Pidättekö ihmistä huonona jos eroaa jo kolmannesta avioliitosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkettää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos:)
Siis minulla ollut 3 suhdetta ja jokaisen kanssa olen naimisissa.Yhtään ns.yhden yön suhdetta ei ole ollut,ei yhtään hahahyppyä eikä muuta.

Ei kannata olla niin mustavalkoinen; vaihtoehdot ei ole avioliitto tai yhden yön suhteet. Siinä se sun sudenkuoppasi on. Noiden vaihtoehtojen välillä vielä yksi varteenotettava vaihtoehto: seurustelu. Sitä suosittelen lämpimästi ja jatkamaan vaikka muutaman vuoden ennen avioliittoa. Ja suosittelen myös sitä yhdessä elämistä ennen papin aamenta. Näin toimien se miehen muutos ja ne ikävät puolet tulevat esiin jo seurusteluaikana sitä arkea eläessä. Eikä sitten vasta kun on jo naimisissa. Sitten kun tuntee miehen ja myös sen arjen hänen kanssaan, niin voi harkita sitä kannattaako miehen kanssa mennä vihille asti.
 
[QUOTE="www";23163735]Ei kannata olla niin mustavalkoinen; vaihtoehdot ei ole avioliitto tai yhden yön suhteet. Siinä se sun sudenkuoppasi on. Noiden vaihtoehtojen välillä vielä yksi varteenotettava vaihtoehto: seurustelu. Sitä suosittelen lämpimästi ja jatkamaan vaikka muutaman vuoden ennen avioliittoa. Ja suosittelen myös sitä yhdessä elämistä ennen papin aamenta. Näin toimien se miehen muutos ja ne ikävät puolet tulevat esiin jo seurusteluaikana sitä arkea eläessä. Eikä sitten vasta kun on jo naimisissa. Sitten kun tuntee miehen ja myös sen arjen hänen kanssaan, niin voi harkita sitä kannattaako miehen kanssa mennä vihille asti.[/QUOTE] Monet elää yhdessä vuosia, sitten naimisiin ja sitten ero. Jotkut ei elä ennen yhdessä, menevät naimisiin ja elävät vuosikymmenet yhdessä. Eli se siitä avoliitosta.
 
Minusta sillä ei ole merkitystä, onko suhde avIo- vai avo-suhde vai ihan vaan avoin. Mä miettisin sitä, miksi päätyy kerta toisensa jälkeen epätyydyttävään tai sietämättömään suhteeseen, jotka eivät voi jatkua, oli ne sitten yhden illan juttuja tai yrityksiä jostain pidemmästä.
Esim. alkoholismi on asia, joka näkyy ihmisen tunne-elämässä usein ennen juomisen puhkeamista, eli tunne-elämältään vaurioituneet ihmiset vetää toisiaan puoleensa, kuten ap:llekin on selkeästi käynyt. Tuota tilaa kutsutaan nykyään läheisriippuvuudeksi, mutta mä inhoan sitä sanaa, se on niin stereotypisoiva, tykkään enemmän Martti Paloheimon käyttämästä sanasta tunnevammaisuus, joka kuvaa mun mielestä ilmiötä paremmin.
 
Vaikka jokaiselle erolle onkin hyvä syy, on aika hieman miettiä.
Olet siis mennyt monen lestadiolaisnuoren tapaan 18-vuotiaana naimisiin. En tiedä taustoja, mutta näköjään sama virhe minkä hyvin monet muut lestadiolaisnuoret tekevät, ajattelematta naimisiin.

Eron jälkeen olet mennyt naimisiin uudestaan kahden vuoden päästä. En taaskaan tiedä taustoja, mutta kuulostaa hieman uskomattomalta ja että et ole tuntenut miestäsi tarpeeksi hyvin. Tiesitkö, että ihastuminen kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen, sen jälkeen voi alkaa saada ajatusta millaista arki kyseisen ihmisen kanssa olisi.


Seuraavan eron jälkeen VAIN VUOSI!??!! vain vuosi ja uudelleen naimisiin. Suoraa sanottuna kuulostaa typerältä ja vastuuntunnottomalta.

Tässä kuitenkin ROHKAISUN SANA: Aina oppii virheistä. Jos tuntuu, että et ole oppinut, ala opetella. Ota paperi, ja kirjoita kaikki hyvät ja huonot asiat joita olet elämässäsi kokenut. Käy kaikki rauhassa läpi. Se opettaa. Mieti, mitä voit tehdä ettet tee samoja virheitä. Mieti itseäsi. Mitä ongelmia muilla voi olla kanssasi eläessäsi. Mieti muita ihmisiä. Millaisia ongelmia heillä on ollut, miten olet heidän kanssaan pärjännyt, miten olet asiat ratkaissut. Millä tavalla haluaisit asioiden menevän. Ihmissuhteiden hoito tekee ihmeitä, ja edelleenkin, en tiedä taustoja niin en voi sanoa kyseisestä tapauksesta juuri mitään.

Olet ollut suurimman osan elämästäsi naimisissa. Pidä nyt pieni tauko. Vaikka seuraava ihmissuhteesi alkaisikin piakkoin, älä huoli, vaan yritä tehdä siitä parempi kuin kolme aikaisempaa. Keskustele siitä mitä on tapahtunut, keskustele. Keskustele. Äläkä ala suhteeseen ennen kuin tunnet ihmisen todella. Ja suositus, älä mene naimisiin seuraavan viiden vuoden aikana.

Et ole huono ihminen, mutta kannattaa oppia virheistä. Ja kuulostaa, että taustasi on rankka, kannattaa puhua myös ammatti-ihmiselle. Tämä kaikella ystävällisyydellä, en tarkoita että olisit mielellisesti sairas, en tarkoita että sinulla olisi ongelmia, vaan asiantuntija osaa antaa elämään uusia näkökulmia.

Terveisin terve ja nuori ihminen joka on käynyt hakemassa elämään näkökulmia psykologilta ilman "vakavaa" sairautta.
 
[QUOTE="www";23163735]Ei kannata olla niin mustavalkoinen; vaihtoehdot ei ole avioliitto tai yhden yön suhteet. Siinä se sun sudenkuoppasi on. Noiden vaihtoehtojen välillä vielä yksi varteenotettava vaihtoehto: seurustelu. [/QUOTE]

Mä olen kyllä sitämieltä, että ihmiselle itselleen ei ole yhtään helpompaa erota pitkästä seurustelusuhteesta kuin viralloistetusta suhteesta. Ihan yhtälailla kielii omjista ongelmista jos seurustelukumppani vaihtuu jokavuosi eikä suhteet ikinä etene pidemmälle. Taas ollaan saman asian edessä: miksi aina vetää magneetin tavoin puoleensa katastrofeja? Vai onko niin päin, että ne katastrofit vetävät minua? Oisko kyse pelastamisen halusta?
 
en toki huonona, mutta oikeasti usein ne parisuhteet mitä aikuisena solmii, toistaa jotain lapsuuden kaavaa. Siis joku siinä on, että vetää puoleensa alkoholisteja vaikka. Läheisriippuvuutta?
 
niin no..minkäs sille voi ettei elämä aina mee niinkuin suunnittelisi. eniten harmittaa vaan sun puolesta. toivottavasti sinäkin löydät pysyvää onnea, yksin tai jonkun kanssa. :hug:

nim. toista kertaa naimisissa 26v jolle avioliitto ei oo yhtään sen kummempaa kuin avoliittokaan. ei tuottaisi ongelmaa mennä 10:kin kertaa naimisiin. :D
 
En pitäisi huonona ihmisenä,siulla on ollut hyvät syyt erota.:hug:
Ihmistä ei välttämättä heti tunne läpikotaisin tai käytös muuttuu ajan myötä pikku hiljaa.
 
Vaikka jokaiselle erolle onkin hyvä syy, on aika hieman miettiä.
Olet siis mennyt monen lestadiolaisnuoren tapaan 18-vuotiaana naimisiin. En tiedä taustoja, mutta näköjään sama virhe minkä hyvin monet muut lestadiolaisnuoret tekevät, ajattelematta naimisiin.

Eron jälkeen olet mennyt naimisiin uudestaan kahden vuoden päästä. En taaskaan tiedä taustoja, mutta kuulostaa hieman uskomattomalta ja että et ole tuntenut miestäsi tarpeeksi hyvin. Tiesitkö, että ihastuminen kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen, sen jälkeen voi alkaa saada ajatusta millaista arki kyseisen ihmisen kanssa olisi.


Seuraavan eron jälkeen VAIN VUOSI!??!! vain vuosi ja uudelleen naimisiin. Suoraa sanottuna kuulostaa typerältä ja vastuuntunnottomalta.

Tässä kuitenkin ROHKAISUN SANA: Aina oppii virheistä. Jos tuntuu, että et ole oppinut, ala opetella. Ota paperi, ja kirjoita kaikki hyvät ja huonot asiat joita olet elämässäsi kokenut. Käy kaikki rauhassa läpi. Se opettaa. Mieti, mitä voit tehdä ettet tee samoja virheitä. Mieti itseäsi. Mitä ongelmia muilla voi olla kanssasi eläessäsi. Mieti muita ihmisiä. Millaisia ongelmia heillä on ollut, miten olet heidän kanssaan pärjännyt, miten olet asiat ratkaissut. Millä tavalla haluaisit asioiden menevän. Ihmissuhteiden hoito tekee ihmeitä, ja edelleenkin, en tiedä taustoja niin en voi sanoa kyseisestä tapauksesta juuri mitään.

Olet ollut suurimman osan elämästäsi naimisissa. Pidä nyt pieni tauko. Vaikka seuraava ihmissuhteesi alkaisikin piakkoin, älä huoli, vaan yritä tehdä siitä parempi kuin kolme aikaisempaa. Keskustele siitä mitä on tapahtunut, keskustele. Keskustele. Äläkä ala suhteeseen ennen kuin tunnet ihmisen todella. Ja suositus, älä mene naimisiin seuraavan viiden vuoden aikana.

Et ole huono ihminen, mutta kannattaa oppia virheistä. Ja kuulostaa, että taustasi on rankka, kannattaa puhua myös ammatti-ihmiselle. Tämä kaikella ystävällisyydellä, en tarkoita että olisit mielellisesti sairas, en tarkoita että sinulla olisi ongelmia, vaan asiantuntija osaa antaa elämään uusia näkökulmia.

Terveisin terve ja nuori ihminen joka on käynyt hakemassa elämään näkökulmia psykologilta ilman "vakavaa" sairautta.

Toisen ja kolmannen avioliiton välillä oli itse asiassa 3,5-vuotta...ei yhtä vuotta.
ehkä en olisi niin pian mennyt naimisiin kolmatta kertaa ,en edes toista jos en olis lestadiolaisesta suvusta.Heille kaikille ,vanhemmilleni ,sisaruksilleni (Osalle9 oli kammottavaa kun asuin Kolmannen suhteen alussa avoliitossa 8 kk.
Toiseen avioliittoon menin koska olin puolivälissä raskaana ,mikä myös kauhistutti sukua.
Näin se vain meni:(Kaikki lestadiolaiset tai entiset varmasti ymmärtävät tämän asian miksi naimisiin:(
 
[QUOTE="mhm";23163443]Kieltämättä, jos joku tulisi ja kertoisi, että eronnut jo 3 kertaa niin hätkähtäisin. Mutta... Kun luen sinun tarinaa, niin jokaiseen eroon on ns "kunnon" syy. Ei se sinusta huonoa ihmistä tee![/QUOTE]

Näin juuri. Hyväuskoisena sinua pidän, mutta toisaalta siinä ei ole mitään pahaa että luottaa, ja uskoo ihmisiin. Ei sitä naimisiin mennessä osaa aina pelätä pahinta, eikä kannatakaan, monesti ongelmat tulevat esiin vasta vuosien päästä.
 
Pelkän ostikon lukemalla, taustoja tuntematta, kyllä hieman ihmettelisin, vaikken välttmättä huonona ihmisenä pitäisikään. Tiedän useamman tapauksen, että alle kolmikymppisenä on menty naimisiin jo toisen kerran ja suunnitellaan jo eroa. Kun on niin hirveä kiire naimisiin, ettei mietitä sitä avioliittoa ollenkaan ja sitten kun ongelmia tulee, ei olla valmiita tekemään mitään suhteen eteen, vaan uutta kehiin. Toisaalta taas tiedän yhden naisen, joka on ollut kolme kertaa naimisissa, hänellä on kolme lasta, jotka jokainen eri avioliitosta. Samainen nainen on kuitenkin jäänyt kolme kertaa leskeksi.
 
Kyllä pitkästä(ei avioliitto) suhteesta on yhtä vaikea erota kuin avioliitosta.Avioliitto on mielestäni ihan verrattavissa avoliittoon ja kuinka moni palstalaista jo kolmannessa tai neljännessä avoliitossa?olisi kiva tietää::::
 

Yhteistyössä