Toggle sidebar

pieni väli vauvoilla - kokemuksia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nirppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nirppu

Vieras
Hei
Siis kyselisin onko kokemuksia siitä että vauvoillanne on pieni ikä ero?
Haluaisin toisen vauvan heti ekan perään, onko niin "hullua" kun kaikki "pelottelevat"??

Jotenkin tuntuu että joka suunnasta tulee kommenttia "ole nyt varovainen ettet raskaudu heti uudestaan"...."sehän olisi kamalaa jos tulisit heti taas raskaaksi" jne... mutta itseasiassa sitä juuri haluaisimme!

Ikää alkaa miehelläkin olemaan kohtapuoleen 40, ja haluaisimme ainakin 2 tai 3 lasta. Eka siis on vasta 6 viikkoa.......! :)

Haluaisin kuulla kaikenlaisia kokemuksia, tiedän toki että raskasta se tulisi olemaan, mutta saavathan ihmiset kaksosiakin ja silti pärjäävät.... ja olisi kiva lastenkin kannalta jos olisi sisarukset kaikki suht saman ikäisiä....

Kiitos jos vastaatte!! :)
 
Meillä tytöt 1v9kk ja 6 kk eli ikäeroa 1v ja 3 kk. Itelläkin tuota ikää jo alkaa olla (miehellä hiukkasen vähemmän), joten ihan oli harkittua tuo pieni ikäero.

Raskastahan se on aluksi, mutta nyt jo on paljon helpompaa, kun isompi on sopeutunut pienemmän läsnäoloon eikä esim. herää jokaiseen inahdukseen. Aluksi oli hiukan hankalaa, kun vauva alkoi itkemään, niin isompi aloitti "myötätuntoitkunsa". Päiväsaikaan se oli ihan huvittavaakin välillä, mutta neljän aikaan aamuyöllä ei välttämättä :) Siinäkin on etunsa, ettei isompi osaa vielä olla "kunnolla" mustasukkainen eli mustasukkaisuus ilmenee lähinnä siinä, että kun äiti syöttää vauvaa, niin isompi on sitä mieltä, että nyt saakin sitten kaivaa kukkamultaa purkista tai tyhjentää vaatekaappia. Ei siis mitään väkivaltaisia purkauksia vauvaa kohtaan, kuten silloin, kun on enemmän ikäeroa (en nyt halua yleistää, mutta näin se useimmiten on).

Kuten kellonajastakin huomaa (mitäs se nyt onkaan, lähenee aamuyhtä...), niin omaa aikaa jää melko vähän :) Kyllä se on sen arvoista!

Mikäli teille toinen (tai vaikka kolmaskin) vielä ilmaantuu, niin on todella tärkeää pyytää apua läheisiltään, jos tuntuu ettei itse jaksa. Viedä vaikka isompi lapsi isovanhemmille yökylään tai hankkia hoitaja vaikka molemmille ja mennä esim. syömään tms. Oma äitini jaksaa muuten edelleen voivotella pientä ikäeroa tyyliin 'Miten sinä nyt ollenkaan pärjäät?' 'On se isompi vielä ihan vauva.' 'Älkää nyt ainakaan kolmatta hankkiko!' Tosi kannustavaa, joo... no onneks on nuo miehen vanhemmat (lähinnä anoppi), jotka suhtautuvat aivan eri tavalla eli rohkaisevasti.

Mutta taidanpa siirtyä yöpuulle ennen seuraavaa vauhtipäivää! Onnea matkaan!
 
Hieman erikoista että oikein etukäteen ajatellaan, että lapset halutaan pienellä ikäerolla mutta jos tulee liian raskasta niin työnnetään sinne tänne muille hoitoon...
 
Meille tulossa toinen alle vuoden ikäerolla. Alussa oli raskasta, kun esikoinen oli vain 3kk, kun tulin uudelleen raskaaksi, mutta nyt alkaa jo olla hempompaa (esik. 7 kk). Meillä vaikea lapsettomuus takana, joten lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan, jos oikein hyvä säkä käy :) Varmasti tulee olemaan raskasta, mutta eiköhän kaikki järjesty. On lapsia ennenkin tehty, sekä tiuhaan että harvakseltaan ja kaikilla se on omalla painollaan sujunut. Hyvää jatkoa!

-Mimitsu rv20+ ja poika 01/06
 
Aivan, Mimitsu! Minua huvittaa ja vähän rasittaa, kuinka täällä taivastellaan "pientä" ikäeroa lapsilla. Kuitenkin se on täysin normaalia ja luonnollista.

Itse olen ollut 1v4kk kun veljeni on syntynyt enkä ole kokenut sitä mitenkään ahdistavana. Päinvastoin muistelen lämmöllä lapsuuttani ja sitä että oli aina kaveri kotona. Äitini sanoi, että ihan alku oli rankkaa, mutta sitten oli helppoa, kun lapset viihtyivät yhdessä hyvin.

Ja tosiaan, kaikilla ei ole mahdollisuutta, syystä tai toisesta, suunnitella lapsensaamista niin tarkasti kuin joillakin.
 
Meillä mietittiin kanssa, että lasten ikäeroksi voisi tulla noin 1,5 vuotta ja lapsen ollessa omasi ikäinen, olin siihen vielä ihan valmis.
Nyt kuitenkin, kun poika on erittäin menevä 9,5 kk niin en haaveile toisesta vauvasta yhtään enkä usko että vielä vähään aikaan.

Ihanaahan se olisi, että olisi pieni ikäero ja sitäkautta sitten seuraa toisilleen jne. Mutta ajattelin kertoa vain miten meillä meni, että se mieli voi muuttua tosi nopeasti asian suhteen.:)
 
Välillä tuntuu että lestadiolaiset on sitten ihan eritys ihmisiä kun "tavalliset" ihmiset tuskailee 2 pienellä ikäerolla olevien lasten kanssa, mutta lestadiolaiset saa lapsen joka vuosi.
Ystävälläni, 25v, (lest.) on 7 lasta ja kahdeksatta odottaa ihan aluillaan.
Voin vain ihmetellä hänen voimiaan ja hermojaan!

Itselläni 3 lasta 2v ikäeroilla.
 
miellä on 3kk ikäinen poika ja nyt olemme alkaneet miettiä, jos vaikka tulisi toinen. itsekkin olen mietinyt miten sitä jaksaa, mutta kyllä kai se siitä. vauvoja ne ovat vain hetken.
 
Kyllä se voi olla todella raskasta, sitä ei välttämättä yhden helpon lapsen kanssa osaa kuvitella miten raskasta.

Meillä ikäeroa 1 v 7 kk ja lapset nyt 2 v ja 6 kk. Vauva heräillyt ekat puoli vuotta 1-4 h välein, isommalla uhmis. Päivällä ei voi nukkua, kun lapset nukkuvat vuorotellen tai vauva herää isomman meteliin tai toisin päin. Ja siis yölläkään ei saa nukkua. Mies auttaa, mutta pätkäuni on aina pätkäunta, joka ei pitkäksi aikaa virkistä.

Pýykkimäärä ym. lisääntyy valtavasti. 1+1 on tässä tapauksessa 3. On molemmat lapset erikseen ja vielä tuo yhteisvaikutus, kun yrität molempien huutaessa toimia loogisesti ja saada hermoja menettämättä molemmille mahan täyteen tai vaipat vaihdettua tai nukkumaan.

Jos hankitte pienellä ikäerolla, suosittelen lämpimästi, että hankitte etukäteen apua lapsenhoitoon mummilta, kummilta tms. Meillä ei tällaista apua ole ollut paljon tarjolla, joten päädyimme isomman päivähoitoon raskain mielin. Mutta äidinkin pitää joskus nukkua, jotta pysyy järjissään. Edes jotenkin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa