Pieni siemen muillekin vanhemmille....

Elämän pieniä vinkkejä

Älkää vaatiko itseltänne täydellisyyttä, täydellistä ihmistä ei olekaan.

Älkää vaatiko lapsiltanne täydellisyyttä, osaatteko edes kertoa minkälainen olisi se täydellinen lapsi/nuori.

Muistakaa, että pienillä on isot ajatukset ja mahtavat "paristot". Energia ei lopu vaikka sinä haluaisit nukkua.

Muistakaa, että teineillä on vaikea vaihe. Halut, järki, tunteet ja todellisuus eivät kohtaa vaikka tuijottaisivat koko päivän peiliä mp3-napit korvillaan ja kaula täynnä "paarmanpuremia".

Kodin ei tarvitse olla tip top- kunnossa, riittää, että siellä voi elää, hengittää ja ladata akkuja seuraavaan päivään.

Kekkosta lainatakseni: "Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan"

Voit tehdä vaikka pelkkiä ranskiksia ruoaksi jos väsymys iskee, ei lapsi siihen kuole jos ei saa joka päivä "lautasen" ohjeiden mukaista annostusta kasviksia sun muuta...

Ja se tärkein: Lapsi ei mene rikki kovasta äänestä, äidin/isän/sisaruksen
väsymyksestä tai pahasta päivästä. Tunteet kuuluvat elämään ja ne kuuluu oppia jo pienenä.

Siispä:

Itke jos itkettää, naura, kun naurattaa... huuda jos raivostuttaa, mutta muista: Pyydä anteeksi, kun siihen on syytä! Selitä lapselle, että äiti/isä on nyt kiukkuinen. Älä jätä lasta ulkopuolelle, hän on osa elämääsi, iso osa sinua. Mieti mitä annat henkiseksi perinnöksi.

--------------- :wave: ---------------
-----------------------------------------




Purkkiruoka- ja korvikepuolen jätän kommentoimatta vaikka olikin samassa säpossa... olen havainnut, että näitä aiheita ei kannata täällä kirjoitella....

 

=)

 

hyviä ohjeita, tulisi itse kunkin kerrata..

 

Ihania ajatuksia. Niinhän se on, ihmisiä me kaikki ollaan, niin vanhemmat kuin lapsetkin. Ja tasavertaisia, kaikilla on oikeus hyviin ja huonoihin päiviin.

Mulla tuli ihan itku. Olen taistellut irti vaikeasta synnytyksen jölkeisestä masennuksesta ja juuri tuollaista elämäntapaa tavoittelen. Jossa saa olla oma itsensä, vaatimatta liikaa. Tekee niin paljon kuin rahkeet antaa myöten...se ei vaan ole niin helppoa tässä hyvin "tuomitsevassa" äitikultuurissa.

 

mä opin rennomman tavan vasta toisen lapseni myötä, enää en vain jaksanut elää toisten odotusten mukaan (tai itselleni hoin että täytyy jaksaa, täytyy tehdä kaikki itse, vapaapäivää ei ole enää koskaan)

 

 

mä opin rennomman tavan vasta toisen lapseni myötä, enää en vain jaksanut elää toisten odotusten mukaan (tai itselleni hoin että täytyy jaksaa, täytyy tehdä kaikki itse, vapaapäivää ei ole enää koskaan)

Mäkin toivon joskus oikeasti oppivani tuon. Mun oma äiti on vaan ollut juuri aina se suorittaja ja piiskaa mua edelleen jatkamaan "samaa perinnettä". En osaa sanoa vastaan...vaikka pitäs. Mikään ei koskaan ollut tärkeämpää kuin itsetehdyt ruuat, aina puhtaat vaatteet (äiti vaihtoi mun vaatteet 3-4kertaakin päivässä), käsinpestyt alusvaattet (lapsella), aina vimpan päälle siisti koti...

Siitä unohtui vaan yksi asia. Aika lapselle. Ei lapsi jatkuvasti tykkää kököttää katsomassa kun äiti tekee pakollisia "rutiinejaan". Toki oppimielessä hyvä, mutta kohtuus kaikessa. Meillä jopa siivottiin joka ikinen päivä, enkä puhu mistään imurilla siistimisestä, vaan pestiin lattiat kontaten, pyyhittiin pölyt ja imuroitiin.

 

Olen iloinen, että sain ajatuksia herätettyä tällä viestillä jonka jaoin täällä

:hug:

 

Kiitos tästä.

Sanokoot kuka mitä vaan, mutta mä olen sitä mieltä että lapsen onni lähtee äidin/isän/vanhempien onnesta ja jaksamisesta. Ehkä itsekästä jonkun mielestä.

 

Kiitos tästä.

Sanokoot kuka mitä vaan, mutta mä olen sitä mieltä että lapsen onni lähtee äidin/isän/vanhempien onnesta ja jaksamisesta. Ehkä itsekästä jonkun mielestä.

Näin se kyllä pitkälti menee. Pieni lapsi, isompikin, vaistoaa ja aistii vanhempiensa olotilan. Olen monesti, todellakin monesti saanut todeta, että ei se vaikeneminen, kun on esim. miehen kanssa kireät välit auta. Omat lapset tulevat välittömästi kysymään, että "mikä äiti sulla on, kun oot niin hiljaa"... ja nuorimmainenkin, täyttää pian 3, on enemmän kiinni mussa jos mulla on paha mieli syystä taikka toisesta.

Niinhän se menee vielä, että jos yksi on kiukkuinen, pian on koko talollinen.... tunneskaalat ovat tarttuvia hyvässä ja pahassa...

 

Tulinpas käväisemään näin illan kunniaksi koneella ja ajattelin nostella tämän oman aamuisen viestini illan pieneksi ilonpilkahdukseksi raskaan arjen keskelle.