Pienten lasten kotiäidit!

Minkä verran teette kotitöitä päivisin ja minkäikäiset lapset?
Mä niin suuresti ihmettelen yhtä kaveria, jolla kaksi lasta ja ei muka pysty päivisin tekemään mitään kotitöitä...ei ees laittamaan likaisia tiskejä tiskikoneeseen. TAi pesemään pyykkiä...mies töistä tullessaan alkaa sit heti siistimään ensitöikseen keittiön (=laittaa tiskit koneeseen)yms.

Mulla itsellä kolme lasta ja osa-aikatyö ja ihan hyvin "osaan" päivisin kotona ollessani pitää kodin suht siistinä, jopa siivotakin, laittaa pyykit koneeseen ja sieltä kuivumaan yms. ja useimmiten ruokakin on valmiina kun mies tulee kotiin.

Mun mielestä pelkkää laiskuutta väittää, ettei mtn pysty tekemään lasten kanssa (no joo, joku koliikkivauva ehkä poikkeuksena, mut tässä ei nyt sellaisestakaan oo kysymys)

 

Siivoan kaiken päivän aikana aikaansaamamme sotkun.
Lapset 2,5v ja 7,5kk. Yhdessä tehdään.

 

Hyvin tässä kerkee pesemään vaikka ikkunoitakin mukulat 5v ja 6kk

 

Joskus jaksaa paljon, joskus ei oikein mitään. Riippuu aika paljon siitä miten yö on mennyt. Kaksi lasta, vauva ja taapero. Mies on tosi paljon apuna mutta ei se sitä pelasta jos itse on saanut 3h nukuttua. En lähtisi tuomitsemaan toisia kun jokainen kokee niin erilailla väsymyksen ja jaksamisen.

Toisilla myös lapset vaatii ihan kauheasti huomiota koko ajan. Eihän sekään tietenkään tarkoita etteikö voisi tehdä, mutta joskus on helpompi valita tekemättä jättäminen kuin kuunnella sitä huutoa ja kestää lahkeessa roikkumista

 

Kaikilla vain ei ole homma hanskassa. Toiset on vain paljon pystyvämpiä ja järjestelmällisempiä. Voihan se olla vain laiskuuttakin. Itekin kotona ja osa-aikatöissä ja teen kotihommat siinä sivussa, tosin kyllä odotan, että muukin perhe osallistuu kykyjensä mukaan.

 

Lapset 4v4kk ja pian 3v. Riippuu miten laiskalla päällä olen, mutta yleensä pidän kodin hyvin siistinä ja useimmiten ruokakin valmiina kun mies tulee kotiin.

 

samaa olen ihmetellyt mun yhdestä kaverista ja hällä vaan yksi lapsi, ei uniongelmia tms selittävää syytä miks ei jaksais. Mut molo on se mieskin joka suostuu moiseen!!

Kyllähän sitä oikeasti pystyy kotitöitäkin tekemään, jos haluaa. Se miten ne jaetaan, on tietty neuvottelu asiota. Mä haluan joka päivä rauhoittaa aikaa ihan keskittyen lapsen kanssa leikkimiseen, mut silti jää hyvin aikaa perushommia tehdä ja vielä vähän omaakin aikaa päiväunien aikaan.

 

muksut 9v, 7v, 6v, 4v, 2v ja vauva 2 kk ja hyvin ehtii tekemään... liekkö sillä sun kaverilla joku masis tms.. ihmettelen kyllä jos ei ehdi edes tiskiä laittaa.

 

Ei mullakaan ole ongelmia. Lapset (2x2v) ovat kotihommissa mukana ja vauva (5kk) seurailee lattialta. Välillä kotona on kyllä hirveä kaaos ja pyykkikori tursuaa, mutta se johtuu siitä, että mielummin tehdään kivempia juttuja kuin kotihommia.

 

Mä oon ollut kotona nyt 1,5 veen ja vajaa 3-vuotiaan kanssa. Kyllä mä pyykkikonetta oon pysynyt pyörittämään, mutta apk:n täyttö ei onnistu lasten läsnäollessa. Menee riehumiseksi. Imurointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka - pienempi alkaa repii johtoa seinästä ja isompi muuten vaan riehuu. Pyykkejä on vaikea laittaa telineeseen kun repivät kilpaa niitä sitä mukaa pois (hetken aikaa onnistuu hyvin, auttavat mutta sit menee riehumiseksi). Ruokaa en pysty laittamaan, lämmittämään kyllä, koska heti ovat toistensa kimpussa: "painivat", repivät toisiltaan leluja, ts. pitää olla koko ajan poliisina.

Yhteenvetona sanoisin, että riippuu enempi lasten temperamentista kuin äisin laiskuudesta.

 

Lapsi 1v. ja hyvin vähän siivoan. Aamupäivällä kun lapsi on potalla niin laitan pyykit koneeseen ja välipalan aikaan kun lapsi istuu syöttötuolissa niin saan laitettua tiskikoneeseen(muuten mulla on se lapsiki siellä koneessa) ja aloiteltua ruuan. Imuroin ehkä pari kertaa viikossa. Päiväuni aikaan en yleensä tee mitään kun pienen asunnon takia äänet kuuluu makkariin. Kai tässä on kyse enemmänkin laiskuudesta

 

Mä oon ollut kotona nyt 1,5 veen ja vajaa 3-vuotiaan kanssa. Kyllä mä pyykkikonetta oon pysynyt pyörittämään, mutta apk:n täyttö ei onnistu lasten läsnäollessa. Menee riehumiseksi. Imurointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka - pienempi alkaa repii johtoa seinästä ja isompi muuten vaan riehuu. Pyykkejä on vaikea laittaa telineeseen kun repivät kilpaa niitä sitä mukaa pois (hetken aikaa onnistuu hyvin, auttavat mutta sit menee riehumiseksi). Ruokaa en pysty laittamaan, lämmittämään kyllä, koska heti ovat toistensa kimpussa: "painivat", repivät toisiltaan leluja, ts. pitää olla koko ajan poliisina.

Yhteenvetona sanoisin, että riippuu enempi lasten temperamentista kuin äisin laiskuudesta.

Ja siis juu, kyllä mä jaksaisin tehdä ja tekisin mielelläni, mutta joskus on oikeesti mahdotonta. Lasten mahdollista samanaikaista päikkärinukkumista en kyllä tahdo käyttää kodin hoitoon, vaan itseni hoitoon, kuten syömiseen (aikaa max. 1h)

 

Lapset 3 ja 4v ja nyt ehtii jo vaikka mitä. Mutta kun lapset oli siinä vähän alle vuoden (kävelemään opettelu) ja toinen n.2v utelias tapaus niin tunnustan että kyllä siinä oli opettelemista tällä äidillä, jotta ehti kotityöt tehdä. Toiset saa aikaan enemmän kuin toiset tässäkin asiassa. Kas kun me ollaan erilaisia. Mut tärkeintä ettei stressaa sen takia, että mitä muut äidit tai anoppi tai joku naapuri ajattelee, vaan että lapsilla ja itsellä on hyvä olla!

 

Varmaan kysymys nykyaikana kasvavasta ilmiöstä. Äidit luulee että heidän täytyy kotona ollessaan koko ajan keskittyä lapseen ja hänen kehittämiseen ja holhoamiseen. Hehän ovat kotona LASTEN takia. Lapset on kaiken keskipiste ja lähtökohta. Istutaan päivät pitkät lattialla viihdyttämässä tyytymättömiä tenavia jotka luultavasti ovat yhtä tylsistyneitä kuin äiditkin. Kun vaan otetaan lapset mukaan kotitöihin tekemään ITSE niin varmaan tuokin turhautumisesta johtuvs kitinä vähenisi. Lapsi rakastaa oppia AIKUISTEN juttuja ja olla hyödyksi!!! Mitähän sitä itse ajattelisi jos päivät pitkät istuisi lelujen keskellä. Ei tarvitsisi tehdä mitään, kukaan ei tarvitsisi/ haluaisi sinun apua kun vaan hidastat hommia, joutuisit eristetyksi omaan "leluparatiisiisi" ja kaikki vaan istuisivat vieressäsi hymyillen ja haukotellen.

 

Mä oon ollut kotona nyt 1,5 veen ja vajaa 3-vuotiaan kanssa. Kyllä mä pyykkikonetta oon pysynyt pyörittämään, mutta apk:n täyttö ei onnistu lasten läsnäollessa. Menee riehumiseksi. Imurointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka - pienempi alkaa repii johtoa seinästä ja isompi muuten vaan riehuu. Pyykkejä on vaikea laittaa telineeseen kun repivät kilpaa niitä sitä mukaa pois (hetken aikaa onnistuu hyvin, auttavat mutta sit menee riehumiseksi). Ruokaa en pysty laittamaan, lämmittämään kyllä, koska heti ovat toistensa kimpussa: "painivat", repivät toisiltaan leluja, ts. pitää olla koko ajan poliisina.

Yhteenvetona sanoisin, että riippuu enempi lasten temperamentista kuin äisin laiskuudesta.

ja mä olen luullut että oma lapsi on täysi riiviö. Eikö jotain puhetta jo pitäisi tuon ikäisten uskoa?

 

Veikkaan että siinä vaiheessa kun pienin on 1-2 vuotta, on se meno aika villiä ja perässä saa mennä koko ajan jossain vaiheessa. Kiipeilyä, kaappien tutkimista.. varsikin jos yhtään eloisampi pikkuinen.
Ja monilla on synnytyksen jälkeen kilpirauhashäikkää jota luullaan laiskuudeksi.

 

Kyllä ehtii tosi paljon, jos ihan peruspäivä. Jos ollaan paljon menossa päivän aikana, niin ei sitten. Teen kyllä lasten kanssa yhdessä/heidän leikkiessä keskenään, ovat oppineet siihen pienestä asti. Toki joskus lapset kaipaavat äidin syliä juuri silloin kun olisi jotain kesken, silloin kyllä voin ihan hyvin keskeyttää hommelit

Täytyy kyllä sanoa, että siinä vaiheessa, kun minulla oli vastasyntynyt ja 1-vuotias, niin keskityin kyllä ihan täysin niihin lapsiin ainakin ekat kuukaudet. Sitten kylkiäiseksi tein sen verran, kun jaksoin ja ehdin, mutta en ottanut paineita. Siitä kun kuukaudet kului, rutiinit kehittyi, ja kotihommat alkoi oikeastaan tulla tehdyiksi ihan omalla painollaan. En mä enää edes kestä mitään tiskejä pöydällä tai sukkia lattialla, hyhhyh...Nykyisin on suht siisti koti ja ruoka klo 16 pöydässä, pyykkiä tosin saattaa vähän välillä kasaantua hieman liikaa.

 

Kyllä ehdin siivota joka päivä sotkut mitä tulee ja imuroin joka päivä myös. Lisäksi on pihatyöt ja lemmikit. Lapset 2v ja 4v puuhaavat mukana. Aikaa jää hyvin myös leikkiin. Niinä päivinä, joilloin lapset vaativat ekstra huomiota siivoukset jää vähemmälle.

 

Meillä 1v8kk ja vajaa 3v ja tänäänkin kahestaan tyhjentivät tiskikoneen, auttavat aina imuroinnissa ja pölyjen pyyhinnässä, keräävät likapyykkejä jos niitä sattunut jäämään vaikka vessaan ja tuovat koneeseen.. Kyllä on niitäkin päiviä kun ei ketään kiinnosta siivota, siis ei myöskään minua ja sillon leikitään ja ulkoillaan ynnä muuta ja sit taas huomenna ehtii pyykkäämään

 

Mä oon ollut kotona nyt 1,5 veen ja vajaa 3-vuotiaan kanssa. Kyllä mä pyykkikonetta oon pysynyt pyörittämään, mutta apk:n täyttö ei onnistu lasten läsnäollessa. Menee riehumiseksi. Imurointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka - pienempi alkaa repii johtoa seinästä ja isompi muuten vaan riehuu. Pyykkejä on vaikea laittaa telineeseen kun repivät kilpaa niitä sitä mukaa pois (hetken aikaa onnistuu hyvin, auttavat mutta sit menee riehumiseksi). Ruokaa en pysty laittamaan, lämmittämään kyllä, koska heti ovat toistensa kimpussa: "painivat", repivät toisiltaan leluja, ts. pitää olla koko ajan poliisina.

Yhteenvetona sanoisin, että riippuu enempi lasten temperamentista kuin äisin laiskuudesta.

ja mä olen luullut että oma lapsi on täysi riiviö. Eikö jotain puhetta jo pitäisi tuon ikäisten uskoa?

Kyllä tuo vanhempi jotain uskoo, sitä sentäs pystyy uhkailee ja kiristelee. 1,5 vuotias taas ei. Ja tässä on todellakin "joukossa tyhmyys tiivistyy". Lietsovat toinen toistaan jekkuilemaan mua vastaan. Jos kannan toisen pois tilanteesta, niin toinen ehtii tuhota sillä aikaa ja toinen tuleekin kohta taas... Välillä on ollut pakko rauhottaa syöttötuoliin (joista eivät kiipee pois) koska peliä ei saa muuten poikki.

 

Kuusi lasta minulla ja niistä neljä alle kouluikäistä.
Kyllä mä kerkeen tekemään kaikki kotihommat päivällä. Illalla en juurikaan tee mitään muuta ko olen lasten kans.
Mä olen kans aina ihmetellyt et miten muka ei kerkee tiskejä tai pyykkejä laittaa.Tai ulkoilla.Munulla on välillä ihan tekemisen puutekkin.

 

Olen 1,5veen kanssa kotosalla.

Vaihtelevasti, yleensä ainakin tavaroiden järkkäilyä miljoona kertaa päivän aikana. Tiskaus onnistuu hyvinhyvin harvoin, lapsi tulee jalkoihin roikkumaan ja huutaa ...
Imuroin n. joka toinen pvä. Lapsi viilettää mukana. Pyykkejäkin laitetaan yhdessä kuivumaan/kaappiin, lattioita en pese kun olen lapsen kanssa kaksin..

Siivoomisessa menee vaan hirveesti aikaa kun pitää koko ajan pystyä kattomaan ettei kiipeile johkin ja putoa tms.

Jokseenkin kuitenkin rasittavaa siivoilla lapsen kanssa kun toinen sekottaa samaa tahtia kun mä saan siivottua :snotty:

 

Veikkaan että siinä vaiheessa kun pienin on 1-2 vuotta, on se meno aika villiä ja perässä saa mennä koko ajan jossain vaiheessa. Kiipeilyä, kaappien tutkimista.. varsikin jos yhtään eloisampi pikkuinen.
Ja monilla on synnytyksen jälkeen kilpirauhashäikkää jota luullaan laiskuudeksi.

Todellakin samaa mieltä, sit kun nuorempi on just tuon mein nuoremman ikäinen 1,5vee on meno ollut meillä ainakin hurjaa. Helppoahan se silloin vielä on kun pienempi on vauva, joka ei liiku (tosin meillä sekin oli vaikeaa kun esikoinen oli koko ajan pienemmän kimpussa...)

 

Lapset 0,1 ja 3. Normaali kotityöt teen joka päivä,siis ruuanlaitot,keittiönsiivoukset ja imuroinnin sekä pyykinpesun. Viikkosiivouksen olen jakanut useammalle päivälle koska se on helpompaa pienten kanssa mutta yleensä teen senkin yksin ja lasten kanssa. Peruspuhdasta pitää olla mutta olen opetellut sietämään leluja lattialla sekä majantekeleitä yms,lasten pitää saada elää.. Monesti myös leivotaan lasten kanssa silloin kun pienin nukkuu. Hyvin sitä ehtii, toisinaan ehtii huonosti mut silloin istahdan lattialle lasten seuraksi ja luovutan suosiolla.

 

Pari kuukautta sitten tein paljonkin, nyt en juuri mitään. Syy: nuorempi oppi kävelemään
Ja kiipeämään. Lapset on nyt 3v 5kk ja 1v 2vko. Reilun kuukauden ajan on tosiaankin ollut täystyö tehdä yhtikäs mitään, mut kyllä se taas alkaa onnistumaan, kun pieni kävelijä alkaa "rauhoittua". Toinen mikä hankaloittaa tekemistä melkolailla on kaksi kerrosta. Roudaappa pyykkiä ja muksuja kerrosten välillä, tai imuria ja muksuja...
Mut mä sitten ihan kiltisti leikin lasten kassa ja ulkoilen, miehen tullessa alan enempi "kotitöihin", mut kyl mä nyt lasten kanssa pyykkiä pesen, astianpesukonetta tyhjään/täytän yms perussettiä teen. Mut en mitään suursiivoja