Piheys ja kaveruus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mustikka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mustikka"

Vieras
Haittaako teitä kavereiden piheys? Yritän olla reilu kavereille ja aina tarjoan, mutta joskus minua jotenkin ihmetyttää.
Esimerkiksi:
Kylässä ei tarjota mitään tai kaveri käy salassa syömässä keksejä keittiössä tai jos on ruokaa syödään jotain itse, vaikka on kutsuttu kylään.
Puhelimella tehdään äkkinäinen soitto ja sitten oletetaan, että soitan takaisin. Pyydetään tarjoamaan kahvilassa kahvia ja lupaillaan joskus tarjota, mutta koskaan ei tule tällaista hetkeä.
Siis näitä on lukemattomia erilaisia tapauksia..En viitsi kaikkea mainita.
Olen ollut kaveri, koska näissä ihmisissä ei ole mitään vikaa. Ainoastaan sellainen yksipuolisuus tarjoamisissa on huomattava.
 
En nyt ihan tuollai käyttäydy, mutta mua taas ärsyttää se että pitäisi aina käyttää kamalasti rahaa kun tavataan. Voisin hyvin leipoa jotain tavata lapsilauman kanssa meillä kotona, kahvit kyllä keitän tai laitan ruokaa.

En tykkää siitä että pitää aina nähdä jossain kaupungilla, maksaa kahvilasta tai ravintolaruoasta. Tai mennään ravintilaillallisen kautta baariin viettämään iltaa, kun voisi ainakin alkuillan istuskella jonkun kotona ja viettää etkoja.

Mua pidetään pihinä jos tarjoan meile grillaamaan tulleille kavereille makkaraa, salaattia, olutta jne enkä punaviiniä ja sisäfilettä.
 
Mua taasen ärsyttää, kun pitäisi kotona istuskella ja viettää etkoja. Tai jonkun kotosalla kahvit juoda. En halua kutsua vieraita kotiini, enkä mielelläni mene muiden koteihin. En vain jostain syystä viihdy, heti semmoinen olo "jokos lähdettäisiin?"
 
Mua taasen ärsyttää, kun pitäisi kotona istuskella ja viettää etkoja. Tai jonkun kotosalla kahvit juoda. En halua kutsua vieraita kotiini, enkä mielelläni mene muiden koteihin. En vain jostain syystä viihdy, heti semmoinen olo "jokos lähdettäisiin?"

Ei kai siinä sitte, jokainen valitsee seuransa itse. Minua ihmetyttää miksi pitää maksaa yhdestä ravintolaillasta melkein 100e jos lähes saman sisällön saa yli puolet halvemmalla jos viitsii vähän nähdä vaivaa.

Enkä mä ole kenenkään kotiin tuppautumassa, voin hyvin tarjota ne alkupalat ja alkudrinkit meillä.

Jostain syystä omassakin kaveripiirissä ne illanvietot on aina aika kalliita tyyliin ravintolaillallnen, teatterireissu, sisävesiristeily tai jotain vastaavaa ensin ja vasta sitten sinne baariin.
 
[QUOTE="vieras";28613036]En nyt ihan tuollai käyttäydy, mutta mua taas ärsyttää se että pitäisi aina käyttää kamalasti rahaa kun tavataan. Voisin hyvin leipoa jotain tavata lapsilauman kanssa meillä kotona, kahvit kyllä keitän tai laitan ruokaa.

En tykkää siitä että pitää aina nähdä jossain kaupungilla, maksaa kahvilasta tai ravintolaruoasta. Tai mennään ravintilaillallisen kautta baariin viettämään iltaa, kun voisi ainakin alkuillan istuskella jonkun kotona ja viettää etkoja.

Mua pidetään pihinä jos tarjoan meile grillaamaan tulleille kavereille makkaraa, salaattia, olutta jne enkä punaviiniä ja sisäfilettä.[/QUOTE]

Olen kanssasi täysin samaa mieltä!!
 
Typerää ajatella että "mulle pitää tarjota sitä ja tätä koska MÄ HALUUN MÄ HALUUN BYHYY" Huoh. Ei kenenkään tarvi tarjota yhtään mitään. Kannattaa olla itsekkin tarjoamatta jos siitä saa vaan pahaa oloa itselle aikaiseksi kun ei tarjota takaisin.
 
Mulla on yksi tuollainen kaveri. Kun menin hänelle kylään, hän luetteli mitä ruoka-aineita mun piti tuoda tullessani. Siis tietysti niin että oltaisiin tehty yhdessä ruokaa, muttayritti että ne kalliimmat ruoka-aineet olisi jääneet aina mun vastuulle.
Tähän tyyliin:"Ajattelin että tehdään pitsaa, mulla on täällä pohjaan tarvittavat aineet, tuo sä
jauheliha, kinkku, tomaattisose, juustoraaste, paprika, oliivit ja herkkusienet".

Meille tullessa hänelle ei kyllä ikinä tullut mieleen, että olisi osallistunut millään lailla ruokakustannuksiin.
Päin vastoin, söi pakastimesta mun lasten jäätelötkin ja karkkipäivän karkit. Siis niin, että vinkui lapsiltani, kun ne ottivat sieltä jäätelötuutteja, että saanko minäkin. Ja karkkeja, kun näki että lapseni söivät niitä että antakaa mullekin. Eikä lapsenitietenkään kehdanneet kieltäytyä, niin veti niitä sitten napaansa aina kun en ollut näkemässä.

Tää loppui vasta, kun sanoin sille että lopettaa lapsiltani pyytämisen.
Ja aloin tekemään muutenkin niin, että otin heille mennessä omat eväät mukaan ja kieltäydyin maksamasta mitään noista ruokahommista. Ilmoitin myös, että meillä toimii sama. Ottaa joko omat eväät tai sitten
lasketaan kaupan kuitista tasan puoliksi, mitä kumpikin ruuista maksaa.

Nykyään se on järkiintynyt ja sen kanssa voi toimia niinkuin muittenkin ihmisten kanssa.
 
Huonoista tarjottavista kuten jauhomakkaroista ja kekseistä tulee mieleen lähinnä, että perheellä on taloudellisesti tiukkaa.

Eli jos ei tarjoa kalleinta mitä kaupasta löytyy on itara sika?

Meillä rahaa on rajallisesti, en tiedä miten muilla. Joskus pitää venyttää senttiä ja tuntuis vähän kummaliselta koko kuukausi pihistellä kaikesta ruoasta ja sit kun tulee kavereita tarjota aitoa shampanjaa ja sisäfilettä.

Ei se tarkoita että olis pakko tarjota halvinta mitä löytyy mutta mikä siinä on että pitää aina olla jotain tosi erikoista ja kallista. Mun mielestä hyvässä seurassa maha täyttyy vaikka tuoreista itse leivotuista sämpylöistä ja hyvästä keitosta. Ei ruoan tartte välttämättä olla kallista ollakseen hyvää.

Seura ratkaisee tunnelman, eikä ruoka.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Mua taasen ärsyttää, kun pitäisi kotona istuskella ja viettää etkoja. Tai jonkun kotosalla kahvit juoda. En halua kutsua vieraita kotiini, enkä mielelläni mene muiden koteihin. En vain jostain syystä viihdy, heti semmoinen olo "jokos lähdettäisiin?"

Tuollaiset ihmiset ovat mielestäni ärsyttäviä. Lähes aina on porukassa joku joka haluaa lähes heti keskeyttää hyvät etkot/illanistujaiset ja alkaa houkuttelemaan porukkaa baariin. Lähes aina myös käy niin että siellä baarissa se hyvä porukka hajoaa, eikä kukaan enää näe toisiaan tai ainakaan kuule kenenkään puheita ja muutenkin tunnelma on huonompi kuin siellä mistä lähdettiin. Lisäksi rahaa palaa kymmeniä kertoja enemmän.
 
Mua taasen ärsyttää, kun pitäisi kotona istuskella ja viettää etkoja. Tai jonkun kotosalla kahvit juoda. En halua kutsua vieraita kotiini, enkä mielelläni mene muiden koteihin. En vain jostain syystä viihdy, heti semmoinen olo "jokos lähdettäisiin?"

Huoh... olet tyyppiä joka karsiutuu kaveripiiristäni ihan kättelyssä... bye bye, ei varmaan kaivata toisiamme millään tavalla.
 
[QUOTE="vieras";28613338]Eli jos ei tarjoa kalleinta mitä kaupasta löytyy on itara sika?

Meillä rahaa on rajallisesti, en tiedä miten muilla. Joskus pitää venyttää senttiä ja tuntuis vähän kummaliselta koko kuukausi pihistellä kaikesta ruoasta ja sit kun tulee kavereita tarjota aitoa shampanjaa ja sisäfilettä.

Ei se tarkoita että olis pakko tarjota halvinta mitä löytyy mutta mikä siinä on että pitää aina olla jotain tosi erikoista ja kallista. Mun mielestä hyvässä seurassa maha täyttyy vaikka tuoreista itse leivotuista sämpylöistä ja hyvästä keitosta. Ei ruoan tartte välttämättä olla kallista ollakseen hyvää.

Seura ratkaisee tunnelman, eikä ruoka.[/QUOTE]

Mä olen tän kanssa samaa mieltä. Lisäksi alkuperäisessä viestissä ei arvosteltu halpoja tarjottavia, vaan sitä että pummataan toiselta tarjoamatta itse mitään. Hyvien tapojen ja vastavuoroisuuden periaatteella on hyvä mennä. Ja olisi hyvä ymmärtää, ettei kaikilla ole varaa ravintoloihin ja kahviloihin.
 
Opiskeluaikoina oli tapana ostaa illanistujaisiin ruokia puoliks, joko niin että toinen osti ja toinen sitten maksoi osan tai niin, että vietiin mukana jotain mistä oli sovittu. Nyt työssäkäyvänä ei enää tätä tapaa noudateta, kaikki tarjoaa mitä tarjoaa eikä koskaan oo tullu niistä riitaa. Toki jotkut pidemmät reissut (esim. mökkiviikonloppu) tehdään niin että kustannuksia jaetaan.

Törkeetä itse syödä salaa eikä vieraille tarjoa (jos on kerran kylään pyydetty eikä mikään sattumalta pistäytyminen). Mä kyllä välillä syötän lapset ensin ja katan vasta sen jälkeen aikuisille, lapset syö tästä toisestakin kattauksestakin usein mutta meno on rauhallisempaa kun on varsinainen ruoka jo syöty pohjalle.
Kylään on tapana vielä joku tuliainen ja yleensä otan ainakin lapsille ruokaa mukaan kun syövät niin usein. Lapsettomat ei välttämättä osaa varautua lasten ruoka-aikoihin, joten hyvä olla jotain mukana enkä koe sitä vaivaksi.

Mä kans tykkään enemmän kotietkoista kuin ravintolaillallisesta - toki sekin on välillä ok. Kotona on rennompaa, saa valita mitä musiikkia kuuntelee ja jutella rauhassa. Ja syödä hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Etkot on parasta, baarissa porukka aina hajoaa. (Tosin harvoin nykyään baariin pääsen kun on pienet lapset mut kuitenkin).
 
Voi, mä tiedän tuon ihmistyypin paremmin kuin hyvin :( Mun yksi ex-ystävä on just tuollainen nolouteen ja röyhkeyteen asti pihi. Silloin jo kun meillä ei ollut vielä lapsia, niin aina oltiin meillä kylässä ja me kustannettiin vierailut, illanvietot, mökkijuhannukset jne. Nyppi silloinkin, mutta en kehdannut sanoa mitään. Noissa monipäiväisissä mökkijuhannuksissa tuli sitten lopulta seinä vastaan (kun ei edes kysytty enää voiko meidän mökille tulla, vaan kerrottiin vaan et voi kun tulis taas pian juhannus niin päästäis teidän mökille). Ja tosiaan mökillä mun aika meni ruokaa laittaessa ja muiden jälkiä siivotessa kun taas tää ystävä otti aurinkoa ja lekotteli laiturilla yms. Ruuanlaittoon ei kuulemma voinut osallistua, kun ei osaa laittaa ruokaa (yhtä hyvin kuin minä, ällöä lepertelyä piti). Lopulta suivaannuin ja pyysin pomolta juhannukseksi töitä ja ilmoitin ko parille että heidän täytyy etsiä joku toinen juhlapaikka tulevinakin vuosina...Sama hyväksikäyttö toistui mm. kun olimme yhdessä etelässä, siellä esim. käytettiin surutta mun aurinkorasvoja jne. Ravintolassa antoi aina annoksestaan tasarahan, eikä suostunut antamaan tippia tai edes osallistumaan kuitissa laskutettuun palvelumaksuun. Jankutti vaan, että menussa mun ruuan hinta oli xx.xx€ eikä suostunut maksaan yhtään enempää :ashamed: Nolo...Laivareissulla halusi välttämättä ostaa samanaisen naamarasvan kuin minäkin ostin ja sit kun se ei sopinutkaan, niin kysyi haluanko minä purkin lopun. Sanoin että kai mä sen voin sit ottaa...Samantein tää kaveri kaivoi rasvan ja kuitin esiin ja sanoi et rasva oli maksanut 43€ mut mulle voi myydä 40€:llä kun on jo osittain käytetty. :O Silloin tajusin sanoa et kuule pidä käytetyt rasvas. Samoin kerran kauppasi kodinkonetta, joka oli ollut käyttämättömänä kaapissansa 7 vuotta. Mä olisin sellaisen tarvinnut ja ajattelin et kyllä vanhentunutkin malli käy jos saan sen edullisesti. No kaveripa kaivoi kuitin esiin ja halusi sen hinnan mitä oli itsekin aikoinaan maksanut :O Kaiken huippu oli, että koneiden hinnat oli tippuneet niin, että uuden olisi saanut halvemmalla kuin kaveri pyysi vanhasta...Nyt kun ollaan jo "lapsellisia" niin sama rata jatkui (vaikka sattuneesta syystä en pitänytkään enää yhtä tiiviisti yhteyttä ja kaveri otti yhteyttä vain silloin kun halusi jotakin). Yleensä hä kuitsui itse itsensä meille kylään ja vaan "ruoka-aika" kävi hänelle. Koko 10vuotisen ystävyytemme aikana minut kutsuttiin heille kylään alla 10 kertaa. Miestä kyllä kutsuttiin talkoisiin ja remonttia tekemään, ruokaa ei kylläkään hänelle tarjottu, vaikka oli talkoissa aamusta iltaan. No sit kun oltiin sovittu perheen visiitistä, niin perään tuli tekstari, että mitä ruokaa teillä on tarjolla, poikansa haluaa tietää etukäteen :) Ja sit kun tuli, niin esim. käytti meidän vapiioja ja Naneja lupaa kysymättä, sanoi vaan et on ihana tulla kyläpaikkaan, jossa on ko. tarvikkeet talon puolesta tarjolla :O (ai on vai)...Mut nyt ei ole pariin vuoteen pidetty yhteyttä, kenellekään ei varmaan ole epäselvää miksi. Kilteimmällekin kun tulee raja ennen pitkää vastaan...
 
Mulla oli myös tuollainen kaveri. Saattoi kutsua itsensä mun luo syömään, mutta kun menin illaksi hoitamaan hänen lastaan, mulle ei oltu varattu mitään syömistä. Lapselle vain. Tai monesti pyysi tuomaan tullessani jotain, että maksaa sitten, mutta kummasti se maksu aina unohtui. Koskaan ei itse soitellut, mutta vannotti aina mua soittamaan. Joo, ei olla kavereita enää.
 
[QUOTE="mustikka";28612965]Haittaako teitä kavereiden piheys? Yritän olla reilu kavereille ja aina tarjoan, mutta joskus minua jotenkin ihmetyttää.
Esimerkiksi:
Kylässä ei tarjota mitään tai kaveri käy salassa syömässä keksejä keittiössä tai jos on ruokaa syödään jotain itse, vaikka on kutsuttu kylään.
Puhelimella tehdään äkkinäinen soitto ja sitten oletetaan, että soitan takaisin. Pyydetään tarjoamaan kahvilassa kahvia ja lupaillaan joskus tarjota, mutta koskaan ei tule tällaista hetkeä.
Siis näitä on lukemattomia erilaisia tapauksia..En viitsi kaikkea mainita.
Olen ollut kaveri, koska näissä ihmisissä ei ole mitään vikaa. Ainoastaan sellainen yksipuolisuus tarjoamisissa on huomattava.[/QUOTE]

No ei varmaan haittaisi tuollainen käytös, koska jos tuntisin noin pihin ihmisen, jolla ei ole varaa soittaa puhelimella tai tarjota toiselle leipää tai keksiä, niin ajattelisin sen olevan rahapulassa, siis ylivelkainen tai jotain. Ja säälittäisi. Koska eihän soittaminen tai leivän tarjoaminen vieraalle maksa paljon mitään.

Jos vaan tekisi noin pelkästään mulle, mutta muuten on varaa soittaa muille ja tarjota muille niin sitten miettisin että ei ehkä ole mun ystävä, mutta jostain syystä ei osaa sanoa että ei haluaisi nähdä.

On tosi pihi. No anoppi on varakas mutta tekee tuota pikasoittamista miehelle eli pojalleen. Mutta hänellä huono lapsuus sanojensa mukaan ja hakee kai rahasta jotain turvaa.
 

Yhteistyössä