N
niiiiin väsynyt
Vieras
Mä en kestä enää, mun kullannuppu on viimesen vuoden sisällä muuttunu aika kamalaks. Tyttö tappelee syömisen, pukemisen, mihin vain lähtemisen yms. kanssa. Tapellaan vaatteista, telkkarin katsomisesta, siivoamisesta... Kaikki on koko ajan kamalan vaikeaa ja arki on pelkkää raivoamista - molemmin puolin.
Meille syntyi kesällä toinen lapsi, esikoinen on ollut vähän mustasukkainenkin, mutta tykkää veljestään kovasti eikä ole ikinä tehnyt vauvalle mitään pahaa.
Mutta äiti on aina ihan tyhmä ja typerä, varsinkin silloin kun joku tulee kylään. Alkuun otin rauhallisesti, annoin uhmata tiettyihin rajoihin asti, annoin valita esim. vaatteet kahdesta eri vaihtoehdosta, annoin riehua ja huutaa pukemisen kanssa ja istutin pöydässä kunnes ruoka oli syöty (ja jos ei ollut syöty, niin sitten seuraava ruoka vasta seuraavaan ruoka-aikaan ja usein tarjosin samaa ruokaa uudestaan)...
Nyt en enää jaksa, mikään ei hyödytä. Aina tapellaan, puhun sitten nätisti, mutta nykyään väsyneenä korotan myös äkkiä ääntä ja tyttö istuu arestipenkillä vähän väliä. Ennen olin ehkä liiankin lepsu, nykyään taas ihan päinvastoin. Jos tyttö alkaa haukkua minua kun ollaan kylässä, vien heti syrjään ja istutan johonkin häpeämään. Mutta ei, ei auta. Aina sama haukkuminen, mennään minne vaan...
Välillä meillä on ihan mukavaa, tiedän olevani tytölle tärkeä, mutta tämä jatkuva tappeleminen tekee hulluksi.
Loppuuko tää koskaan? Miten teillä muilla, onko tääkin jotain uhmaa vai oonko kasvattanu lapsestani vain noin hankalan?
Meille syntyi kesällä toinen lapsi, esikoinen on ollut vähän mustasukkainenkin, mutta tykkää veljestään kovasti eikä ole ikinä tehnyt vauvalle mitään pahaa.
Mutta äiti on aina ihan tyhmä ja typerä, varsinkin silloin kun joku tulee kylään. Alkuun otin rauhallisesti, annoin uhmata tiettyihin rajoihin asti, annoin valita esim. vaatteet kahdesta eri vaihtoehdosta, annoin riehua ja huutaa pukemisen kanssa ja istutin pöydässä kunnes ruoka oli syöty (ja jos ei ollut syöty, niin sitten seuraava ruoka vasta seuraavaan ruoka-aikaan ja usein tarjosin samaa ruokaa uudestaan)...
Nyt en enää jaksa, mikään ei hyödytä. Aina tapellaan, puhun sitten nätisti, mutta nykyään väsyneenä korotan myös äkkiä ääntä ja tyttö istuu arestipenkillä vähän väliä. Ennen olin ehkä liiankin lepsu, nykyään taas ihan päinvastoin. Jos tyttö alkaa haukkua minua kun ollaan kylässä, vien heti syrjään ja istutan johonkin häpeämään. Mutta ei, ei auta. Aina sama haukkuminen, mennään minne vaan...
Välillä meillä on ihan mukavaa, tiedän olevani tytölle tärkeä, mutta tämä jatkuva tappeleminen tekee hulluksi.
Loppuuko tää koskaan? Miten teillä muilla, onko tääkin jotain uhmaa vai oonko kasvattanu lapsestani vain noin hankalan?