Pienten poikien väkivaltaiset leikit, kiellättekö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mietiskelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mietiskelijä"

Vieras
Jos puhutaan n. 2-6 vuotiaista lapsista(ja erityisesti pojista) niin annatteko leikkiä paini- tms. leikkejä, vai kiellättekö väkivaltaisina?

Itselläni on kaksi poikaa ja en oikein tiedä mitä pitäisi sallia ja mitä ei... Usein esim. toinen muksauttaa toista päällä kylkeen ja toinen vaan nauraa ja muksauttaa takaisin, ja jotenkin tuntuu että lapset ovat ihan pihalla kun menen kieltämään ja joskus vielä jäähyttämäänkin tämän jälkeen, heillä kun on ollut vain hauskaa. Samoin esim. trampoliinilla tönisivät toisiaan tai painisivat, ja näyttävät molemmat nauttivan/nauravan. Pitäisikö pojille sallia jotain väkivaltaisia touhuja, vai teenkö oikein kun yritän kitkeä kaiken mahdollisen väkivallan pois jo pienenä?
 
Poika tyttö, onko sillä jotain merkitystä? Kyllä mä kiellän lasten touhut jos alkaa mennä liian rajuksi, kivaa saa olla mutta toista ei mäiskitä ja esim trampan käytössä olen kyllä todella rajoittava (yksi kerrallaan pomppimassa, ei tönitä yms).
 
Viimeksi muokattu:
Minä kiellän pyssyleikit sekä kaikki missä toisen vahingoittamismielessä "leikitään" mutta sellaisen leikkimielisen painimisen ym sallin. Mutt siinä vaiheessa kun ruvetaan tahallaan repimään, tönimään tai nyrkkejä heiluttamaan niin homma keskeytyy. Eli on painimista ja on painimista, homman luonteen perusteella sallin tai en salli...
 
Mun mielestä ainakin painiminen 1 vastaan 1 on ihan ok, kunhan molemmat ovat siinä mukana leikkimielellä ja paikka on turvallinen. Lyödä ja potkia ei saa tai homma loppuu. Joukkopainimiset kannattaa kietää, koska niissä sattuu helpommin eikä lapsi pysty huomioimaan samaan aikaan montaa kaveria ja kinaakin syntyy helpommin.

Tuollainen omien voimien koittelu toisen kanssa on ihan hyvä ja normaali asia ainakin pojilla ja se on hyvä sallia. Onhan nykyään päiväkodeisakin ohjattua nassikkapainia ja hyvä sitä energiaa on saada purkaa. Samalla tuossa oppii itsehillintää ja toisen huomioimista ihan kivasti. Ja myös se ettei aina ole voimakkain ja voita on hyvä taito oppia.

Mun miellestä kaikki lasten leikit pitää sallia, joissa ei satuteta itseään eikä toista. Leikki on lapsen työtä ja aina kehittävää. Jos lapsi keksii jonkun leikin, josta ei ole vaaraa, niin miksi se pitäisi kieltää? Aikuisten tehtävä on ennemminkin tehdä mahdolliseksi lasten erilaiset leikit ja leikki-ideat ei tyrmätä niitä.
 
Leikkimielisen painin hyväksyn meidän lapsille. Niin kauan kuin toista ei satuteta kaikki on ok.
Trampoliinille en päästä kuin yhden lapsen kerrallaan, ja trampoliini ei mielestäni ole paini/riehumispaikka. Sen verran niitä tramppa onnettomuuksia on joka vuosi.
 
Mulla on neljä poikaa - en kiellä, kunhan leikki on leikkiä eikä tahallista satuttamista. Myös pyssyleikit sallin, pyssynhän tekevät vaikka näkkäristä :D Eivät kyllä koskaan tahallaan satutakaan toisiaan.

Trampalla ovat joskus kolme kerrallaan, en kiellä, kun eivät siellä paini tai satuta muita. Suojaverkko toki on.
 
Mikähän lie kirja oli, jota koulussa luettiin, missä oli asiaa lasten pyssyleikeistä. Se käsitteli lasten käsitteli lasten suhtautumista kuolemaan ja siihen miten vanhempien tulee suhtautua näihin asioihin ja miten esim. kuolemasta lasten kanssa puhutaan.

Joka tapauksessa tuossa opuksessa tuli ilmi se, että pyssyleikit on osa lapsen normaalia kehitystä. Niissä lapsi opettelee käsittelemään kuolemaa ja opettelee purkamaan vihan ja pelon tunteita. Niiden kieltäminen lapselta voi siis sen mukaan olla jopa vahingollista, eli silloin lapsi ei välttämättä saa käsiteltyä näitä tunteita.
 
Meillä saa painia, nyrkkeillä, ampua "pyssyillä", miekkailla jne... Nuo nauttii niistä niin miksi kieltäisin? Olen itsekin monesti mukana. Usein "ammutaan" toisiamme ja huudetaan että kuolit! ja esitetään kuolevaa. Leikkiä se vain on.

Trampoliinilla en antais riehua.
 
Mikähän lie kirja oli, jota koulussa luettiin, missä oli asiaa lasten pyssyleikeistä. Se käsitteli lasten käsitteli lasten suhtautumista kuolemaan ja siihen miten vanhempien tulee suhtautua näihin asioihin ja miten esim. kuolemasta lasten kanssa puhutaan.

Joka tapauksessa tuossa opuksessa tuli ilmi se, että pyssyleikit on osa lapsen normaalia kehitystä. Niissä lapsi opettelee käsittelemään kuolemaa ja opettelee purkamaan vihan ja pelon tunteita. Niiden kieltäminen lapselta voi siis sen mukaan olla jopa vahingollista, eli silloin lapsi ei välttämättä saa käsiteltyä näitä tunteita.

Höpö höpö. Uskotko kaiken mitä kirjoissa sanotaan? tuskin.

Päinvastoin on tutkimuksia joiden mukaan väkivallan katsominen ja väkivaltaisten leikkien/pelien ym leikkiminen lisää väkivaltaa, koska mitä enemmän sitä näkee ja kokee esim. pelien kautta, sitä enemmän sille turtuu.

Mun kummipojan vanhemmat on juuri tuollaisia ettei ne ymmärrä miksi pyssyleikit on meillä kiellettyjä, samaten pelit jossa tapetaan muita. Niiden poika puhuukin sitten ihan jouhevasti jo tappamisesta ja posauttamisesta ja ampumisesta jne, niinkuin se olisi jokapäiväinen normijuttu. Siis 5-vuotias. Kenenkään 5-vuotias tai edes kouluikäinen ei kyllä vaurioidu henkisesti siitä, vaikka olisi totaalisen tietämätön asiasta että maailmassa toiset ihmiset tappaa toisia ampumalla niitä päähän... Päinvastoin, sellainen tieto voi ja aiheuttaa lapselle varmasti jonkinlaista ahdistusta tai huolta.

Ps. olen päiväkodissa töissä ja myös meidän pk:ssa on pyssyt ja toisten tappamis- ja ampumisleikit kielletty.
 
Höpö höpö. Uskotko kaiken mitä kirjoissa sanotaan? tuskin.

Päinvastoin on tutkimuksia joiden mukaan väkivallan katsominen ja väkivaltaisten leikkien/pelien ym leikkiminen lisää väkivaltaa, koska mitä enemmän sitä näkee ja kokee esim. pelien kautta, sitä enemmän sille turtuu.

Mun kummipojan vanhemmat on juuri tuollaisia ettei ne ymmärrä miksi pyssyleikit on meillä kiellettyjä, samaten pelit jossa tapetaan muita. Niiden poika puhuukin sitten ihan jouhevasti jo tappamisesta ja posauttamisesta ja ampumisesta jne, niinkuin se olisi jokapäiväinen normijuttu. Siis 5-vuotias. Kenenkään 5-vuotias tai edes kouluikäinen ei kyllä vaurioidu henkisesti siitä, vaikka olisi totaalisen tietämätön asiasta että maailmassa toiset ihmiset tappaa toisia ampumalla niitä päähän... Päinvastoin, sellainen tieto voi ja aiheuttaa lapselle varmasti jonkinlaista ahdistusta tai huolta.

Ps. olen päiväkodissa töissä ja myös meidän pk:ssa on pyssyt ja toisten tappamis- ja ampumisleikit kielletty.

No tietenkin lapsilta kielletyt pelit ja videot pidetäänkin visusti piilossa! Tässä olikin kyse vain pyssyleikeistä.

Ja kyllä tuota kirjaa uskoin, sillä se oli alan asiantuntijan kirjoittama ja oikeasti luotettava. Harmi, etten muista mikä kirja se oli. Sitä luettiin kriisityön kurssin yhteydessä.
 
No tietenkin lapsilta kielletyt pelit ja videot pidetäänkin visusti piilossa! Tässä olikin kyse vain pyssyleikeistä.

Ja kyllä tuota kirjaa uskoin, sillä se oli alan asiantuntijan kirjoittama ja oikeasti luotettava. Harmi, etten muista mikä kirja se oli. Sitä luettiin kriisityön kurssin yhteydessä.

Ok. Itse en siltikään usko tuollaiseen. Asiantuntijoita on joka lähtöön.
 
http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/elama-poikana/

Leikissä on usein sukupuolelle ominaisia piirteitä, sillä leikin avulla lapsella on mahdollisuus rakentaa omaa identiteettiään tyttönä tai poikana. Lapsen kannalta tärkeintä on, että hän saa valita mieleisiään leluja ja leikkiä niillä siten kuin hän itse haluaa. Leikin ydin on symbolien luomisessa sekä niiden käyttämisessä; mitä monipuolisemmin ihminen pystyy käyttämään symboleja ja mielikuvia, sitä paremmin hän kykenee käsittelemään erilaisia tunteita. Jokaisessa lapsessa on leikin siemen, ja se alkaa kasvaa silloin, kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja kun hänen leikkikaverinaan on leikkiin valmis aikuinen. Leikki on lapsuuden ajan tärkein väylä toisten lasten luo: siinä kehittyvät sosiaaliset taidot, kieli sekä kommunikaatio.
Leikki on lapsuuden ajan tärkein väylä toisten lasten luo
Pojilla tulee olla oikeus pyssyleikkeihinsä. Kun pienen pojan huolena on omien voimien vähyys, hän voi leikkiä supersankaria, joka jättää jopa isän varjonsa alle. Pyssyleikeissä on kyse roolileikeistä, joissa taistelut ovat symbolisia eikä ketään satuteta – väkivaltaa esitetään mutta ei toteuteta, ja leikin päätyttyä rooli riisutaan ja lapsi palaa tavalliseen arkeen.
Nahistelu on tervettä ja luontaista eikä se muutu toisia vahingoittavaksi väkivaltaisuudeksi. Nahistellessaan lapset tönivät toisiaan, ajavat toisiaan takaa ja potkiskelevat toisiaan leikkimielisesti. Nahistellessaan lapset nauravat, kun taas tapellessa otsa on kurtussa ja naama irvessä. Lisäksi nahistelussa iskut sekä potkut ovat kevyitä eikä niiden tarkoitus ole vahingoittaa toista.
Nahistelu on enemmän poikien juttu, mutta tytötkin saattavat harrastaa sitä. Nahistelua ei saa pitää aggressiivisuutena, mutta aikuisen vastuulla on valvoa nahistelua ja pitää huolta siitä, ettei se muutu kiusanteon välineeksi. Joidenkin lasten on vaikea erottaa nahistelua tappelusta eikä nahistelu-leikin luonne avaudu heille lainkaan. Nahistelu on kuitenkin vaistomaista toimintaa – se on kontaktin hakemista, energian purkamista ja oman ruumiin toiminnasta nauttimista.
 
Painiminen ja pyssyleikit on ok, mutta meillä poika ei osaa lyödä leikillään niin ettei satuttaisi, joten leikkimielinenkin lyöminen on kielletty.
 
Minulla 5v. ja 7v. pojat. Saattavat leikkiä esimerkiksi "kolarileikkiä", mikä siis tarkoittaa sitä, että leikkivät autoja, jotka törmäävät toisiinsa ja suistuvat ojaan yms. Annan leikkiä ihan vapaasti niin kauan, kun törmäily ei luo vaaratilanteita ja törmäily tapahtuu vartalolla, ei käsillä. Jos vauhti kiihtyy ja törmäily käy vaaralliseksi, menen väliin. Sen sijaan suoranaisen väkivallan suhteen olen hyvin tiukka. Kumpikaan ei missään nimessä saa lyödä toista. Voivat miekkailla leikkimiekoilla (pehmeillä) toisiaan vastaan, mutta eivät saa lyödä toisiaan nyrkillä edes leikillään. Itse en antaisi edes sellaisilla pehmeillä nyrkkeilyhanskoilla lyödä, koska minusta kaikki suoraan kehoon osuva lyöminen on tuon ikäisiltä kiellettävä. Se lyömisreaktio voi tulla hyvinkin automaattiseksi ja tapahtua spontaanisti myös ilman suojia, jos siihen on oppinut suojien kanssa. Vanhempina sitten saavat harrastaa mitä tykkäävät, mutta ei vielä tuossa iässä. Miekkailuleikit ovat erilaisia. Niissä osumat kohdistuvat kaverin miekkaan, ei kehoon.

Minusta lapsia kannattaa kannustaa liikkumaan ja olemaan aktiivisia. Etenkin poikalapset kaipaavat turvallista tapaa 'päästellä höyryjä'. Mutta väkivalta on väkivaltaa, siinä pyritään satuttamaan toista, eikä sitä saa koskaan sallia. Jos omat lapseni olisivat muksineet toisiaan päällä vartaloon, olisin kehoittanut lopettamaan sillä perusteella, että siinä voi sattua, mutta en todellakaan olisi pistänyt lapsia siitä jäähylle. Leikkiä se on lapsillesi ollut, mutta vääränlaista leikkiä. Selitä siis, että sattumisriskin takia sellainen leikki ei ole sallittua ja siinä se. Eihän sitä anneta talon katoltakaan hyppiä, vaikka se olisi kuinka hauskaa, koska loukkaantumisen vaara on liian suuri.
 
Kyllä meillä saa leikkiä supersankaria ja esim. ajaa toista takaa tai imitoida kungfua mitä lie...

Supersankarit vie rikolliset yleensä vankilaan esim. käsiraudoissa. Ei siihen itse tappamista tarvita siihen voimien mittelöön.
 
Meillä poika, kohta 4-vuotias, leikkii joka päivä pyssyleikkejä ja eilen kertoi, että mielikuvitusystävää on ammuttu molempii silmiin ja suuhun :O Ei todellakaan näe mitään väkivaltaisia elokuvia tai pelejä, joten mistä ihmeestä tuollainen ajatus on tullut?? Meillä loppuu pyssyleikit nyt tähän, alunperin ne on lähtenyt hoidosta ja mahdollisesti on kuullut nuo silmään ampumisetkin sieltä.
 
[QUOTE="jepjep";28456683]Meillä poika, kohta 4-vuotias, leikkii joka päivä pyssyleikkejä ja eilen kertoi, että mielikuvitusystävää on ammuttu molempii silmiin ja suuhun :O Ei todellakaan näe mitään väkivaltaisia elokuvia tai pelejä, joten mistä ihmeestä tuollainen ajatus on tullut?? Meillä loppuu pyssyleikit nyt tähän, alunperin ne on lähtenyt hoidosta ja mahdollisesti on kuullut nuo silmään ampumisetkin sieltä.[/QUOTE]

Niin just. Tosi kiva 4 vuotiaalle. Hoidosta varmaan, kun monille vanhemmille on ihan ok tollaset jutut. Pyssyleikkejä joka päivä, lähtee pienestä ja pikkuhiljaa se toleranssi kasvaa ja jutut hurjenee. Sit kuullaan niistä tappamispeleistä mitä kavereilla on ja kohta niitä pelaa sit omakin lapsi. Omakin toleranssi voi huomaamatta kasvaa siinä sivussa, alkaakin sallia yhä enemmän ja enemmän sitä väkivaltaa leikeissä.

On liikaa poikia joiden kaikki leikit keskittyy tappamiseen, väkivaltaan ja tuhoamiseen. Tapetaan tai tuhotaan siinä sit kaveria, äitiä, autoja, eläimiä jne. Kaikki vaan eliminoidaan. "Meidän poika vaan tykkää mittelöidä voimiansa, eikös olekkin miehinen toi meidän Kalle hih hih hii".
 
Erittäin mielenkiintoinen ja aina tapetilla oleva keskustelu, kiitos teille siitä. Näitä asioita pohdimme työyhteisössä usein. Yksi hoitaja on yhtä mieltä, toinen taas toista mieltä. Joku sallii kepeillä sohimisen, rajut painit ja tönimiset, joku kieltää kaiken. Kultainen keskitie on on aina se paras. Pitää ymmärtää lasten 'kohellus' mutta väkivaltaista se ei koskaan saa olla.

Toistuva ongelma on lapset jotka kyllä lähtevät innolla mukaan esim painiin, mutta huomatessaan joutuvansa häviölle alkaa ulvominen ja toisen syyttely. Näissä tapauksissa aikuinen on vähän epätietoinen miten toimia.
 
Omilta pojiltani olemme kieltäneet sellaiset leikit, painit ja nujakoinnit, joissa voi sattua pahasti. Ikäeroa pojillamme on melkein kolme vuotta, joten väkisinkin pieniä vahinkoja välillä sattuu. 2-vuotias kun ei ole yhtä nopea ja näppärä liikkeissään. Vanhempi pojista on tosin luonteeltaan sellainen, ettei tarkoituksella koskaan satuttaisi ketään. On siis luonteeltaan sellainen, jota tämä nuorempi koettelee fyysisesti ihan urakalla. Pienempää näissä painileikeissä pitää vahtia paljon tarkemmin kuin isoveljeään.

Tämä 5-vuotias isoveli on oppinut sujuvasti leikkimään pyssyleikkejä, mikä kauhistutti meitä vanhempia ihan hirveästi. Yhtään ns. oikeaa leikkipyssyä ei kotoa löydy, mutta lapsilla on loistava mielikuvitus. Mistä tahansa voi aseen rakentaa, mm. legoista, tai ainahan sen voi kuvitella. Enää en stressaannu näistä pyssyleikeistä, mutta säännöistä olemme yhdessä sopineet. Tärkein sääntö on se, että ketään ihmistä päin ei pamautella. Olen selittänyt pojalle, ettei sellainen leikki ole sopivaa, jossa toista tarkoituksella halutaan satuttaa. Hyvin on keskustelu tehonnut. Tietystikään en tiedä, millaisia ampumisleikkejä pojat leikkivät keskenään esim. päiväkodissa, mutta luotan hoitajien ammattitaitoon myös näissä jutuissa.
 
[QUOTE="Miu";28456358]Minä kiellän pyssyleikit sekä kaikki missä toisen vahingoittamismielessä "leikitään" mutta sellaisen leikkimielisen painimisen ym sallin. Mutt siinä vaiheessa kun ruvetaan tahallaan repimään, tönimään tai nyrkkejä heiluttamaan niin homma keskeytyy. Eli on painimista ja on painimista, homman luonteen perusteella sallin tai en salli...[/QUOTE]

Samoin. Ja on muuten kamalaa kun tuntemattomat pojat osoittelevat sormella tai kepillä ja sanovat pam pam. Kuka antaa näin tehdä?
 

Yhteistyössä