pienituloiset vanhemmat ja vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nimenomaan pienen vauvan kanssa ei mene järkyttäviä summia. Oikeastaan ainoa suuri menoerä on vaipat ja kestovaipoilla pääset vähän halvemmalla. Me tehtiin ensimmäinen lapsi opiskelijoina ja pärjättiin rahallisesti kun köyhäiltiin eli elettiin samalla tavoin kuin ennenkin. Paitsi että omat menot jäi vähemmälle ja siinäkin säästettiin.
Ostettiin vaatteita ja tavaraa kirppareilta ja tutuilta saatiin hirvittävät määrät vauvanvaatteita jne. Eli oikeastaan juuri mitään isompaa ei tarvinnut hankkia.

Vauvanruuat tehtiin itse ja imetin ekan vuoden, siinäkin säästi.
 
En voi kuin suositella opiskeluaikana lapsen hankkimista! Itselläni oli 2 vuotta yliopisto-opintoja takana, kun esikoinen syntyi. Opiskeluaikana on rahasta tiukkaa, mutta lapsi ei vauva-aikana kuluta paljon mitään. Tietty pitää tehdä isoja kertahankintoja, mutta hyviäkin rattaita ja sänkyjä ym. löytyy käytettynä.

Opiskeluaikana ajankäyttö on joustavaa, lasten sairastuttua kukaan ei tule syyttelemään, jos jäät kotiin lasta hoitamaan. Kotityöt on luontevaa jakaa miehen kanssa puoliksi, kun molemmat olette samassa tilanteessa.

Suosittelen lämpimästi!

Meillä on kaksi opiskeluaikana hankittua lasta, heti valmistuttuani sain vakituisen työn, jossa olen edelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis sossusta ei edes saisi rahaa, jos ei olisi ottanut ensin opintolainaa vai mitä tarkotit?

Juuri näin. Ja joskus aiemmin ainakin oli niin, että jos kesäksi ei ollut töitä, niin piti opiskella.

Kyllä me ihan hyvin voitais lainaa ottaa ku ei oo tarvinnu tähän mennessä nostaa ku ihan vähän. Niin kyllä sitä varmaan ihan hyvin pärjäisi. Lainan saa maksettua aika nopeesti takasin kun pääsee töihin ja jos mies saisi joskus oman alan töitä opiskelujen jälkeen niin me pärjättäis periaatteessa aina pelkästään miehen palkalla.
 
Odottakaa muutama kuukausi ennen kun alatte yrittämään jos miehesi on valmistumassa vuoden päästä. Itse opiskelen ja meillä on nyt 10kk vauva. Mies on töissä ja minä suoritan yliopisto-opintojani tässä samalla loppuun. Emme me näinkään rahassa kylve, mutta elämä on mukavampaa varsinkin lapsen kanssa kun ei tarvitse joka penniä laskea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Odottakaa muutama kuukausi ennen kun alatte yrittämään jos miehesi on valmistumassa vuoden päästä. Itse opiskelen ja meillä on nyt 10kk vauva. Mies on töissä ja minä suoritan yliopisto-opintojani tässä samalla loppuun. Emme me näinkään rahassa kylve, mutta elämä on mukavampaa varsinkin lapsen kanssa kun ei tarvitse joka penniä laskea.

Joo siis vuodesta puoleentoista menee ennen kun mies valmistuu. En kuitenkaan halua, että omat opiskelut on liian pitkällä kun vauva syntyy. Tuntuisi tyhmältä jäädä pois vuodeksi jos koulua enää vuosi tai puoli vuotta jäljellä. Eihän se raskaaksi tuleminenkaan välttämättä mitään helppoa oo vaikka nuoria vielä ollaankin.
 
Mun mielestä lapset kannattaa tehdä opiskeluaikana, jos vaan halua on. Silloin on eniten aikaa lapselle! Opiskelu on yleensä paljon vapaampaa kuin työ. Lapsen myötä opiskeluun tulee myös ihan erilainen motivaatio ja tahti. Jää turhat haahuilut pois ja on pakko keskittyä olennaiseen.
Rahallisesti selviää kyllä, ei se ole mikään ongelma. Kaikkia tavaroita saa hyvin käytettynä ja jos teillä on vanhemmat, jotka haluavat auttaa, saatte varmasti paljon apua sieltäkin. Vauva on "halpa", teini-ikäinen sitten kuluttaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis sossusta ei edes saisi rahaa, jos ei olisi ottanut ensin opintolainaa vai mitä tarkotit?

Juuri näin. Ja joskus aiemmin ainakin oli niin, että jos kesäksi ei ollut töitä, niin piti opiskella.

Ei vaan opintolaina lasketaan aina tuloiksi, oli sitä ottanut tai ei. Mutta lainan nosto ei siis ole edellytys toimeentulotuen saamiseksi.
 
Jos itsellä olisi opiskelut kesken, siis vuosia vielä niin kyllä lykkäisin. Raskauksia on erilaisia toiset ovat elämänsä kunnossa, ja porskuttavat viimeisille metreille asti täysillä. Mutta sitten voi olla että tuleekin sairaslomaa, paljon poissaoloja yms. Ja vauvan syntymän jälkeen se tilanne voi olla, ettei sinne kouluun tule mentyä erinäisistä syistä. Haluaa hoitaa kotona, pienelle ei löydy sopivaa hoitopaikkaa... Ja pienituloisena voi olla ettei se kouluun meno taloudellisista syistä onnistu. Onhan siinä sitten yksi suu lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adea:
Jos itsellä olisi opiskelut kesken, siis vuosia vielä niin kyllä lykkäisin. Raskauksia on erilaisia toiset ovat elämänsä kunnossa, ja porskuttavat viimeisille metreille asti täysillä. Mutta sitten voi olla että tuleekin sairaslomaa, paljon poissaoloja yms. Ja vauvan syntymän jälkeen se tilanne voi olla, ettei sinne kouluun tule mentyä erinäisistä syistä. Haluaa hoitaa kotona, pienelle ei löydy sopivaa hoitopaikkaa... Ja pienituloisena voi olla ettei se kouluun meno taloudellisista syistä onnistu. Onhan siinä sitten yksi suu lisää.

Niin, mutta en taida saada tätä vauvakuumetta mihinkään karkotettua. Tulen kohta ihan hulluksi jos en vauvaa saa. :) Tuntuu ikuisuudelta jos pitäisi odottaa opiskelut loppuun. En oo koskaa osannu edes aatella, että voin haluta vauvaa näin paljon. Aina oon kyllä tienny, että lapsia haluun, mutta en tienny, että vauvakuume on tällaista. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Adea:
Jos itsellä olisi opiskelut kesken, siis vuosia vielä niin kyllä lykkäisin. Raskauksia on erilaisia toiset ovat elämänsä kunnossa, ja porskuttavat viimeisille metreille asti täysillä. Mutta sitten voi olla että tuleekin sairaslomaa, paljon poissaoloja yms. Ja vauvan syntymän jälkeen se tilanne voi olla, ettei sinne kouluun tule mentyä erinäisistä syistä. Haluaa hoitaa kotona, pienelle ei löydy sopivaa hoitopaikkaa... Ja pienituloisena voi olla ettei se kouluun meno taloudellisista syistä onnistu. Onhan siinä sitten yksi suu lisää.


eikös nuo ensimmäiset syyt päde ihan samalla tavalla siihen työelämään?
 
mä olen ollut lapsen kanssa niin työssäkäyvä kuin opiskelijakin, ja opiskelen edelleen, lapsi 2-vuotias. omien kokemusten perusteella opiskelu pienen lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin työssäkäyminen. yliopisto-opiskelu on joustavaa ja kuten joku aiemmin totesikin, kukaan ei syyllistä ja hauku kun jäät kotiin hoitamaan kipeää lasta. ja itse olen paljon motivoituneempi opiskeluun nyt, entä silloin ennen lasta kun jatkuva biletys ja muu "tyhjänpäivänen" vei paljon aikaani ja huomiotani. olen oppinut käyttämään aikani tehokkaasti.

tosin monilla on varmasti työpaikat jossa ymmärretään lapsen sairastelut, mutta uskon että paljon on myös näitä joista syyllistetään poissaoloista. oma lapsi oli ensimmäiset puoli vuotta hoidon aloittamisesta viikon välein kipeä. ja työsopimusta ei sitten yhtäkkiä jatketakaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jj:
mä olen ollut lapsen kanssa niin työssäkäyvä kuin opiskelijakin, ja opiskelen edelleen, lapsi 2-vuotias. omien kokemusten perusteella opiskelu pienen lapsen äitinä on paljon helpompaa kuin työssäkäyminen. yliopisto-opiskelu on joustavaa ja kuten joku aiemmin totesikin, kukaan ei syyllistä ja hauku kun jäät kotiin hoitamaan kipeää lasta. ja itse olen paljon motivoituneempi opiskeluun nyt, entä silloin ennen lasta kun jatkuva biletys ja muu "tyhjänpäivänen" vei paljon aikaani ja huomiotani. olen oppinut käyttämään aikani tehokkaasti.

tosin monilla on varmasti työpaikat jossa ymmärretään lapsen sairastelut, mutta uskon että paljon on myös näitä joista syyllistetään poissaoloista. oma lapsi oli ensimmäiset puoli vuotta hoidon aloittamisesta viikon välein kipeä. ja työsopimusta ei sitten yhtäkkiä jatketakaan..

Joo mulla ei oo motivaatio nyt hirveen korkeella. Aina meinaan alkaa tekee tehtäviä mut sit kuitenkin vaan miettii, että pitäis, mutta ei kuitenkaan tee. Luulen, että sillon kun ois lapsi niin sit vaan tekis ne tehtävät pois alta, et voi viettää aikaa lapsen kanssa. Toivoisin, että osaisin sitten tuon tehokkaan ajankäytön, vaikka voishan sitä opetella jo nytkin. :)

 

Yhteistyössä