Pian on aika saattaa rakas Dorikseni sateenkaarisillalle. :'(

Alkuperäinen kirjoittaja nintzu81:
on edessä se vaikea hetki.
Rakas Doris pääsee kärsimyksistään.
:'( :'( :'(
Kokoajan vaan pyörii mielessä, kuinka paljon enemmän huomiota se olisi ansainnut aikoinaan. Niin paljon enemmän, kuin mitä minä sille varsinkin viimevuosina pystyin antamaan.
:'( :'( :'(

Voimia sinne. Meidän koiravanhuksen kuolemasta jo 1,5v mutta vieläkin kun kuvia katson ni itku tulee. Itse pidimme koiraamme kärsimässä aivan liian pitkään, mutta se lopetuspäätös oli niin kamalan vaikea.
Koiramme tuntui tajuavan mitä tapahtuu. Käveli rauhallisesti lääkärille ja kävi lattialle pitkälleen. Kun piikki oli annettu, katsoi minuun ja mieheeni ja nuolasi pari kertaa kummankin kättä. Sitten laittoi päänsä polvelleni ja nukahti rauhallisesti.
 
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.


Voimia raskaalle taipaleelle!
 
Nää on niin surullisia juttuja... Miun koira nukutettiin ikiuneen kaksi vuotta sitten ja välillä vieläkin on tuskainen olo, kun mietin sitä yhteistä aikaa. Miten mahtavaa oli se riemu sen silmissä, kun mentiin jäällä kovaa! Miten uskollinen kaveri se oli viimeiseen asti... Nyt harkitsen hyvin tarkkaan koiran ottamista, kun on vielä muistissa eron kipeys.
:'(
 
Koskaan et katoa sydämestäni.
Ikinä en unohda viimeistä hännänheilutustasi.
Milloinkaan ei kukaan vie sinun paikkaasi.

Elämäni vaikeimman päätöksen tein tänään. Toivottavasti päätin oikein.


Doris 27.2.1998 - 31.1.2008


 
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan kulkea rajoille ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä.
 
voi ei :'( mie pelkään kans millon meijän vanha koiravanhus kuolee..kun on jo 14 vuotias ja hampaat raukalla ihan mädäntyneet suuhun kun ei isä sitä osaa hoitaa..ja turkkikin ihan takussa ja kuulokin mennyt..mutta vanha se on ja silti ihan hyvässä kunnossa muuten..että jaksaa innostua :heart:
 
Minun koira lopetettiin 5vuotiaana ilman mitään terveydellisiä syitä.Oli asunut mummillani koko elämänsä allergiani takia ja kun mummi muutti maalta pois kaupunkiin niin koira rakas oli pakko lopettaa,koska oli niin agressiivinen muita ihmisiä kohtaan ja olisi luultavasti kärsinyt kerrostalossa.Se oli niin kamalaa kun vietiin hauveli lääkärille jonka päälle koira heti hyökkäs niin lekuri joutu laittaa kuonokopan :'( :'( :'( :'( Kun eka piikki oli annettu minä otin kuonokopan pois,en voinut katsoa kun toinen nukahtaa ikiuneen kuonokopassa :'( :'( Loppuun asti pidin rakastani sylissä kunnes ei enää rintakehä liikkunut :'( Rodultaan hauvani oli susikoira. Vaikka rakas perheenjäsen on poissa,elää hän silti aina sydämmessä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
Hei, todellakin teit oikein! Viimeinen palvelus hyvälle kaverille, nyt sillä ei oo enää kipuja, ja varmaan juoksentelee koirien taivaassa meidän Jontun kanssa :hug:

Meidän sekarotuinen Roopemme on kanssa kaveriasi vastassa koirien taivaassa. Jouduimme reilut 2 viikkoa sitten tekemään saman päätöksen kuin sä. Roopella oli verisuonikasvain mahassa joka oli jo revennyt ja vuosi verta vatsaonteloon, ei olisi enää ollut eläjäksi.

Voimia sulle :hug: .
 
Kiitokset kaikille myötäeläjille. :hug:


Kerron tässä vielä lyhyesti viime päivistäni, sekä lääkärikäynnistäni.

N. kk sitten löysin hänen vatsastaan patin, joka alkoi nopeasti kasvaa. Doris alkoi myös pissiä sisälle silloin tällöin. N. viikko sitten, hän rupesi ontumaan kävellessä, eikä jaksanut enää lähteä ulos, eikä innostunut mistään ja rupesi juomaan runsaasti vettä päivän aikana. Olin lääkäriin yhteydessä puhelimitse ja pyysi tuoda näytille jos vaivat pahenee, käski myös vaihtaa ruuan senior-ruokaan. Muutama päivä sitten alkoi vinkumaan ja vaikertamaan maatessaan ja oli selvästi kipeä. Eilen illalla oksensi verta ja ulosti myös verta. Tänä aamulla soitin eläinlääkärille ja saimme ajan iltapäiväksi.

Eläinlääkäriin saavuttuamme tyttö heilutti häntää ja haisteli innoissaan joka paikkaa, jo se sai minut itkemään ja epäilemään päätöstäni.
Menimme toimenpidehuoneeseen, jossa mukava lääkäri kyseli ja kerroin kaikki oireet ja muutokset, ennen niin vilkkaan tyttömme tilassa. Lääkäri kokeili vatsaa ja totesi, että Doriksella on kookas nisäkasvain, jonka toki voi leikata, mutta koska vuotaa verta sisältä, on koiralle raskasta. Eli kasvain on todennäköisesti lähettänyt etäpesäkkeitä sisäelimiin ja leikkaus on turha.
Itkien vastasin haluavani lopettaa koiran kärsimykset. Meinasin oksentaa ja silmissä sumeni. Otti todella koville.
Koiralle laitettiin kuonokoppa ja annettiin rauhoituspiikki. Odotettiin 10 min ja koira edelleen reagoi ympäristöönsä, vaikka torkkuikin sylissäni. Annettiin lisää rauhoittavaa, ja taas odotettiin. Edelleen oli pientä reagointia, joten kolmas annos vielä annettiin. Koiran paino oli 16kg, mutta sai yhteensä 60kg painoisen eläimen annoksen rauhoittavaa rauhoittuakseen. Lääkäri uskoi, että keuhkot saattavat olla täyttymässä vedellä, jonka vuoksi rauhoittava lääke ei imeydy oikein. Koiralla oli kuulemma myös paha anemia. Korvan sisustat ja silmäluomet olivat valkoiset, normaalisti kuuluisi olla vaaleanpunaiset. Kun doris oli vihdoin nukahtanut, nostin hänet siihen pöydälle. Tassusta ajettiin karvat, jotta suoni löydettäisiin. Suonta ei kuitenkaan löydetty, myöskin anemian vuoksi. Kolmannen yrityskerran jälkeen lääkäri joutui pistämään tappavan annoksen nukutusainetta suoraan sydämeen. :'(
En pystynyt enää katsomaan ja käännyin seinää vasten ja vaan itkin. Siitä ei meinannut tulla loppua millään. Kun vihdoin pystyin katsomaan, oma ressukkani makasi pöydällä rintakehä liikkumattomana. Silitin vielä viimeisen kerran hänen kiiltävää turkkiaan ja annoin suukon poskelle ja hyvästelin.
Urhea pieni Dorikseni pääsi kivuistaan.


Uskon sydämessäni, että Doris on nyt paremmassa paikassa ja lohdullista kuulla, että kavereita on odottamassa.
Ensimmäinen yö edessä ja pahalta tuntuu jo valmiiksi, kun polvitaipeessani ei ketään olle käpertyneenä tuhisemassa.
Päivä kerrallaan mennään. Hetkittäisiä itkuaaltoja tulee, varsinkin kun joudun asiasta jollekin mainitsemaan tai siitä puhumaan. Tuo pieni tyttönen joka 10 vuotta sitten saapui meille, joka tänään nukkui ikiuneen elää ikuisesti sydämessäni. Monta ihanaa vuotta olisin kuitenkin hänet vielä halunnut pitää luonani.

:heart:

 

Yhteistyössä