pian jo 11 vuoden tuska

Ei, enää en odota sinua, ei, enää en edes tahdo sinua.. näin ainakin itselleni toitotan, mutta asiahan ei mene niin.. jo nuoresta iästä saakka sinusta olen haaveillut mutta jostain syystä meitä rangaistaan..
Enää en jaksa hymyillä kun asian joku tuo esille, enkä enää jaksa puhua asiasta ihmisten kanssa jotka sanovat ymmärtävänsä mutta eivät kuitenkaan ymmärrä.
Olo on näiden vuosien jälkeen tyhjä.

Nyt, kun jokaisella ystävällä, tuttavalla on lapsi tai useampi tunnen itseni huonoksi, mitättömäksi, mihin minua tarvitaan täällä.. en ymmärrä?

Mistä löydän ystävän jolle purkaa tunteita, joka ymmärtää?
Aviomies on yhtä rikkinäinen... miten tästä enää selvitään?
11 vuotta, täynnä pettymyksiä.. toisiamme rakastamme edelleen silmittömästi...mutta jotain puuttuu ja se tukehduttaa minut...ja meidät..

 

Onko tietoa kummassa on vain vikaa,jos kolmen lapsen isästä ois apua ja kelpaa niin tarjolla ois sellaista.

 

Terve!
Koitin laittaa yksityisviestiä. En tiedä sitten tuliko perille.
Mullakin alkaa tätä taivalta olla kohta sen 11 vuotta takana ja varmaan ikuisuus vielä edessä? Mielelläni jakaisin ajatuksia, jonkun samassa veneessä olevan kanssa.