Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Pieni enkelimme
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="sanzuu, post: 10863430, member: 33553"]</p><p>Pieni enkelimme </p><p></p><p>Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen saimme vihdoinkin selvän plussan tammikuussa 2008. En ollut uskoa silmiäni siitähän on vasta 3 kuukautta aikaa kun jätin pillerit pois. Olimme molemmat varautuneet, että plussaan menisi vähintään puoli vuotta jopa vuosi. Innoissamme molemmat odotimme omaa pienokaistamme.</p><p></p><p>Nimiä mietittiin ja pohdiskeltiin. Pahoinvointia ei juurikaan ollut. Neuvolaan soitin rv 6. Ensimmäinen aikamme oli rv 8+3. Mietin miten jaksan odottaa syyskuulle saakka? No aika kului nopeasti.</p><p></p><p>Rv 7+6 mahaani alkoi kouristelemaan. Enää en pystynyt seisomaan suorassa. Kävin vessassa enkä ollut varma minne sattui. Kun olin nousemassa pöntöltä huomasin kauhukseni, että verta tuli ja paljon. Kauhuissani siinä itkin. Kunnes vähän helpotti. Soitin äidilleni, joka lähti heti hakemaan minua töistä ja viemään jorviin. En silloin pystynyt muuta kun itkemään ja kysymään miksi näin? Pääsimme jorviin, jossa ultrattiin ja todettiin kaiken olevan hyvin. Onnellisena jatkoimme tästä eteenpäin. Pienokaisemme ei jättänyt meitä. Huokaisin helpotuksesta, kaikki tulisi menemään hyvin. Vaikka vielä oli turhan aikaista sanoa sitä ääneen.</p><p></p><p>Rv 8+3 ensimmäinen neuvolakäyntimme. Ihanaa, paljon uutta tietoa ja kasa esitteitä mukanamme menimme kotiin. </p><p></p><p>Rv 11+0 kävimme ultrassa. Omalla pienokaisellamme, joka oli jo saanut nimen Riipelö, oli kaikki hyvin. Onnellisina odottelimme seuraavaa ultraa, jos silloin jo saisimme tietää kumpaa odotamme. Ultran jälkeen soittelimme sukulaisille ja ystävillemme ja kerroimme tulevasta pikkuisesta. Kaikki olivat hengessä mukana ja onnellisia puolestamme.</p><p></p><p>Kuukauden välein kävimme neuvolassa. Joka kerta saimme kuulla Riipelömme sydänäänet, joista neuvolatäti aina sanoi, että vahvat on äänet, siellä se pikkuinen tekee taas aamupuuhiaan. Petaa petiään ja syö aamupalaa. Riipelömme oli varsinainen aamuvirkku.</p><p></p><p>Masun kasvaessa. Olimme niin onnellisia. Vaunuesitteitä selatessa ja nimiä taas pohdiskellessa. Aika kului eteenpäin. Hui, puoliväli lähestyy, aika kuluu niin nopeasti eteenpäin. Ihanaa, päivä päivältä pienokaisestamme tuli konkreetisempaa. Hei, nyt taisin tuntea jotain. Onnellisena tutkiskelin masuani joka päivä. Ja kyllä, liikkeiden vahvistuessa, tiesin siellä se pieni potkii äitiään. Välillä jopa vähän liiankin lujaa, vaikka oli niin pieni.</p><p></p><p>Toisen ultran lähestyessä alkoi tulla pelko. Entä jos kaikki ei olekkaan kunnossa? Entä jos lapsi ei ole terve? Välillä itketti enemmän ja välillä vähemmän. Kaikki tulisi menemään hyvin, tuttavani sanoivat minulle.</p><p></p><p>Rv 20+0 kävimme toisessa ultrassa. Yritin vakuutella vielä itselleni, että kaikki on hyvin. Vaikka tunne ettei olisi velloi sisälläni, ehkä sen alitajuntaisesti tiesinkin, ettei kaikki tulisi olemaan hyvin. Kätilö levitti geelin vatsalleni ja alkoi ultraamaan. En saanut kuvasta mitään selvää. Ajattelin jospa toisessa ultrassa ei näe yhtä selvästi kun edellisessa, olihan Riipelömme jo huomattavasti isompi nyt. Kätilön sanoessa sanat "lapsivettä on todella vähän", kyyneleet tulivat silmiini. Miksi? Riipelöämme kävivät katsomassa toinen kätilö sekä lääkäri. Kaikki oli kunnossa, mutta vettä oli vähän. Munuaisia ei saatu näkyviin. Saimme lähetteen sikiötutkimuskeskukseen naistenklinikalle. Kauhulla jäimme odottelemaan miten kävisi.</p><p></p><p>Aluksi itkusta ei tahtonut tulla loppua. Olin ihan varma ettei Riipelöllämme olisi enää tulevaisuutta. Kuinka hirveältä se tuntuukaan? Oma pienokainen joka on kulkenut mukana jo yli 4 kuukautta, melkein 5. Saimme ajan sikiötutkimukseen vasta viikon päähän. Se viikko oli tuskainen. Viikon jouduimme elämään tietämättä tulevaisuudesta. Aina kun pikku Riipelömme potki, tuntui kauhealta ajatella, että entä jos en kohta enää tunnekkaan hänen liikkeitä? H-hetken lähestyessä paniikki alkoi iskeä. Miten tässä kävisi? Kaikki läheiset olivat tukenani ja toivoimme yhdessä vielä parasta.</p><p></p><p>Rv 21+0 vihdoin oli aika sikiötutkimukseen. Edellisenä yönä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunti. Taas levitettiin geeliä masulle ja ultrattiin. APUA!!!!!! Nyt ei näytä yhtään normaalilta, missä sen sydän lyö??? Kätilön sanoessa sanat "valitettavasti, sikiö on menehtynyt". MITÄ?? Ei tässä näin pitänyt käydä. Kaikenhan piti olla hyvin. Kyyneleet tulvivat silmiin. Ei tässä on nyt sattunut jokin erehdys. Mutta uskottava se vaan oli. Omasta pienestä Riipelöstämme oli tullut enkeli.</p><p></p><p>Seuraavana päivänä menimme äitini ja mieheni kanssa naitenklinikalle. Ensimmäiset käynnistävät tabletit sain kello 10 aikaan aamulla. Supistukset alkoivat klo 11. Tasaisin välein sain kipulääkkeitä ja käynnistäviä tabletteja. Klo 18-19 aikoihin supistukset alkoivat jo olla sietämättömät, eivätkä pelkät kipulääkkeet enää tehonneet. Pääsimme vihdoinkin synnytyssaliin. Synnytyssalissa sain vielä kipulääkepiikin ja tipan kautta kipulääkettä sekä ilokaasua. Yhtäkkiä tuntui siltä että nyt se tulee ja että on pakko ponnistaa. Kätilön tullessa paikalle synnytys oli alkanut. Synnytys sujui nopeasti ja kivuttomasti. Hetken päästä pääsin takaisin osastolle. Kätilö toi näytille pienen enkelimme. Hän oli maailman kaunein pieni poikalapsi. Kauniimpaa lasta olisi saanut toivoa. Hänellä oli niin huoleton ja levollinen ilme. Äitini sanoi minulle, että ehkä pikkunen pakkasi matkalaukkujaan joka aamu tälle pitkälle matkalle, jolle hän oli lähdössä. Ehkä hänen tarkoituksensa täällä maailmassa oli kasvattaa meitä ihmisinä ja opettaa meitä arvostamaan sitä mitä meillä on, koska elämä ei aina ole itsestäänselvyys.</p><p></p><p>Olet edelleen sydämissämme pieni Riipelömme</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="sanzuu, post: 10863430, member: 33553"] Pieni enkelimme Muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen saimme vihdoinkin selvän plussan tammikuussa 2008. En ollut uskoa silmiäni siitähän on vasta 3 kuukautta aikaa kun jätin pillerit pois. Olimme molemmat varautuneet, että plussaan menisi vähintään puoli vuotta jopa vuosi. Innoissamme molemmat odotimme omaa pienokaistamme. Nimiä mietittiin ja pohdiskeltiin. Pahoinvointia ei juurikaan ollut. Neuvolaan soitin rv 6. Ensimmäinen aikamme oli rv 8+3. Mietin miten jaksan odottaa syyskuulle saakka? No aika kului nopeasti. Rv 7+6 mahaani alkoi kouristelemaan. Enää en pystynyt seisomaan suorassa. Kävin vessassa enkä ollut varma minne sattui. Kun olin nousemassa pöntöltä huomasin kauhukseni, että verta tuli ja paljon. Kauhuissani siinä itkin. Kunnes vähän helpotti. Soitin äidilleni, joka lähti heti hakemaan minua töistä ja viemään jorviin. En silloin pystynyt muuta kun itkemään ja kysymään miksi näin? Pääsimme jorviin, jossa ultrattiin ja todettiin kaiken olevan hyvin. Onnellisena jatkoimme tästä eteenpäin. Pienokaisemme ei jättänyt meitä. Huokaisin helpotuksesta, kaikki tulisi menemään hyvin. Vaikka vielä oli turhan aikaista sanoa sitä ääneen. Rv 8+3 ensimmäinen neuvolakäyntimme. Ihanaa, paljon uutta tietoa ja kasa esitteitä mukanamme menimme kotiin. Rv 11+0 kävimme ultrassa. Omalla pienokaisellamme, joka oli jo saanut nimen Riipelö, oli kaikki hyvin. Onnellisina odottelimme seuraavaa ultraa, jos silloin jo saisimme tietää kumpaa odotamme. Ultran jälkeen soittelimme sukulaisille ja ystävillemme ja kerroimme tulevasta pikkuisesta. Kaikki olivat hengessä mukana ja onnellisia puolestamme. Kuukauden välein kävimme neuvolassa. Joka kerta saimme kuulla Riipelömme sydänäänet, joista neuvolatäti aina sanoi, että vahvat on äänet, siellä se pikkuinen tekee taas aamupuuhiaan. Petaa petiään ja syö aamupalaa. Riipelömme oli varsinainen aamuvirkku. Masun kasvaessa. Olimme niin onnellisia. Vaunuesitteitä selatessa ja nimiä taas pohdiskellessa. Aika kului eteenpäin. Hui, puoliväli lähestyy, aika kuluu niin nopeasti eteenpäin. Ihanaa, päivä päivältä pienokaisestamme tuli konkreetisempaa. Hei, nyt taisin tuntea jotain. Onnellisena tutkiskelin masuani joka päivä. Ja kyllä, liikkeiden vahvistuessa, tiesin siellä se pieni potkii äitiään. Välillä jopa vähän liiankin lujaa, vaikka oli niin pieni. Toisen ultran lähestyessä alkoi tulla pelko. Entä jos kaikki ei olekkaan kunnossa? Entä jos lapsi ei ole terve? Välillä itketti enemmän ja välillä vähemmän. Kaikki tulisi menemään hyvin, tuttavani sanoivat minulle. Rv 20+0 kävimme toisessa ultrassa. Yritin vakuutella vielä itselleni, että kaikki on hyvin. Vaikka tunne ettei olisi velloi sisälläni, ehkä sen alitajuntaisesti tiesinkin, ettei kaikki tulisi olemaan hyvin. Kätilö levitti geelin vatsalleni ja alkoi ultraamaan. En saanut kuvasta mitään selvää. Ajattelin jospa toisessa ultrassa ei näe yhtä selvästi kun edellisessa, olihan Riipelömme jo huomattavasti isompi nyt. Kätilön sanoessa sanat "lapsivettä on todella vähän", kyyneleet tulivat silmiini. Miksi? Riipelöämme kävivät katsomassa toinen kätilö sekä lääkäri. Kaikki oli kunnossa, mutta vettä oli vähän. Munuaisia ei saatu näkyviin. Saimme lähetteen sikiötutkimuskeskukseen naistenklinikalle. Kauhulla jäimme odottelemaan miten kävisi. Aluksi itkusta ei tahtonut tulla loppua. Olin ihan varma ettei Riipelöllämme olisi enää tulevaisuutta. Kuinka hirveältä se tuntuukaan? Oma pienokainen joka on kulkenut mukana jo yli 4 kuukautta, melkein 5. Saimme ajan sikiötutkimukseen vasta viikon päähän. Se viikko oli tuskainen. Viikon jouduimme elämään tietämättä tulevaisuudesta. Aina kun pikku Riipelömme potki, tuntui kauhealta ajatella, että entä jos en kohta enää tunnekkaan hänen liikkeitä? H-hetken lähestyessä paniikki alkoi iskeä. Miten tässä kävisi? Kaikki läheiset olivat tukenani ja toivoimme yhdessä vielä parasta. Rv 21+0 vihdoin oli aika sikiötutkimukseen. Edellisenä yönä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunti. Taas levitettiin geeliä masulle ja ultrattiin. APUA!!!!!! Nyt ei näytä yhtään normaalilta, missä sen sydän lyö??? Kätilön sanoessa sanat "valitettavasti, sikiö on menehtynyt". MITÄ?? Ei tässä näin pitänyt käydä. Kaikenhan piti olla hyvin. Kyyneleet tulvivat silmiin. Ei tässä on nyt sattunut jokin erehdys. Mutta uskottava se vaan oli. Omasta pienestä Riipelöstämme oli tullut enkeli. Seuraavana päivänä menimme äitini ja mieheni kanssa naitenklinikalle. Ensimmäiset käynnistävät tabletit sain kello 10 aikaan aamulla. Supistukset alkoivat klo 11. Tasaisin välein sain kipulääkkeitä ja käynnistäviä tabletteja. Klo 18-19 aikoihin supistukset alkoivat jo olla sietämättömät, eivätkä pelkät kipulääkkeet enää tehonneet. Pääsimme vihdoinkin synnytyssaliin. Synnytyssalissa sain vielä kipulääkepiikin ja tipan kautta kipulääkettä sekä ilokaasua. Yhtäkkiä tuntui siltä että nyt se tulee ja että on pakko ponnistaa. Kätilön tullessa paikalle synnytys oli alkanut. Synnytys sujui nopeasti ja kivuttomasti. Hetken päästä pääsin takaisin osastolle. Kätilö toi näytille pienen enkelimme. Hän oli maailman kaunein pieni poikalapsi. Kauniimpaa lasta olisi saanut toivoa. Hänellä oli niin huoleton ja levollinen ilme. Äitini sanoi minulle, että ehkä pikkunen pakkasi matkalaukkujaan joka aamu tälle pitkälle matkalle, jolle hän oli lähdössä. Ehkä hänen tarkoituksensa täällä maailmassa oli kasvattaa meitä ihmisinä ja opettaa meitä arvostamaan sitä mitä meillä on, koska elämä ei aina ole itsestäänselvyys. Olet edelleen sydämissämme pieni Riipelömme [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SANA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Venäjän kansainvälinen Armeija 2024 foorumi
Eilen 23:37
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomi24 taas stopis. Putin?... Oliko Vornanen joukkovainottu, joukollakiusattu,- häiritty? myös mielenkontrolloitu?
Eilen 23:33
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Suomi24 taas stopis. Putin?... liko Vornanen joukkovainottu, joukollakiusattu,- häiritty? myös mielenkontrolloitu?
Eilen 23:33
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Joku oli jättänyt tallin nurkille tyhjän kondomipakan
Eilen 21:47
seimittlik
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kuinka monta perussuomalaista Ukraina syyttää Venäjän riveissä tehdyistä sotarikoksista?
Eilen 21:40
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Duunari; SDP, Vas, Vihr. vai joku muu?
Eilen 21:39
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Kaikki, mitä pitää tietää Persuista
Eilen 21:35
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Euroopan unioni pn taas hankaloittamassa ihmisten elämää entisestään
Eilen 21:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut on pilalla 😤 Siitä tuli outojen kummajaisten temmellyskenttä. Siellä voitti kummajainen. Kaikki toimittajat, ”ammattiraati” ja yleisöstä
Started by vierailija
Eilen 13:10
Luettu: 377
Aihe vapaa
2.
Helsingin Sanomat paljastaa miten väestönvaihto etenee Suomen kunnissa
Started by vierailija
Eilen 11:45
Luettu: 247
Aihe vapaa
3.
Sosialistisen SFP:n esitys vaarantaa Suomen ruokaturvan
Started by vierailija
Eilen 12:04
Luettu: 204
Aihe vapaa
4.
Äänestetään seuraavissa vaaleissa suomen kurssi pois idästä kohti länttä
Started by vierailija
Eilen 14:47
Luettu: 166
Aihe vapaa
5.
"Pääkirjoitus: Euroviisuissa ei ole kyse ilmastosta, mutta Greta Thunberg riehuu siellä silti – tämän takia"
Started by vierailija
Eilen 10:01
Luettu: 159
Aihe vapaa
6.
Taas on yksi persuliitto päättynyt tyypillisellä tavalla
Started by vierailija
Eilen 10:37
Luettu: 139
Aihe vapaa
7.
Suomen kieli on vaikea minulle, kun olen maahanmuuttaja
Started by vierailija
Eilen 13:54
Luettu: 139
Aihe vapaa
8.
Mitä persujen kuolonkorinaa täällä vielä kuuluu?
Started by vierailija
Eilen 11:46
Luettu: 134
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 04:03
Aihe vapaa
2.
Tammikuiset 2025
Latest: Corgimama
Tänään 03:44
Lapsen saaminen
3.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:50
Aihe vapaa
4.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 02:35
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:18
Aihe vapaa
6.
Suomi24 taas stopis. Putin?... Oliko Vornanen joukkovainottu, joukollakiusattu,- häiritty? myös mielenkontrolloitu?
Latest: vierailija
Tänään 01:54
Aihe vapaa
7.
Persujen ID ryhmään kuulumista pitäisi muistella yhtä kovin kuin Terijoen hallitusta
Latest: vierailija
Tänään 00:39
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:19
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Pieni enkelimme
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu