Ensinnäkin en tosiaan koskaan ole ajatellut, että meidän poika on hoidossa, jos on kotona isänsä kanssa??
Toisekseen, kukaan ei voi tiettää toisen elämäntilannetta, niin mitä se kenellekään kuuluu? Jos vauva on luotettavassa ja turvallisessa paikassa hoidossa, ja äiti tarvitsee tuulettumista oman jaksamisensa kannalta, niin mitä sitten? Tai jos haluaa vaan pitää välillä hauskaa?
Vanhemman oma elämä ei mielestäni tarkoita, että olisi lapselle pahasta. Niin kauan kuin lapsi on kuitenkin ykkös prioriteetti.
Meidän poika on pienestä pitäen ollut silloin tällöin mummolassa hoidossa, tai tädillää, jos olemme meihen kanssa viettäneet iltaa kahdestaan. Siis ihan yökylässä. Nyt hän on iloinen 10kk ikäinen ja silmät kirkastuu aina kun näkee mummon ja vaarin. On mielestäni mukavaa, että vaikka poika kovin onkin äitin ja isin perään, niin on myös läheinen muidenkin kanssa.
Niin ja muuten, kun palasin nyt opiskelemaan, ja poika aloitti hoidon, niin viikon jälkeen menee jo tosi hyvin. Pikku itkut vaan aamulla, kun lähden kouluun ja joutuu jäämään päiväkotiin, mutta sitten meneekin jo hyvin
Uskon, että meillä on tässä vaikuttamassa se, että on tottunut muidenkin kuin meidän hoitoon.
