Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt vastustamiseen:
Miten jaksaisin arkea pian 3 v poikani kanssa? Joka asiassa haraa vastaan. Syömään ei saa koskaan yhtä aikaa muiden kanssa (ei suostu tulemaan edes pöytään). Lähdön hetkellä ei halua pissalle, ei halua lähteä jne. Tuntuu että oikeasti järkkyy jo oma mielenterveys tässä mukana. Meillä myös 1 v sisarus.
Yritän vaikka mitä kivaakin poikani hyväksi, mutta alan turhautua kun mitään ei halua, mihinkään ei halua... Monesti tykkääkin lähteä, mutta se periaatteellinen vastustaminen on etusijalla aina.
EN JAKSA olla rauhallinen ja houkutella. Äskenkin olin laittanut kaikki vaatteet lattialle pinoon, että puetaan ja lähdetään ulos. "En halua pissalle, en halua vaippaa!" Minä raivostuin ja huusin pää punaisena... Pelottaa jo oma käytös itseäkin.
Turhauttaa enää yrittääkään mitään. Itselle saa vain pahan mielen. MITÄ TEEN ja MITEN TOIMIN jatkossa?
Lainaa kirjastosta aiheeseen liittyvää materiaalia; esim kasvatusoppaita. Kysy kirjastosta neuvoa, osaavat auttaa. Ja ihan arkipäivän neuvoja saaat neuvolan kautta tarvittaessa; pyydä perheneuvojan yhteydenottoa, tulevat jopa kotiin seuraamaan lapsen käytöstä ja antavat sitten käytännön neuvoja vaikeisiin tilanteisiin. Vanhoissa Kaksplus ja Vauva-lehdissä on myös käsitelty aihetta monasti, myös Meidän Perhe-lehdessä. Lainaa kaverilta/kirjastosta. Sen voin neuvoksi antaa ettei kannata itseään hermostuttaa, se pahentaa omaa ja lasten olotilaa. Eikä auta itse asiaan, päinvastoin, lapsi haluaakin saada sinut reagoimaan.... Laskeudu lapsen tasolle, katso häneen ja keskustele hänen kanssaan nätisti. Perustele asiasi. Positiivisella asenteella pääset paljon pitemmälle. Ulos meno on yleensä lapselle kiva asia; jos ei halua mennä pissalle eikä pukea, sanot, selvä, sitten ei mennä ulos. Meillä jätettiin muutama kiva meno väliin uhmakohtauksen takia ennenkuin lapsi tajusi että oma käytös vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu... Jäähypenkki on hyvä, jos lapsi oikuttelee eikä tottele. Puhetta. Huutaminen seis, jos haluat saavuttaakin jotain! Se vie uskottavuutesi... Palkitseminen onnistumisista on hyvä juttu, sillä on saatu paljon aikaiseksi monessa perheessä. Esim tarra aina kun homma hoituu, esim jos nukkumaanmeno on vaikeutunut, ja lapsi meneekin joku ilta/päivä kiltisti nukkumaan, saa tarran palkinnoksi. Kun niitä on liimatttuna sovittu määrä, saa lapsi jotain kivaa palkinnoksi saavutuksestaan. Kannustaa aivan eri tavalla kuin huutaminen pää punaisena ;o) Jos lapsi ei halua syödä muiden kanssa, ei ruokaa tarjota muuna aikana, muutoin lapsi käyttää "valtaansa" väärin, ja oppii että hän ohjailee muita, eikä toisin päin... Kun lapsi oppii että tapahtumilla on seuraukset hän ohjautuu käyttäytymään toiveiden mukaisesti. Tiedän että sinulla on rankaa, uhmis ja pikkuinen siinä jaloissa. Synnytyksestä on aikaa vasta vähän, yövalvomiset väsyttävät jne. Päivä kerrallaan elämä kuitenkin helpottuu, vaikkei nyt siltä tunnu. Hae iloisia asioita elämääsi, tapaa ystäviä, lasten kanssa ja ilman. Käy elämänkumppanisi kanssa ulkona, syömässä, teatterissa, ulkoilemassa muuten vain. Ala harrastamaan, hanki OMAA aikaa. Siten jaksat olla parempi vaimo ja äiti. Tuo 3v uhma kestää alkamisestaan noin puolisen vuotta, sitten helpottaa. Aika tuo tullessaan uusia haasteita lasten kanssa, 3v ymmärtää jo puhetta hyvin, käytä sitä hyväksi. Huutamalla et voita mitään, kun mietit asiaa, ymmärrät kyllä ;o) Esikoisesi on nyt se harjoittelukappale, kohta on sama edessä pikkuisen kanssa, sitten oletkin jo paljon viisaampi. Onnea ja VOIMIA sinulle!!!!
