Kirjotan nyt tänne, kun olo on niin kamala taas kerran ja täällä tuntuu olevan paljon saman kokeneita. Sain reilu kaksi viikkoa sitten keskenmenon raskauden puolessa välissä. Raskaus oli vaikea jo alusta alkaen, oli aluksi kaksi pientä, toinen menehtyi jo alussa. Sitten alkoi vuodot joita tuli säännöllisesti, mutta pieni voi aina hyvin, vilkutteli ultrissa ja lääkärit kannusti ja kertoi kuinka normaalia se on.
No vuodot loppui ja pikkuinen potki paljon, ehdimme jo iloita ja keskittyä odotukseen tuntematta huolta. Tuli perjantai 8.8 ja neuvola, kaikki hyvin ja sydän sykki pienellä, sanoi kätilö vielä todella liikkuvaiseksi lapseksi.
Jostain syystä tuntui vaan ettei kaikki ole hyvin ja menin päivystykseen... Lääkäri aloitti ultran, pyöritti ja pyöritti laitetta ja sitten sanat, olen pahoillani pienen sydän ei enään lyö :'(
Elämäni kauhein hetki eikä häivy mielestäni. Sain heti seuraavaksi päiväksi ajan tyhjennykseen, se kesti 15 tuntia, yhtä kipua, huutoa ja itkua, ei meinannut pieni tulla ulos. Lopulta meni lapsivedet ja melkein samantien tämän jälkeen pieni syntyi sellaiseen rautapönttöön. Istukka ei irronnut ja jouduin vielä kaavintaan, oli verenhukka niin suuri.
Hän oli pieni poika, niin kaunis, silmät ja suu auki, aivan kuin olisi kesken leikin sydän hiipunut. Olemme käyneet hänet jo monesti hyvästelemässä ja uskon, että nyt on hänellä hyvä olla, ikävä ei vaan hellitä. Onneksi on aikasemmat lapseni joiden takia jaksan, miehelleni hän olisi ollut ensimmäinen. Perjantaina on edessä vielä uurnan lasku, halusimme tehdä sen itse.
Haluan vielä toivottaa voimia kaikille saman kokeneille, jokainen elämä on arvokas vaikka kestäisikin vain hetken :hug:
Ja anteeksi sekava teksti, itkettää vaan niin paljon..
No vuodot loppui ja pikkuinen potki paljon, ehdimme jo iloita ja keskittyä odotukseen tuntematta huolta. Tuli perjantai 8.8 ja neuvola, kaikki hyvin ja sydän sykki pienellä, sanoi kätilö vielä todella liikkuvaiseksi lapseksi.
Jostain syystä tuntui vaan ettei kaikki ole hyvin ja menin päivystykseen... Lääkäri aloitti ultran, pyöritti ja pyöritti laitetta ja sitten sanat, olen pahoillani pienen sydän ei enään lyö :'(
Elämäni kauhein hetki eikä häivy mielestäni. Sain heti seuraavaksi päiväksi ajan tyhjennykseen, se kesti 15 tuntia, yhtä kipua, huutoa ja itkua, ei meinannut pieni tulla ulos. Lopulta meni lapsivedet ja melkein samantien tämän jälkeen pieni syntyi sellaiseen rautapönttöön. Istukka ei irronnut ja jouduin vielä kaavintaan, oli verenhukka niin suuri.
Hän oli pieni poika, niin kaunis, silmät ja suu auki, aivan kuin olisi kesken leikin sydän hiipunut. Olemme käyneet hänet jo monesti hyvästelemässä ja uskon, että nyt on hänellä hyvä olla, ikävä ei vaan hellitä. Onneksi on aikasemmat lapseni joiden takia jaksan, miehelleni hän olisi ollut ensimmäinen. Perjantaina on edessä vielä uurnan lasku, halusimme tehdä sen itse.
Haluan vielä toivottaa voimia kaikille saman kokeneille, jokainen elämä on arvokas vaikka kestäisikin vain hetken :hug:
Ja anteeksi sekava teksti, itkettää vaan niin paljon..