Pidättekö puolisonne lapsista?
- Viestiketjun aloittaja Virva
- Ensimmäinen viesti
En rakasta, en tykkää, mutta pidän. Minulla ei ole mieheni etälapsia kohtaan äidillisiä tunteita. Tiedän mitä ovat äidilliset tunteet, sillä minulla / meillä on oma lapsi. Turha kenenkään on ottaa hernettä nessuun. Se on tunne, miltä minusta tuntuu. Enhän tykkää päiväkodin lapsista, miksi minun pitäisi tykätä mieheni etälapsista. Ei ne ole minulle omia lapsia. Nyt on huomioitava että en tykkää EI tarkoita samaa kuin inhoan tai jotain yhtä negatiivista. Minulla saa olla tunteet ja normaalit tunteet oleensä ihmisillä on että omia lapsia rakastetaan muista lapsista pidetään. On paljon ystävieni lapsia joista pidän. En minä vaadi, että minun lastani on muiden rakastettava / tykättävä kuin omien vanhempien. Eron tullessa minulle on tärkeää, että jos lapseni saisi äitipuolen, niin minulle riittää että lapseni on hyväksytty siellä isän kodissa, että hänellä on hyvä olla. Ei lapsen hyvää oloon tarvita kaikkien ihmisten rakkauttaa, (äidin ja isän kylläkin) vaan että lapsesta pidetään. Hänen on hyvä olla! meillä mieheni etälapset käyvät meillä säännöllisesti. En kaipaa heitä, vaikka en näkisi heitä pariin viikkoon, eivät he pahemmin pyöri mielessäni. Siitäkin huolimatta, he ovat tervetulleita meille ja meillä ollessaan tasavertaisia meidän lapsen kanssa. Mieheni ei tietenkään tätä ymmärrä, etten tunne hänen lapsiaan kohtaan oikeastaan mitään eli tarkemmin en ajattele heti silloin kun he eivät ole meillä. En soittele heille (nippanappa kännykkäikäinen vanhempi), vaikka mieheni ihmetteleekin viimeksi tänään että miksi minä en soita hänen lapselleen. eipä ole juolahtanut pieneen mieleenikään. Mieheni ei vaadi äidinrakkauttaa lapsilleen, mutta toisaaltaan taas vaatii muilla teoilla. Olen varmasti huono äitipuoli, kun en rakasta mieheni etälapsia, mutta harvapa meistä muitten lapsia rakastaa. Kuten sanottuna, en vaadi muiltakaan aikuisilta rakkautta omaan lapseeni, enkä minä siitä loukkaannu, vaikka minulla on maailman ihanin, fiksuin ,sööttein lapsi :flower:
Suhtaudun miehen lapsiin samalla tavalla kuin yleensäkin "vieraisiin" lapsiin: en pidä enkä inhoa. Yritän parhaani mukaan olla ystävällinen ja kiltti, joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin. Jos huomaan itsestäni, että nyt en jaksa olla miehen lasten kanssa niin lähden omille teilleni ja jätän lapset isänsä kanssa keskenään, parempi se kuin olla pahantuulisena pilaamassa kaikkien mieltä. Omat lapseni ovat maailman ihanimmat ja suloisimmat ja fixuimmat, ja aivan takuulla jokainen äiti ajattelee samalla tavalla omista lapsistaan. Muut lapset tulevat sitten jossain perässä. Ja mies ajattelee varmasti aivan samalla tavalla minun lapsistani, ei pidä muttei inhoakkaan.
Rotta
\
Et varmasti ole huono äitipuoli sen takia, että et rakasta niitä miehesi lapsia. Sitä varten on omat.
Ja vastaus AP:lle. Pidän. =)
Sen olen huomannut, että sanoja useammin miesten keino osoittaa rakkautta, on juuri teot. Toivottavasti miehesi ymmärtää, ettei voi vaatia mahdottomia.Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2006 klo 15:09 emmi kirjoitti:
Et varmasti ole huono äitipuoli sen takia, että et rakasta niitä miehesi lapsia. Sitä varten on omat.
Ja vastaus AP:lle. Pidän. =)
äityli-77
Mun avokillani on kaks poikaa 14 ja 17v ja ne on aivan tajuttoman ihanat tenavat.Mulle ne on melkein yhtä tärkeitä kuin kaks omaani ja harmittaa kun ne pääsee niin harvoin meille (jokatoinen viikonloppu)
Nyt saattaa kyllä käydä niin että molemmat luultavasti saavat muuttaa meille kun tämä lukukausi loppuu,mikä on aivan IHANAA Kaikki tenavat tulevat tosihyvin toimeen ja nyt odotellaan tätä yhteistä syntyväksi rv39 pojat aivan haltioissaan kun saavat pikkusiskon...
Nyt saattaa kyllä käydä niin että molemmat luultavasti saavat muuttaa meille kun tämä lukukausi loppuu,mikä on aivan IHANAA Kaikki tenavat tulevat tosihyvin toimeen ja nyt odotellaan tätä yhteistä syntyväksi rv39 pojat aivan haltioissaan kun saavat pikkusiskon...
Sähikäinen
\
Uskomattoman ihana asenne!! Tsemppiä teille! Itse olen ollut isäpuolelleni aina, "kuin oma lapsi", ainakin hän on niin minua kohdellut. Niin hyvissä, kuin huonoissakin asioissa. Meitä on kolme sisarusta (aikuisia kaikki) ja hän puhuu, että "tytöt tulee kylään"! Onneksi teitä löytyy näiden katkerien keskustelujen lomista.. En nyt viittaa tähän keskusteluun, joten älköön kukaan vedä hernettä nenuliin!Alkuperäinen kirjoittaja 28.01.2006 klo 11:54 äityli-77 kirjoitti:
ihanaa,että joku otti tän puheeksi.olen joskus miettinyt olenko jotenkin ilkeä,kun tunnen joskus vihaa mieheni lasta kohtaan enkä tunne häntä kohtaan niinkuin omaa yhteistä lastamme kohtaan.tykkään ja välitän mieheni lapsesta todella paljon,mutta en tunne rakastavani.en ole hänelle mitenkään ilkeä kohtelen kuten omaa lastani,mutta en rakasta,tunnen kyllä ikävää,kun hän ei ole meillä.en tiedä mistä moinen johtuu..
tälleen
Mieheni tulee hyvin toimeen minun jo täysi-ikäiseksi ehtineiden lasteni kanssa. Auttaa, neuvoo, kuskaa, kuljettaa, hoitaa asioita, joita minä en hallitse enkä osaa, ja hermostun ihan kokonaan jos minun pitäisi.
Miehen lapsia olen nyt jaksanut sietää tosi hyvin. Välillä oli ajanjakso, jolloin sietäminenkin oli työn ja tuskan takana enkä oikeastaan sietänyt heitä.
Mies jaksottaa nämä viikonloput silleen, että olemme yhdessä jonkin aikaa ja sitten hän lähtee jonnekin lastensa kanssa ja minä saan lepoa hänen lapsistaan
Miehen lapsia olen nyt jaksanut sietää tosi hyvin. Välillä oli ajanjakso, jolloin sietäminenkin oli työn ja tuskan takana enkä oikeastaan sietänyt heitä.
Mies jaksottaa nämä viikonloput silleen, että olemme yhdessä jonkin aikaa ja sitten hän lähtee jonnekin lastensa kanssa ja minä saan lepoa hänen lapsistaan
En pidä!Lapsi muistuttaa ulkoisesti,käytökseltään ja muutenkin kieroa äitiään.Mieskin sanoo omaa lastansa yhtä kieroksi kuin äitiään..(huomannut itsekkin että valehtelu luonnistuu pokalla jo pienellä iällä),vaikka muuten lapsi rakas hänelle onkin!Jotkut luonteenpiirteet ja mallioppiminen huonoista tavoista on vaan niin syvällä!
kummeli
näissäkin asioissa on henkilökemioilla ratkaieva merkitys... mieheni pojan kanssa meillä on loistavat välit ja voin sanoa rakastavani häntä.. mutta mieheni tytär on mustasukkainen isästään ja se hiertää aivan selvästi, joten suhde häneen on neutraali.
vastaavasti sekä mieheni että omat lapseni tulevat loistavasti juttuun keskenään ja ovat ilmeisen tärkeitä toisilleen
vastaavasti sekä mieheni että omat lapseni tulevat loistavasti juttuun keskenään ja ovat ilmeisen tärkeitä toisilleen
Oletteko huomanneet että yleensä äitipuoli ei siedä miehensä lapsia. Vastaavasti harvemmiin kuulee että miehet "inhoaisivat" vaimonsa/tyttöystävänsä edellisestä liitosta syntyneitä lapsia.
Itselläni on Onneksi käynyt niin että nykyinen mieheni on pojalleni enemmän melkein isä kuin hänen oma isänsä. Meillä on myös yhteinen tytär ja silloin kävi mielessä että miten käy kun vauva syntyy, miten esim. tytön isovanhemmat (miehen puolelta) suhtautuu poikaani joka myös heille ollut aina kovin tärkeä. Onneksi huoleni oli täysin turha. Mieheni isovanhemmat tykkäävät molemmista yhtä paljon ja näyttävät sen.
Onneksi meillä on näin..läheskään aina näin ei todellakaan ole ja se on kovin surullista :ashamed:
Itselläni on Onneksi käynyt niin että nykyinen mieheni on pojalleni enemmän melkein isä kuin hänen oma isänsä. Meillä on myös yhteinen tytär ja silloin kävi mielessä että miten käy kun vauva syntyy, miten esim. tytön isovanhemmat (miehen puolelta) suhtautuu poikaani joka myös heille ollut aina kovin tärkeä. Onneksi huoleni oli täysin turha. Mieheni isovanhemmat tykkäävät molemmista yhtä paljon ja näyttävät sen.
Onneksi meillä on näin..läheskään aina näin ei todellakaan ole ja se on kovin surullista :ashamed:
Harmailenpa minäkin
\
Oiskohan mitenkään mahdollista et täällä paltalla on etupäässä enemmän naisia!?Miesten on myöskin vaikea rakastaa toisen siittämiä lapsia.Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 18:18 vieras kirjoitti:
amalia05
Minulla 6-vuotias tyttö edellisestä suhteesta. Nyt uudelleen kihloissa ja 3kk tyttö. Osa tekstistä melko karmeeta luettavaa... Meillä molemmat lapset täysin saman arvoisia. Olen kaikille sukulaisillekin sanonut, että meidän perheessä ei ole isä puolta eikä varsinkaan sisko puolta. On ainoastaan isä ja sisko. Lasten kannalta on surullista, että ajatellaan noin. Sen tietenkin ymmärrän, että uusperheessä asuminen ei aina ole helppoa. Eikä varsinkaan silloin kun lapsi käy vain viikonlopun olemassa. Meillä tyttö käy toisen isänsä luona joka neljäs viikonloppu. Muistakaamme se, että lapset ovat viattomia osapuolia eikä heitä pidä sekoittaa aikuisten välien selvittelyyn. Se voi tehdä valtavaa hallaa lapsen tulevaisuutta ajatellen. Ja hirveää jos he joutuvat menemään perheeseen, jossa jompikumpi vanhempi ei pidä hänestä. Kyllä lapsi sen vaistoaa ja voi sitä lapsi rukkaa...
hankala ex
\
:flower: :flower: kaikille "ilkeille äitipuolille/isäpuolille mietittävää.ASIAAAlkuperäinen kirjoittaja 31.01.2006 klo 00:20 amalia05 kirjoitti:
\
Tiedätkö,vaikka kirjoitin etten pidä niin siedän kyllä.Lapsessa on vaan niin paljon sitä "kieroutunutta"puolta että jopa äidin puolen sukulaisetkin pitävät lasta vähintään yhtä hankalana kuin äitiänsäkkin.Kaikki lapset kun ei ole niitä "enkeleitä"!Alkuperäinen kirjoittaja 30.01.2006 klo 18:03 Mia kirjoitti:
amalia05
Niin, kaikki lapset eivät ole niitä enkeleitä, mutta heillä on oikeus tavata omaa isäänsä suvaitsevaisen ilmapiirin vallitessa tai siis olisi... Luonteita meitä on monenlaisia, vaikeampia ja helpompia, mutta ei se ainakaan tilannetta helpota jos lapsen annetaan ymmärtää, että hän on samanlainen "ei tykätty" kuin äitinsäkkin. Myönnetään vaan itsekkin ettei aina olla niitä maailman helpoimpia luonteita. Ja myös tässä kohtaa voi ajatella sillä tavalla, että lapsi on syytön siihen minkälainen hänestä on kasvanut. Vanhemmat sen mallin antaa... Ja vaikka äiti on millainen on, voi lapselle Kertoa/näyttää, että hänestä välitetään ja kertoa mikä on oikein ja väärin ja omalla käyttäytymisellä osallistua lapsen kasvatukseen. Niin ja vaikka tulevaisuudessa ei parannusta käyttäytymisessä tapahdu, voi ainakin hyvällä omalla tunnolla sanoa tehneensä parhaansa...
Itse en pidä, tykkää tai siedä mieheni lapsia (10v ja 15v). Joka kerta kun jompikumpi tulee kylään, niin haluaisin lähteä pois, mutta aina ei vaan voi. Sitten siinä pitää yrittää olla mukava ja lempeä kun oikeasti haluais vaan huutaa ja räyhätä. Ja joskus en vaan onnistu hillitsemään tunteitani, varsinkin kun mieheni ei kiellä lapsiltaan mitään niin ärsyttää kun joutuu komentaamaan toisen mukuloita. Itse olen monet kerrat miettinyt että jos erotaan miehen kanssa niin loppuelämän varmaan yksin vietän. En voi uskoa että kukaan mies maan päällä voisi tykätä ja elää minun ja tämänhetkisen mieheni lapsen kanssa, ainakin kun mietin mitä itse tunnen mieheni lapsia kohtaan. Itehän sitä on tullu ukko valittua mutta eipä siinä rakkauden ensihuumassa 6v. sitten ajatellut miltä ne "kylkiäiset" tuntuu.. :headwall:
\
Mutta vaikeampaa tämä on miehelleni kuin minulle...kuulostaa varmasti hassulta,mutta kun tämän kyseisen lapsen syntymä(joka ei tietenkään ole lapsen vika) ei ollut mieheni puolelta toivottu ja tavallaan on kokenut tulleensa huijatuksi ja pakotetuksi isäksi. Nyttemmin on ilomielin isä yhteisille lapsillemme ja myös ensimmäiselle lapselleen, mutta silti joskus hänen käyttäytymisestään huomaa,että purkaa katkeruuttaan lapseensa, koska näkee hänessä liikaa exäänsä. Vaikea selittää...mutta parhaansa mieheni pyrkii tekemään, jotta myös ensimmäinen lapsi tuntisi olonsa toivotuksi.
Että näin meillä =).
Minä pidän mieheni lapsesta,vaikkakin hänessä on juuri näitä äidiltään opittuja "huonoja" tapoja jne...joskus vain tuntuu,että miehelläni on vaikeampi hyväksyä ja suvaita lapsessaan näkyvät huonot piirteet, jotka muistuttavat paljon äidin käyttäytymistä. Lapsi on asunut aina äidillään ja olenkin yrittänyt aina korostaa miehelleni,että muistaisi ettemme me voi kovin paljoa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen jne...että ainoa mitä voimme tehdä niin on näyttää/opettaa,että miten meillä asiat tehdään. Kotona saa jatkaa taas vanhaa käyttäytymismalliaan.Alkuperäinen kirjoittaja 31.01.2006 klo 17:19 amalia05 kirjoitti:
Mutta vaikeampaa tämä on miehelleni kuin minulle...kuulostaa varmasti hassulta,mutta kun tämän kyseisen lapsen syntymä(joka ei tietenkään ole lapsen vika) ei ollut mieheni puolelta toivottu ja tavallaan on kokenut tulleensa huijatuksi ja pakotetuksi isäksi. Nyttemmin on ilomielin isä yhteisille lapsillemme ja myös ensimmäiselle lapselleen, mutta silti joskus hänen käyttäytymisestään huomaa,että purkaa katkeruuttaan lapseensa, koska näkee hänessä liikaa exäänsä. Vaikea selittää...mutta parhaansa mieheni pyrkii tekemään, jotta myös ensimmäinen lapsi tuntisi olonsa toivotuksi.
Että näin meillä =).
\
Ymmärrän osan ajatuksistasi. Mutta fiksumminkin näitä asioita ajattelevia löytyy.Alkuperäinen kirjoittaja 31.01.2006 klo 22:28 vieras kirjoitti:
Maagi
Pidän (ja ikävöinkin kun tyttö ei ole meidän kanssa). Mutta en voi sanoa että rakastaisin.
Minäkään en rakasta enkä aina tykkää,mutta siedä ja useimmiten tulen toimeen.Vaikkakin tästä syystä minulle ei kuulemma pitäisi omaa lasta edes suoda tuolla kohdassa paljonko etälapset on teillä.
Onneksi on kuitenkin paljon myös niitä jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä.Ja tämähän on nimenomaan se paikka jossa voi avoimesti purkaa tunteitaan ja kertoa mielipiteensä.
Onneksi on kuitenkin paljon myös niitä jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä.Ja tämähän on nimenomaan se paikka jossa voi avoimesti purkaa tunteitaan ja kertoa mielipiteensä.