa".
Tai sitten sitä että en uskaltanut jättää sitä vaikka halusin olla toisen kanssa (johtuen siitä että ex oli loppupeleissä ihan psykopaatti)..


Mutta alkuperäiseen asiaan, en kumpaakaan tekoa pidä pikku virheenä enkä todellakaan luovuttajana sitä osapuolta, jota on loukattu jos hän päättää suhteen lopettaa. Lähinnä sitä ihmistä pitäisin vahvana, kun tiedän ettei lähteminen ole helppoa, mutta joskus se on tehtävä suojellakseen itseään (ja lapsiaan jos niitä sattuu olemaan). Omasta ja lasten turvallisuudesta huolehtiminen ei ole heikkoutta eikä luovuttamista!

Kun itse on jo kokenut nuo asiat vanhassa parisuhteessa, kyllä olis viiminen virhe jos niistä asioista tietoinen ihminen mulle menisi noin tekemään!
Saisi lähdöt kyllä välittömästi.

 

[vieras]

nyt kun on päästy tunnustusten makuun niin tässä tulee multakin... olen siis pettänyt miestäni kauan sitten ja voin myöntää, että sen jälkeen kun asia saatiin sovittua ja jatkettua eteenpäin, niin olen harkinnut pettämistä monet kerrat. Tiedän, korvien välissä on jotain vikaa, en vain tiedä mitä. Ja tuo alkoholi, se pahentaa asiaa, joten kännejä yritän vältellä. En siis todellakaan haluaisi satuttaa miestäni enää, arvostan häntä todella paljon. Olen kovin pahoillani, että aivoni toimivat näin :ashamed:

Et ehkä tosissasi rakasta miestäsi.? Kun pettäminen on mielessä,minä ehkä ottasin aikalisän suhteeseen ja miettisin mitä todella haluan.

 

[vieras]

nyt kun on päästy tunnustusten makuun niin tässä tulee multakin... olen siis pettänyt miestäni kauan sitten ja voin myöntää, että sen jälkeen kun asia saatiin sovittua ja jatkettua eteenpäin, niin olen harkinnut pettämistä monet kerrat. Tiedän, korvien välissä on jotain vikaa, en vain tiedä mitä. Ja tuo alkoholi, se pahentaa asiaa, joten kännejä yritän vältellä. En siis todellakaan haluaisi satuttaa miestäni enää, arvostan häntä todella paljon. Olen kovin pahoillani, että aivoni toimivat näin :ashamed:

Ei ehkä korvien välissä vikaa,miehesi ei vaan oo sulle se oikee ja kännissä ku ne estot katoo ni tajuat sen kunnolla..

 

[Aamuäree]

No mä en pitänyt pienenä erehdyksenä pettämistä.... turpiin otin sitä ennen pari kertaa, mutta petetyksi tuleminen oli viimenen pisara |O

Monta vuotta vaan tuhraantui turhaan :headwall: vois sanoa että kummaltakin!

 

[vieras]

Kuvitellaan tilanne, että mies on pettänyt vaimoaan. Onko se vaan pikku erehdys? jos vaimo haluaa erota, niin onko vaimo silloin se, joka luovuttaa?

Tai jos mies vetää naista turpaan, vaikka vaan ensimmäistä kertaa elämässään ja nainen haluaa lähteä, onko nainen silloin luovuttaja?

Eikö luovuttaja molemmissa tilanteissa ollut se joka ei jaksanut olla uskollinen ja lojaali?

No ei oo pikkuerehdys jos pettää,mun mielestä mies on siinä se luovuttaja kyllä.