Peukun imijöiden äidit!

Missä iässä peukku meni suuhun, ja missä iässä imuttelu loppui? Pitikö käyttää konsteja? Menikö hampaat vinoon?

Oma vauva oppi imemään 3kk iässä, ja suoraan sanottuna se oli helpotus! Vauvalle ei kelvannut minkäänlaiset tutit, ja rinnalla ei voinut pitää lupsuttelemassa kun maitoa tuli niin paljon että vaavi sai raivarit. Unilleen piti aina hyssytellä sylissä. Kun keksi peukun niin tuli paljon rauhallsemmaksi nukahtaminen ja imemisen tarvekin tyydyttynee nyt paremmin. Mietityttää vaan mitenkähän vaikeaa tavasta luopuminen on...

 

Meillä peukku imettiin ihan pienestä pitäen, veikkaan n. 2 kk lähtien, sitä ennen nyrkkiä ym. Tutti ei ole kelvannut ikinä, vaan on aina syljetty pois ja raivostuttu siitä. Nyt lähes vuoden ikäinen vauva ja edelleen peukkua imee öisin ja päivisin...En tiedä itsekään miten siitä eroon päästään ja milloin pitäisi vieroittaa ettei hampaat mene vinoon.

 

1,5v lopetti kun hieroin peukkuun kynneliä. Ei ehtineet mennä hampaat vinoon, onneksi.

 

Meillä 3,5v syö edelleen peukkua..Ei oo ollut oikein mistään apua ja yllätys yllätys, ylimääräinen hammashoitola käynti missä arvoidaan tilannetta..Itselläni vasta yöraudat lopetti tuon..Toivottavasti muksun saisi lopettaa aikaisemmin.

 

Ihan vauvast imi peukkua ja mua se häiritsi niin, että yritin koko ajan tuttia tuputtaa. No sitten 8kk iässä oppikin tutin käytön. Tutti otettiin pois 1v 10kk iässä, se meni ihan hyvin eikä peukkukaan enää sen jälkeen maistunut.

 

Siis laitoin kynneliä ja hieroin valkosipulia

 

Meillä alkoi peukun imeminen ihan pienenä, tutti ei kelvannut.
Lapsi lopetti peukun syömisen itsestään noin vuoden vanhana. Purenta on huono, joutuu oikomaan, tämä siis todettu 3-vuotiaana. Kysytty hammaslääkäristä silloin ihan pienenä ja nyt, sanoivat ettei automattisesti johdu peukusta huono purenta.

 

vierottanut kaksi lasta peukusta (tai toinen söi peukun tilalla etusormea ja keskisormea..). Kumpikaan ei huolinut tuttia ja muistan sen ihanan tunteen kun noin kaksikuisina löysivät sormensa Elämä helpottui kummasti kun pieni rauhoitti itseään.

Vierotus on kummallakin tapahtunut aika tasan 2,5 v iässä. Ensin olen jonkin aikaa puhunut ja lupaillut jotain kyseiselle lapselle tärkeää kun tulee isoksi ja oppii olemaan kokonaisen yön ilman sormien syöntiä. Samaan aikaan opeteltu yhdessä olemaan ilman myös päivällä (= aikuinen muistuttaa kun sormi menossa suuhun; muistutetaan tulevista öistä ja luvatuista palkinnoista). Kun lapsi on valmis kokeilemaan yötä ilman, on avuksi otettu yöpaita jossa hihat ommeltu kiinni, jotta sormiin ei pääse käsiksi. Onnistuneen yön jälkeen palkinto heti (toinen sai himoitsemansa ison auton, toinen jäätelöä). Tätä jatketaan sitten jokunen viikko siten, että kerätään onnistuneista öistä tarroja ja lisää palkintoja ropisee sovituin välein, alkuun tiheään, vähitellen harvemmin. Olisikohan noin kuukausi tarvittu, että sormet eivät enää menneet suuhun?

Toinen lapsi aloitti sitten vuoden kuluttua vierotuksesta kynsien pureskelun; siihen ei ole keksitty ratkaisua. Tuskin tuota koskaan lopettaa. Peukun syöjä ei moista tapaa ole itselleen jälkikäteen hommannut.

 

Siskon lapsi ehti viiden vanhaksi ennen kuin saivat sen loppumaan. Ei tehonneet kynnelit eikä muut konstit.

Peukalo on ihan muotoutunut (littanaksi) ja sisko sanoi, että jotain muutoksia on kitalaessa/hampaissa, mutten tiedä tarkemmin. Ehti siis tulla jotain haittaa jo.

 

unohti mainita, että kummallakin sormien syönti näkyi aika pitkään purennassa, mutta eskariin mennessä on kaikki ollut jo normaalia.

 

Meidän poika imi peukkua ihan alusta asti ( tutti ei kelvannut). Lopetti imemisen vasta 7-vuotiaana. Hienot,suorat hampaat on siitä huolimatta ( nyt 11v.).

 

Meillä tyttö imi peukaloa alle vuoden ikäisenä. Oikomishoidot joudutaan aloittamaan, mutta ei se johdu peukun lupsuttamisesta.

 

Meillä keskimmäinen aloitti muutaman kuukauden iässä peukunimemisen ja jatkoi 2,5-vuotiaaksi asti. Peukku oli jo alkanut muotoutua erinäköiseksi kuin toinen ja hampaat alkoivat vääntyä vinoon. Niinpä marssin apteekkiin ja ostin kynneliä. Ei tarvinnut kuin kerran laittaa ja siihen loppui peukunsyönti. Varmuuden vuoksi kylllä jatkettiin aineen laittamista varmaan kuukauden päivät, mutta tosiaan siihen loppui.

Nyt nuorin imee peukkuaan myös. Imeköön nyt jonkin aikaa vielä ja sitten taas kynnelit kehiin!!

 

Meillä ihan samanlainen alku peukunsyönnissä kun aloittajalla. Peukku löytyi siis kolmekuisena ja samaan aikaan tyttö alkoi nukkumaan yöt ihan loistavasti.

Nyt tyttö on 3v10kk ja syö peukkua edelleen öisin, sekä kotona päiväunilla. Päiväkodissa peukkua ei sallita ja siellä nukahtaakin ilman. Ollaan puhuttu asiasta ja yritetty isoa palkintoa (pyörä), mutta joka ilta nukkumaamennessä tyttö sanoo "valitsen peukun". Vaikka nyt ei olla koko asiasta moneen kuukauteen puhuttu ollenkaan, ajateltiin että otetaan vähän taukoa niin silti joka ilta kertoo tuon valinnan.

Päivisin ei syö peukkua, monet muut tavarat kyllä menevät suuhun. Tän olen ajatellut olevan lapsikohtaista, meidän 2-vuotias kuopus ei laita juuri mitään tavaroita ikinä suuhun.

Pitäisi varmaan vaihtaa palkintoa ja ehkä kokeilla sitten tuota umpeen ommeltua hihaakin... Olen lukenut joskus, että peukun imemisen estäminen kynnelillä, hanskalla tms. on niin ankara keino että sillä voi aiheuttaa lapselle paljon pahaa oloa ja siksi ei olla otettu niitä käyttöön. Mutta kohta alkaa oikeasti olla hampaat vinossa ja peukku lytyssä, eli ehkä on aika järeämmille keinoille...

 

Kiitos vastauksista. Ilmeisesti siis jos imemään oppii, olipa tutti tai peukku, niin yleensä se jatkuu pitkälle tasperoikään asti. Olen vaan kuullut, että peukku olisi purennalle huonompi, kun se ei anna niin paljon periksi kuin tutti.

Neuvolassa sanoivat että ois hyvä lopettaa peukun syönti kun hampaita alaa tulla, eli jo muutaman kuukauden päästä siitä kun sen on oppinut! En tiedä... Minusta tuntuu etten vielä niin pienelle raaski tehdä kynneliansaa harvoin tuttiakaan niin pieneltä aletaan vieroittaa.

 

Siskon lapsi ehti viiden vanhaksi ennen kuin saivat sen loppumaan. Ei tehonneet kynnelit eikä muut konstit.

Peukalo on ihan muotoutunut (littanaksi) ja sisko sanoi, että jotain muutoksia on kitalaessa/hampaissa, mutten tiedä tarkemmin. Ehti siis tulla jotain haittaa jo.

Juu näistä olen kuullut, että kitalaen ja ikenien lisäksi itse peukku voi muotouta! Kyllä siina imussa tehoa onkin, kun välillä peukun pää on verenpurkauma täynnä, vaikka lapsi imee sitä pääasiassa vaan nukahtamisen hetkellä.

 

Kiitos vastauksista. Ilmeisesti siis jos imemään oppii, olipa tutti tai peukku, niin yleensä se jatkuu pitkälle tasperoikään asti. Olen vaan kuullut, että peukku olisi purennalle huonompi, kun se ei anna niin paljon periksi kuin tutti.

Neuvolassa sanoivat että ois hyvä lopettaa peukun syönti kun hampaita alaa tulla, eli jo muutaman kuukauden päästä siitä kun sen on oppinut! En tiedä... Minusta tuntuu etten vielä niin pienelle raaski tehdä kynneliansaa harvoin tuttiakaan niin pieneltä aletaan vieroittaa.

Yritä sitkeesti opettaa se tuttiin, siitä on helpompi luopua kun peukusta.

Joku sanoi että päiväkodissa ei peukkua sallita ja nukahtaa ilman sitten? Mitä ne tekee siellä, ettei se peukku vahingossa mene suuhun? Miten eivät salli?

 

Kvart över, minäkin jo mietin kumman tien kautta siitä vosi yrittää luopua, houkuttelemalla ja lahjomala, vaiko pikkupakolla. Vauva on kylläkin vielä niin pieni että vielä piiiiitkään aikaan ei toimisi kuin pakko, mutta tietenkään minä en edes halua viedä pieneltä tuota iloa vielä.

Jos tapa jää, niin sitten isompana yrittänen ainakin ensin lahjontaa

 

[QUOTE="ert";27717672]Yritä sitkeesti opettaa se tuttiin, siitä on helpompi luopua kun peukusta.

Joku sanoi että päiväkodissa ei peukkua sallita ja nukahtaa ilman sitten? Mitä ne tekee siellä, ettei se peukku vahingossa mene suuhun? Miten eivät salli?[/QUOTE]

Yritän kyllä aina kun muistan/jaksan, meillä onkin aikamoinen tuttiarsenaali hankittuna jos jonkinmoista löytyy.

Mietin samaa, miten päiväkodissa saavat kiellettyä peukun imemisen esim. päiväunilla? Ihmettelisin jos siellä on aikaa vahtia yhden sängyn vieressä meneekö peukku suuhun vai ei...

 

Meillä ainut peukun imijä lupsautti peukun suuhun heti synnyttyään, peukkua imi siihen asti kun ekaluokan aloitti.
Purenta on hyvä, peukalotkin on ihan normaalin näköiset. Meillä tyttö imi peukkua ollessaan väsynyt ja mennessään nukkumaan.
Kynnelit, valkosipulit jne. kokeiltiin mutta mikään ei tehonnut.
Ei meillä ainakaan päiväkodissa peukkua kielletty eivätkä eskarissakaan puuttuneet mitenkään peukalon imemiseen.

Tutista vierottaminen on ollut paljon helpompaa muiden lasten kohdalla mutta peukalosta vierottaminen ei onnistunut millään.

 

Mietin samaa, miten päiväkodissa saavat kiellettyä peukun imemisen esim. päiväunilla? Ihmettelisin jos siellä on aikaa vahtia yhden sängyn vieressä meneekö peukku suuhun vai ei...

Nyt vasta pääsin uudelleen koneen ääreen niin vastaan. Tosiaan siellä istuu aikuinen aina ihan vieressä, joten vahtii siinä ettei peukku mene suuhun. Meillä on tosi pieni päiväkoti (18 lasta, 4 aikuista) niin aikuinen on aina lähellä unilla. Ja tyttö tosiaan syö sitä vain kun nukahtaa, monesti käyn itse illalla nukkumaanmennessäni nykäisemässä peukun pois suusta eikä se ainakaan heti sinne takas mene. Varmaan sitten kun havahtuu unesta. Mutta päiväkodissahan tuossa vaiheessa jo sitten herätään ylös.