Pienellä ikäerolla lapset tehneet: Miten elämä muuttui toisen lapsen myötä?

Tarkoitan tässä lähinnä sellaisia jotka ovat tehneet lapset saman miehen kanssa... Siis miten parisuhde muuttui, miten arki muuttui jne. Minusta pieni lasten ikäero on 2v-3v. Itsellä kovasti haaveissa toinen ja esikko on nyt 1v. Haluaisin vähän kuulla kokemuksia pienestä ikäerosta ja vanhempien jaksamisesta. Kiitos vastauksista!

 

lapsillani ikäeroa 1v2vk , ja vauva-aika .... eli 6 kk raskas , mutta parisuhde voi edelleen hyvin , ja nyt jo kolmonen 11 vuotias.

 

No... ensimmäinen vuosi oli ihan perseestä. Esikoinen oli todella (yli)vilkas ja vauva vaikea. Mistään ei meinannut tulla mitään ja olin uupunut. Toka vuosi helpompi. Kolmas, eli nyt käynnissä oleva, tytöt on kuin paita ja peppu ja rakastavat toisiaan ja leikkivät tosi paljon yhdessä. Hektistä vieläkin joskus, mut pääasiassa jo melko helppoa. Niin ja tytöt nyt alkaneet nukkuakin kunnolla.

 

Meillä ikäeroa 1v2kk. Esikoinen oppi just kävelemään, kun vauva syntyi.
En väitä että helppoa olis ollu. Kaks vaippaikäistä yhtäaikaa. Eka vuosi oli raskas mut sit alko helpottaan, kun toinenki alko kävelemään.

Nyt ovat koko ajan yhdessä, kuin paita ja peppu ja toisilleen tuiki tärkeät <3
Ihanaa kun keksivät yhdessä koko ajan tekemistä ja itseki pääsee vähän vähemmällä, ku ei tarvi koko aikaa keksiä leikkejä.

Tosin kaks uhmaikäistä ei ole hyvä yhdistelmä, ovat tosi temperamenttisia molemmat. Harmaita hiuksia siis päivittäin.

Mutta en vaihtais mihinkään, ihania rakkaita molemmat vaikka voimia vaativatkin.

 

meillä vauva aika meni leppoisasti, ikä eroa lapslla 2v ja 2kk. vauva nukkui ja söi ja oli melko rauhallinen siihen asti kunnes lähti kävelemään. sen jälkeen onkin vanhemmilla kiirettä pitänyt mutta siis meillä ei mitenkään radikaalisesti elämä muuttunut. tällä hetkellä isompi reilu 3v ja pienempi 1 v ja risat, heistä on jo seuraa toisilleen helpompaa oli kuin kuvittelin. mutta eihän se kaikilla niin mene, ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessan, meillä esikoinen on erityislapsi, eli vaatiii hiukan enempi huolenpitoa, kuin terve lapsi. silti ovat molemmat ns. helppoja, toki harmaita hiuksia täälläkin välillä saa

 

Itse ajattelen, että olisi kiva kun lapset olisivat melko samanikäisiä siksi, että olisi seuraa toisilleen enemmän ja olisivat muutenkin samalla aaltopituudella suurimman osan elämästään.. Eli teinejä melkein yhtä aikaa jne.. Mutta saapas nyt nähdä koska meille toinen lapsi tulee vai tuleeko koskaan. Vauvakuume on kestänyt jo tosi kauan! Ihmettelen miksei tämä tunnu helpottavan, vaikka lapsen kanssa on ollut aika vaikeaakin ison osan ajasta. Ollut hankalia öitä paaaaljon ja lapsi on muutenkin aivan hirveän vilkas ja äänekäs. Ihanin se silti on <3

 

Meidän lapsilla ikäeroa 1v9kk. Kuopus oli koliikkivauva jolla oli siihen putkeen sitten korvatulehduskierre. Eka vuosi oli raskas yövalvomisten ja itkujen takia. En juurikaan muista siitä edes mitään jälkikäteen ajateltuna.
Sen sanon että parisuhteen pitää olla kunnossa jo valmiiksi, yhteistyö- ja avunantosopimuksen on siis oltava voimassa, mutta toivottavasti tämä onkin kaikille selviö, jotka lapsia alkaa tekemään Mutta tosiaan, meillä oli suhde kunnossa ja kesti väsymykset. Tuettiin toinen toistamme, siten että kun toisella alkoi voimat loppua, toinen astui vetovastuuseen. Parisuhteemme lujittui entisestään, jaoimme vaikean ajanjakson siten ettei katkeruuksia syntynyt vaan nyt muistelemme aikaa voittajina ja olemme iloisia että selvisimme niin hyvin.
Lapset ovat toisilleen nyt hyviä leikkikavereita ja virikkeet ovat samankaltaisia. Vanhemmalle lapselle keksitään aina vähän haastavampaa hommaa välillä ja saa viettää laatuaikaa isovanhempien kanssa jne, pienempi saa sillä välin heittäyttyä vauvaksi jne. Suosittelen vastoinkäymisistä huolimatta pientä ikäeroa. Siinähän se vaippahärdelli menee samaan syssyyn tottumuksesta

 

meill' lapset nyt 3, 6 ja 8 vuotiaat. eli syntyneet 2 ja 3 vuoden välein, nyt tulossa nelonen ja nuori
n on silloin 3.5v. kaikki ovat aina leikkineet yhdessä, milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla. meille ainakin hyvät ikäerot. vaikka toki meillä tapellaan ja huudetaan, ja paljon.

 

sori, vauva tissillä, isot puuttuu...
meillä 1v 2kk ikäeroa. ekat 5kk oli selviytymistä, todella rankkaa. ahdistaa vieläkin kun mietin. parisuhde on voinut hyvin kuitenkin, se, että molemmat on täysillä mukana lastenhoidossa, on ehkä isoin asia mikä auttanut vaikeassa ajassa. kummallakaan ei ole ollut mitään harrastuksia, nyt vasta mietin esim. salille menoa kun nuorin on 7kk. mies käy töissä ja tulee kotiin olemaan lasten kanssa. energia tai into ei ole riittänyt oikein mihinkään muuhun.
nyt selvästi helpottaa kun öihin on tullut tolkkua ja sisaruksista on iloa toisilleen. ei ole enää sitä "vauva-möykkyä" joka huutaa tissille alvariinsa ja toinen tekee päättömiä juttuja samalla kun olet kiinni vauvassa.
siitä huolimatta en kadu pientäikäeroa! pahin vaihe on kuitenkin niin lyhyt koko elämää ajatellen. on myös liikuttavaa huomata miten tärkeitä lapset ovat jo toisilleen; isompi kaipaa pienempää, ottaa mukaan leikkeihin ja pienempi on aivan haltioitunut isommasta. rankkaa, mutta niiiin palkitsevaa!

 

Meillä esikoinen oli 1v4kk kun kaksoset syntyivät. Ensimmäinen vuosi oli helppo, kaikki oli ns. helppoja (ovat kyllä vieläkin). Aina ovat nukkuneet hyvin yms..
Nyt kun kaksoset ovat 1v ja esikoinen 2v4kk, on tää arki paljon haastavampaa. Esikoisella on kova uhma ja pienemmät ovat koko ajan menossa eri suuntiin ja kaikki pienet jutut menee suuhun, joka paikkaan kiipeillään ja tappelevat jatkuvasti. Innolla odotan ens talvea kun silloin mulla voi olla 3 uhmaikäistä!
Mutta tosiasia on, että tytöistä on hirveästi seuraa toisilleen jo tässä vaiheessa. Kaikki 3 saattavat leikkiä ihan sovussa pitkänkin aikaa. Mä oon sitämieltä että lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla.
Tässähän nää 3 menee samalla ku 1... No ei ihan...

 

ikäero 1v5kk, eikä arki muuttunut oikeastaan mitenkään, kun toinen syntyi. Vauvavuosi oli helppo, verrattuna tähän, kun ovat oppineet tahtomaan.

 

Pillu väljeni, siitä seurasi ongelmia

 

^^ anna anukseen

 

meillä ikäeroa 1 vuosi ja muutama päivä. Eka vuosi oli rankka vaikka ns. "helppoja" lapsia olivatkin. Nyt isompi on jo koululainen ja kuopuskin menee ensi syksynä. Tappelevat paljon, mutta pitävät myös vahvasti toistensa puolia. Mäkin kyllä rummutan sen vahvan parisuhteen puolesta.