pihakiusaaminen

kuka haluaa tietää mitä eilen tapahtui, niin lukekaapas tarkempi kuvaus päiväkirjasta joka löytyy nimellä uhmaa ilmassa.

Haluaisin kuulla mitä mietitte tilanteesta, miten itse toimisitte ja jos kenellä on vastaavanlaisesta kiusaamisesta omakohtaista kokemusta niin kiva olisi kuulla.

Itse olen 30-vuotias äiti joten siksi kyselen mielipiteitä myös tuolla 20-30-vuotiaiden äitien palstalla koska kuuluun siis niin ikään molempiin "joukkoihin".

Se ei nyt liene tässä pääasia vaan se, että en usko meidän tytön olevan ainut joka tuollaisesta kärsii ja mielestäni keskustelun aiheena erittäin tärkeä että joka tapauksessa ja että joka ikinen vanhempi ymmärtää omat velvollisuutensa ja vastuunsa kasvattajana (oli sitten oma lapsi kiusaaja tai kiusattu tai ei vielä kumpaakaan).<br><br>

 

Heippa1 Kävin lukaisemassa tuon sinun päiväkirjasi, kun asiak oskee itseäkin. Asuimme aiemmin kerrostalossa jossa oli myös tuon tyypistä kiusaamsita lasten kesken. Siihen asti oli helppoa kun alle koulukkaan kanssa saattoi olla itse vahtimassa leikkejä, mutta kun koulu alkoi niin kiusaaminen sai uudet mitta suhteet. Meillä oli myös ihan fyysistä käsiksi käymistä joka huipentui kahden samanikäsien kiusaajan tukemutumisella kotiimme minun ollessa pois kotoa ja poikani pahoinpitelyllä. Käytimme lapsen lääkärissä ja rikosilmoitus siitä tehtiin. Toki asialla ei ollut mitään rikosoikeudellsia seuraumiksia kun tekijät alaikäiset, mutta tekijät ja heidän vanhempansa ilmeisesti jonkin verran pelästyivät poliisikuulustelusta että kiusaaminen ainakin väheni huuteluksi. Ja onhan heillä nyt maininta "papereissa" myös sosiaalitoimistossa lapsen väkivaltaisesta käytöksestä, kun alaikäisistä tehdään aina lastensuojelu ilmoitus tuollaisissa tilanteissa. Olisin odottanut että lasten vanhemmat taikka edes lapset olisivat pyytäneet anteeksi mutta ei edes sitä kuulunut.

Suosittelen sinua tekemään sen rikosilmoituksen.

 

kauheaa!

samasta syystä olen itsekin yllättynyt-nimittäin vanhempien käytöksestä-tai lähinnä tämän eskarilaisen äidin käytöksestä. Toisen lapsen äiti pyysikin heti anteeksi ja vielä illalla kävi varmistamassa onko kaikki hyvin, koska hänen lapsensa kohdalla kerta oli ensimmäinen ja hänen tyttönsä leikki meidän tytön kanssa silloin kun ei muita pihalla ole.

eskarilaisen äiti sen sijaan oli oma vmäinen itsensä eilen ja minulle ei puhunut mitään edes suoraan. kaikki mitä letkautteli suustaan niin osoitti naapurille joka oli tilnateen nähnyt sekä tälle toisen tytön äidille ja kommentit olivat tyyliin "tässä voi mitään selvittää asiallisesti kun joku huutaa". no totta hitossa korotin ääneni ja hermoostuin kun tuollaista tapahtuu ja sitten vielä minua ja lastani kohdellaan kuin aivovammaisia jotka ei ole edes paikalla.

Tyttöni oli tätä ekaluokkalaista heidän potkimisen loppumisen jälkeen potkaissut nilkkaan ja vaikka toisaalta sen ymmärrän jollain tavalla, niin minä pyydätin omalla tytölläni myös anteeksi tekoaan eli väkivaltaan ei pidä koskaan vastata väkivallalla eikä se ole oikeutettua missään vaiheessa vaikka mitä sattuisi.

tätä olen aina lapselleni yrittänyt toitottaa ja opettaa. Itse on vaikea käsittää tätä eskarilaisen äidin asennetta. jos minun tyttöni olisi tuollaista tehnyt, olisin minä varsin nöyrä urin vanhempien edessä ja anteekis pyytäisin ja tekisin auttaakseni mitä voisin enkä veisi lastani sisälle että tuleppas kulta sisälle kun meni hulinaksi pihalla. Ihan uskomatonta touhua äidiltä.

 

Voi...!!!
Kävin lukemassa päiväkirjasi ja alkoi todella ottamaan päähän!!
Ilmeisesti kaikki vanhemmat eivät halua uskoa, että heidän lapsensa kiusaavat.
Meillä sattui jokunen aika sitten, että naapurin tytöt (7 ja 8v.) menivät pulkkamäkeen ja meidän neiti oli matkassa. Katselin ikkunasta joutessani ja eiköhän toinen tytöistä kampannut meidän tytön ihan tahallaan. Neiti lensi hankeen ja eikun jatkoi sisulla eteenpäin,kunnes toinen teki saman tempun. No, siinä vaiheessa karjuin parvekkeelta, mutta eivät olleet kuulevinaan. Ottivat kuitenkin meidän tytön kyytiin ja laskivat porukalla mäen alas. Siinä vaiheessa kuulivat tytöt sekä naapurit, mitä mieltä olen pienempien kisaamisesta. Suutuin todella! Sanoin sitten omalle, että tule pois, keksitään joku muu leikki yhdessä. Meni monta kuukautta, että tytöt eivät uskaltaneet tulle pihalla edes vastaan, tiesivät tehneensä väärin. Näin jälkikäteen olisi pitänyt mennä juttelemaan asiasta vanhemmille, mutta silloin se jäi. :/
Toisaalta mietin sitä, miksi lapsen pitää kiusata. Haluaako se kiusaava lapsi huomiota muilta aikuisilta, kun kotoa ei sitä saa? Huomionhakutapa tietysti tosi hölmö.
Toinen lukunsa on sitten tietysti vanhemmat, jotka komentavat muiden lapsia, mutta omaansa eivät, koska syy on aina muissa. Tästä asiasta voisi kyllä kehitellä uuden keskustelun.