Minun esikoisellani, nyt 9-vuotiaalla pojalla, on kitalakihalkio. Halkio oli pehmeässä osassa, ja noin 1 cm kovassa osassa. Asumme Tukholmassa ja halkio leikattiin lapsen yksivuotissyntymäpäivänä.
Olimme sairaalassa 3-4 vuorokautta, ja heti lääkepöpperöistä selvittyään lapsi sanoi ensimmäisen sanansa - eli osasi käyttää kitapurjettaan välittömästi. Syöminenkin onnistui. Lapsi ei leikkausta seuranneiden päivien aikana koskaan tuntunut tuskaiselta, vaan kipitti pitkin sairaalan käytäviä (aluksi kipulääke-tippapullo perässä).
Lapsemme on käynyt puheopetuksessa, mutta syynä oli enemmänkin puheen viivästyminen kolmikielisyyden vuoksi, ei fyysiset tuottamisongelmat.
Käymme tarkkailussa lähinnä hammaslääkärin luona muutaman vuoden välein, mutta meidän tapauksessamme kitalakihalkio jäi pois elämästämme täydellisesti onnistuneen leikkauksen jälkeen.
Voi olla että lapsen kasvaessa esimerkiksi leuan asentoa täytyy korjata, mutta en amatöörinä ole nähnyt lapsessa mitään poikkeavaa. Häneltä tulee puuttumaan yksi pysyvistä hampaista, mutta ilmeisesti sellaista voi tapahuta ilman halkioitakin.
Vauva-aika oli vaikea, ja monen vuoden ajan minulla oli kitalakihalkioäiti-identiteetti (mikä sana!), mutta nyt ajattelen asiaa hyvin harvoin.
Jos ruotsiksi lukeminen houkuttaa, niin tässä olisi alkusivu: http://www.karolinska.se/templates/Page.aspx?id=36107