Pieni ikäero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pyllerö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Pyllerö:
Haluaisin kuulla kommentteja ja omia kokemuksia, mikä olisi lapsille hyvä ikäero? Odotamme ensimmäistä vauvaa, jota yritimme pitkään ja tässä vaiheessa tuntuu, että haluaisin toisen lapsen lähes heti perään. (jos siis vain on tullakseen)

Tuli vain tässä sellanen mieleen, että kun joudun laitokselle synnyttämään, niin kun isä käy töissä niin miten on esikoisen hoidon laita??Eli saako isi vaikka sairaslomaa kun äiti on synnärillä??Vai miten teillä??
 
kakkosen syntyessä iskä tuli kesken päivän töistä kotiin, vei esikoisen kavereille hoitoon, kävi synnytyksessä mukana ja teki puuttuvat työtunnit kotoa käsin. ja oli sairaalassa oloni ajan kotona töissä. kolmas syntyi yöllä, mummi ehti lapsenvahdiksi ja iskä oli taas muutaman päivän kotona töissä :).
 
Meil on isä jäänyt isyyslomalle heti ku vauva on alkanu syntymään.Eli hoitanu edellisiä lapsia kotona...Synnytyksen ajan sisarukset on ollu sukulaisilla tai kotona hoitajan kans.
 
Oikein paljon onnea Pyllerölle vauvan syntymän johdosta!

Meillä pitkään ja hartaasti odotettu esikoinen nyt 1v 4kk ja toisen lapsen la 21.6.07. Tämä toinen raskaus oli täysi yllätys, tosin erittäin iloinen sellainen! Ensimmäistä raskautta edeltäneiden monen vuoden yrittämisen, hoitojen ja yhden keskenmenon jälkeen en olisi ikinä uskonut, että toinen raskaus alkaa niin helposti. Niinhän sitä usein sanotaan, mutta silti en uskonut.

Esikoistyttö on ollut erittäin helppo tapaus. Alusta asti hän on nukkunut yönsä hyvin eikä ole ihmeemmin sairastellut. Edes maitoallergia ja siihen liittynyt paha atooppinen ihottuma (joka jo hävinnyt) eivät ole hankaloittaneet normaalia arkea.

Tätä toista lasta odotetaan meillä innolla. Esikoinenkin silittelee äidin masua ja laulaa masuvauvalle, vaikka vaikeahan se on sanoa mitä tuon ikäinen oikeasti ymmärtää tilanteesta.
Raskaus on sujunut hyvin ja töistä jään pois n. kuukauden päästä. Esikko on mummulla hoidossa ja se on ollut kyllä loistava juttu. Mummu on kotona vielä tämän vuoden loppuun, joten apua saan myös sitten kun tämä toinen lapsi syntyy.
Mieheni jää isyyslomalle heti kun lapsi syntyy ja pitää sitten samalla kesälomaakin, joten saadaan nauttia kesästä koko perheen voimin oikein kunnolla!

Nautitaan pienistä ihmeistämme täysin siemauksin!
Tsemppiä uuden raskauden yritykseen!
 
Meillä lapsilla ikäeroa vuosi ja 2kk. Hulinaa riittää, mutta myös niitä ilon ja onnen hetkiä.

Minulla oli hirveä vauvakuume heti esikoisen synnyttyä, ja kun satuin raskaaksi tulemaan, niin mikä siinä. Esikoinen oli hirveän helppo tapaus, ja vauvan hoito oli paljon helpompaa ja kevyempää kuin kuvittelin. (minulla on helpot lapset ja oli todelliset horror-kuvitelmat)

Raskainta oli juuri tuossa 10kk iässä, siitä alkoi helpottaa. Esikoinen oppi kävlemään juuri pikkusiskonsa syntymän aikoihin.

Toki esikoinen on välillä mustasukkainen, mutta koska on pieni itsekin, on sopeutunut tosi hyvin. Hoitaa pikkusiskoaan mielellään, toki äiti ja äidin huomi on tärkeää.
Vauva taas rakastaa seurata isosiskonsa touhuja.

Minulle arki kahden pienen kanssa oli paljon helpompaa, kuin kuvittelin. Toki välillä on raskasta, lähinnä kulkeminen 2 pienen kanssa on rasittavaa. Kaikkein kamalinta on ollut talvivaatteiden pukeminen ulos lähtiessä. -onneksi tulee kesä.

Tämä on niitä asioita, joista jokaisella on mielipide, mutta jokainen voi onneksi toimia ihan omalla -parhaaksi katsomalla- tavallaan.
Minä olen elämäämm ja tilanteeseemme tyytyväinen, joku muu on tyytyväinen suureen ikäeroon, tai haluaa vain yhden lapsen.

 
Hyvä ikäero on monen asian summa. Paljon siihen vaikuttaa lasten luonne, yövalvomiset, vanhempien luonne ja elämäntilanne (miten jaksaa)... Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Meillä ikäeroa on 2,5 vuotta, ja jälkeen päin olisin toivonut sen olevan vielä enemmin ;-) Sattuipa juuri esikoisen pahin uhma synnytyksen molemmin puolen, kuopus valvoi yöt ja esikko päivät. Yövalvomiset jatkuivat vuoden verran, milloin milläkin tavalla.

Joku väitti, ettei 2-3 vuotias kiinnostu leikkimään pikkusisaren kanssa kun vasta vanhempana. Meillä taas olen kokemus, että esikoinen on ollut jo alusta asti sen verran isompi. että on osanut "leikittää" jo 4 kk vauvaakin, ja saanut tämän hyvälle tuulelle, kun äiti esim. laittaa ruokaa. Nyt nuorempi on jo reilusti päälle 1 v ja yhdessä leikkivät milloin mitenkin. Myös nyt huomaan että esikoinen osaa halutessaan ilman riitaa ohjata pienemmän leikkimään viereensä jollakin lelulla, niin ettei pienempi enää riko hänen leikkejään. Tämä ei välttämättä onnisuisi, jos ikäero olisi pienempi. Eli kaveruus voi onnistua hieman isommallakin ikäerolla.

Ja itselläni ainakaan ei ollut vielä alle 1,5 vuotiaan esikon kanssa mitään käsitystä miten rankkaa voi tulevaisuudessa olla. Miellä uhma otti koville (äiti kasvoi varmasti yhtä paljon kuin lapsi ;-) ). Esikkokin valvoskeli pienenä, mutta se oli vielä helppoa, kun ei ollut vaudikasta leikki-ikäistä päiviä vauhdittamassa.. Että näin meillä... Mutta varmasti on paljon, jotka jaksavat hyvin pienelläkin ikäerolla.
 
Vanhin 6v toinen 5v ja nuorin 7kk. Ensimmäistä yritettiin vuosi, toinen tuli nopeasti ja kolmatta yritettiin reilu vuosi. Tiesin myös jo valmiiksi että haluan pian toisen, koska itse olen isosta perheestä. Olihan se hulinaa kun pojat oli pieniä, mutta aika meni niin nopeasti, että kauhistuttaa. Nyt pojat on parhaat ystävät ja pahimmat tappelupukarit, yhdessä keksivät kaikki hurjat jutut, katolle kiipeämiset ym. En vaihtaisi päivääkään pois.
 
Täytyy vielä mainostaa kiinnostuneille, että meillä, joilla on lapset pienellä ikäerolla, on oma ketju, "Vauhdikkaat". Käynkin kaivamassa sen näkösälle... tervetuloa mukaan, jos on muitakin...
 

Yhteistyössä