Pienokaiseni lensi taivaaseen..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SuukkoSuulle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

SuukkoSuulle

Aktiivinen jäsen
20.11.2007
18 466
2
36
Siellä se nyt enkelinä toivottavasti katselee ja tietää kuinka rakas se meille jo oli :heart: vkoja ehti olla 7+5 kun alkio tuli siteeseen, eli näin sen selvästi et muuta se ei voinut olla, joten tiesin jo sillon...

Eilen istuin pöntöllä ja itkin mielettömästi.. pitelin paperilla ja miltei huusin, että et saa tulla pois, me rakastetaan sua niin paljon!! Joka kerta ku hulahti, olo tyhjeni kerta kerralta... Kohtu tyhjeni itsestään todella hyvin, vuotanu on kunnolla vasta eilisen ja tän aamun (joskaan vuoto ei oo tänää ollu runsaampaa kuin kuukautiset), eilen alkio tuli siis pois ja toissapvänä pienen pientä vuotoa jo tuli mutta kaikki tapahtui siis nopeasti... kohtu ammotti tyhjyyttään kun lääkäri näytti ultrakuvat, 13mm oli vielä kohdun limakalvoa mutta jälkitarkastusta ei tarvita. Olo on tyhjä, turta, osaltaan iloinen kun tietää et ehkä pikkuisen oli sit hyvä lentää taivaaseen ja osaltaan olo on ihan hirmusen surullinen...
 
Osanottoni, mitään lohduttavaa en osaa sanoa, muuta kuin sen, että et ole surussasi yksi. Lähetän lämpimän halin ja pidän lujasti kiinni :hug: Toivottavasti vielä uusi onni teille suodaan ja pienoinen syliin asti.

Lämmöllä, Lumi-Marja
 
Kiitos kaikille osanotoistanne! :) Ihana ku saa tukea suruun. Tänää kyl ollu taas aika paha pvä.. eilen en itkeny juuri olleskaan eikä itkettäny ees ni aattelin et alan toipua mut tänää iski taas niin pahasti et sattuu ja itkettää ja kiukuttaa ja surettaa koko ajan :( :'(
 
Miracle!
a020.gif
Se on hyvä, että itket! Niin minäkin tein usein ja alussa vähän väliä! Se kuitenkin helpottaa. Nyt km:stä kulunut pian 2 kuukautta, vähän helpompaa, mutta, koskaan en pientä enkelipoikaamme unohda!
d035.gif


Mutta aika auttaa, vaikka se tuntuukín "kliseeltä" se on totta ja puhuminen, niiden kanssa kenen kanssa asiasta voi puhua! Voimia sinulle!
d050.gif
 
Minäkin tulin sieltä marraskuisten pinosta tänne. Olin tänään ultrassa ja selvisi, että pienemme oli kuollut kohtuun rv 6+, muttei ollut tullut itsekseen sieltä ulos. Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntui. Oloon täysin turta eikä osaa muuta tehdäkun itkeä :'(
 
Halaus kaikille pienen menettäneille.
Mekin mieheni kanssa menetimme meille niin rakkaan työnimellä Murun rv 7+3 ja tuo päivä oli 14.3-08 tasan kuukausi sitten.
Ultrassa selvisi ettei sydän enää lyönyt vaan pienemme oli lähtenyt toiseen osoitteeseen...taivaaseen luokse enkelten :'(
Raskas oli aika kun tiesei että toinen köllötteli masuni lämmössä ja seuraavana aamuna oli eessä lääkkeellinen tyhjennys.Kaikki meni nopeasti ja nyt aikaa on kuukausi mutta eelleen itken päivittäin pientä muruamme...kaipaus on valtava.Meillä on 3v poika ja toinen olisi niin tervetullut elämäämme.reilu 3v odotimme poikaamme ja melkein 3 vuotta meni tämän pienen ootukseen joka päättyi surullisesti.Voi kunpa ei menisi enää kolmea vuotta kun saame toisen syliimme.
Maire
 
meillä ole ennen tätä nykyään 3kk ikäistä ihanaa pienokaista, monta keskenmenoa, yksi viikolla 12.. sydän ei enään vaan lyönyt ja samoin toinen viikolla 9.. muistaa ja kourasee vieläkin vatsan pohjasta kun asiaa ajattelee.. hirveää se oli ja siihen tarvi oman suruaikansa, mutta itkemine ja toisten kanssa asian jakaminen auttoi jaksamaan... voimia kaiken tämän kokeneille :hug:
 
jaksamisia myös muille saman kokeneille.. on tää jotenki vaan niin vaikeaa... :'( enää mul onneks ei itku oo sillai herkässä niinkun oli sillo ku se kesken meni, sillo itkin koko pvän ja aina vaa uudelleen.. nyt alkanu helpottaa kunnolla ku km:stä on se kaksi vkoa vaikka se vieläkin mielessä pyörii :(

snowball, kuten tuonne marraskuisten pinoonkin laitoin, tuntui todella pahalta lukea viestisi, sillon kun niin iloissamme olimme molemmat siinä pinossa.. Ei vain kohdellut elämä meitä hellin kätösin näiden lasten suhteen.. ehkä heidän parempi nyt enkelten suojissa :'( :hug: :hug: paljon jaksamisia siis myös sinulle!
 
"Olisi mieleni enkeli,
saisi sydämeni siivet
niin saapuisin luoksesi yön pimeässä hiljaisuudessa
ja toisin tämän tunteen uneesi.
Sadun kuvin näyttäisin sinulle sen,
miten ihminen kärsimyksen tien kuljettuaan löytää elämään
miten rakkauden suudelmat todellakin muuttavat sammakon prinssiksi
eikä pieniä prinsessojakaan unohdeta satavuotiseen uneen.
Korkealle vuorelle sinut veisin
jotta näkisit laaksoon
ja ymmärtäisit elämän salaisuuden
anteeksiantamisen oikeuden
sen, että satujen noidillakin on sydän
syvällä taikojen takana
hekin tarvitsevat ystävää.
Yön läpi sinut kuljettaisin
veisin kohti uutta aamua,
kohti uutta syntymää.
Herättäisin auringon tanssiin tai sateen ropinaan.
Vuosien tuska väistyisi, viha pakenisi
ja sydämesi saisi tilaa rakkauden tulla
ihmisen tulla.
Tänä iltana olen luonasi ajatuksin
lähempänä kuin koskaan
ikuisena kuin kaipuu. "
-Eija Jaakkola-Partanen-
 

Similar threads

Yhteistyössä