Pienet lapset ja painajaiset

Meidän 2-vuotias tyttö näki viime yönä ekan kerran ilmeisesti oikein kunnolla pahaa unta. Heräsi aivan kauhuissaan, vapisten ja itkien eikä meinannut millään rauhoittua

Kovasti koitettiin tyynnytellä että on nähnyt unta eikä mitään hätää ole, mutta selvästi tytöstä näki ettei käsittänyt ettei uni ole ollut totta - niin kuin äsken olisi ollut jotain pahaa ja hän pelkäsi sen tulevan takaisin.

En saanut kysymällä irti millaisesta unesta oli kyse, mutta kovasti tyttö katseli peloissaan ympärilleen ja lattiat oli pelottavat ei olisi ollenkaan halunnut astua mihinkään. Samoin sänkyä ja tyynyä ynnä muuta katseli epäluuloisena kun alettiin mennä takaisin nukkumaan. Mä näytin hälle kaikki turvalliseksi halimalla tyynyjä ja niin edelleen...

Tänään sitten ei tuntunut muistavan koko asiaa ja päikyt meni normisti, samoin nukkumaanmeno illalla. En ottanut asiaa enää tänään puheeksi, kun ajattelin tekeväni sillä vain hallaa jos muistutan asiasta. Mutta oisko sitä sit kuitenkin pitänyt vielä käsitellä - ja miten? Miten olette selittäneet unen ja toden eron taaperolle? Meilläkin kyllä on puhuttu unista - aamulla aina kysyn onko nähnyt unia ja illalla toivotetaan kauniita unia. Plus välillä olen satuillut unia joita muka olen nähnyt... Mutta ei siitä viime yönnä tuntunut olevan apua.

Sori pitkä sepustus...kiva olisi saada vinkkejä vastaisuuden varalle...

 

kait ne unohtaa ne niinku pitääkin. Meillä on kärsitty kauhukohtauksista. Ne vasta kamalia onkin...

 

Itselle on jotkut pahat unet jäänyt kyllä muistiin pitkäksi aikaa. Siksi mietin että vaikka tyttö näytti unohtaneen painajaisensa, niin onko se poistunut kokonaan mielestä kuitenkaan. Onko nää niitä juttuja joista puhutaan vain jos lapsi sen puheeksi ottaa... ?

 

2 vuoden iän tienoilla ei vielä juuri koskaan ole meillä ollut painajaisia, mutta jos on, niin olen vain ottanut syliin, puhellut "äiti on tässä, olet omassa sängyssä, tässä pehmoinen peittosi ja oma Pehmolelusi..." Tarkoituksella olen välttänyt mainitsemasta "ei ole mitään pelottavaa, ei täällä mitään mörköjä ole...", sillä siitä lapsi voisi vain alkaa ajatella niitä mörköjä. Voi ottaa myös vanhempien viereen loppuyöksi. (Ja jos siitä alkaa tulla jokaöinen tapa, niin ei haittaa, se on väliaikaista vaan... Kaikenlaisia takertuvuuskausia tulee ja menee.)

Vähän isommalla jos tulee usein samaa painajaista, sitä voi käsitellä yhdessä. Voi miettiä, että jos tulee taas sama uni, mitä siinä unessa voi tehdä. Esim. "Jos se pelottava taas tulee, läsäytä ämpärillinen jäätelöä sen päähän." Tai nukkumaan mennessä pyydetään enkeli vierelle, tai laitetaan joku sopiva lelu vahdiksi, "Tätä pehmoleijonaa se painajaispeikko pelkää kamalasti eikä uskalla tulla", tai vanhemman painavalla sanalla komennetaan kaikki painajaiset pois tästä huoneesta.

 

Itselle on jotkut pahat unet jäänyt kyllä muistiin pitkäksi aikaa. Siksi mietin että vaikka tyttö näytti unohtaneen painajaisensa, niin onko se poistunut kokonaan mielestä kuitenkaan. Onko nää niitä juttuja joista puhutaan vain jos lapsi sen puheeksi ottaa... ?

Joo on. Älä turhaan palauta mieleen.

 

Meillä on kaikki lapset saaneet hepuleita öisin jo melko pienestä saakka. Olen ottanut syliin (yhdelle tämä ei käy, raivostuu vain), lohdutellut sanoen, että "äiti on tässä, ei ole hätää". En ole ottanut puheeksi jos lapsi ei itse ota, varsinkin kun tuollainen 1,5-2 v ei nähdäkseni osaa asiaa kuitenkaan sanallisesti käsitellä. Joskus on jollain ollut kausi, kun on päivälläkin pelännyt sitten mörköjä ja koko ajan nyhjännyt sylissä.
Isoimmalla on sitten ollut painajaisia, joista on tahtonut jutella kun pelottavat vielä jälkeenpäinkin. On puhuttu, ja juuri noita edellämainittuja keinoja koitettu. Eli keksitään suunnitelma, kuinka voi yöllä sitten unessa toimia jos mörkö tulee. Eihän se silloin yöllä mitään auta, mutta helpottaa nukahtamista.

 

Kiitos vastauksista.

Hyvältä kuulostaa vinkit. Meillä tyttö on muutenkin alkanut nyt päivisin puhua pelkäämisestä - tulee kommentteja "mua vähän pelottaa" tai "en pelkää ollenkaan" tilanteissa joihin ne ei varsinaisesti "sopisi"

Tyttö sai pikkuveljen vuoden vaihteessa, ehkä sekin vaikuttaa asiaan tai sitten on vaan tämän iän juttuja - tai molempia...

 

Mä aina sanon muksuille lohduttelun ohessa, että nyt on pahat unet nähty on hyvien unien vuoro, perhosten ja keijujen.