Sekarotuisella 10-vuotiaalla koirallani on jokin patti vatsassa, luultavasti kasvain. Huomasin hiljattain, huomenna varaan ajan eläinlääkärille.
Muutamassa päivässä kävely on muuttunut hitaaksi ja ontuvaksi, nivelet ovat siis huonossa kunnossa. Hän on hieman tukeva ja jalat ovat aina olleet hoikat, suhteessa muuhun vartaloon.
Ei pääse enää hyppäämään sänkyyn, eikä sohvalle. Olenkin nostanut takapäästä, kun nään hänen esi. sohvalle haluavan.
Ei innostu uloslähdöstä, niin kuin ennen. Ennen kirmasi pitkin kämppää häntä vipottaen, kun kuulikin sanan ULOS.
Nukkuu lähes koko ajan, eikä enää hauku, kun joku on oven takana. Epäilen, että kuulokin heikentynyt.
Hakee läheisyyttä paljon enemmän, kuin ennen. Ja sitä hän kyllä saakin.
Tiedän, että yhteinen aikamme on käymässä vähiin. En halua hänen kärsivän. Lopettamispäätös vaan on niin tuskainen ja vaikea. Itkettää pelkkä ajatuskin.
Laitan tähän loppuun tuntemattoman kirjoitajan kirjoituksen, joka on kaunis ja lohduttava:
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
:heart:
Muutamassa päivässä kävely on muuttunut hitaaksi ja ontuvaksi, nivelet ovat siis huonossa kunnossa. Hän on hieman tukeva ja jalat ovat aina olleet hoikat, suhteessa muuhun vartaloon.
Ei pääse enää hyppäämään sänkyyn, eikä sohvalle. Olenkin nostanut takapäästä, kun nään hänen esi. sohvalle haluavan.
Ei innostu uloslähdöstä, niin kuin ennen. Ennen kirmasi pitkin kämppää häntä vipottaen, kun kuulikin sanan ULOS.
Nukkuu lähes koko ajan, eikä enää hauku, kun joku on oven takana. Epäilen, että kuulokin heikentynyt.
Hakee läheisyyttä paljon enemmän, kuin ennen. Ja sitä hän kyllä saakin.
Tiedän, että yhteinen aikamme on käymässä vähiin. En halua hänen kärsivän. Lopettamispäätös vaan on niin tuskainen ja vaikea. Itkettää pelkkä ajatuskin.
Laitan tähän loppuun tuntemattoman kirjoitajan kirjoituksen, joka on kaunis ja lohduttava:
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
:heart:
