Pettymysten sietämisen harjoittelu UUSPERHEESSÄ,etä "saa kaiken", yhteisille selitetään ettei kaikkea voi saada.ok?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mites on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mites on

Vieras
Eälapsi meillä n. Puolet kuusta. Tekee äitinsä kanssa kivoja juttuja,niinhän se pitää ollakin. Meillä yhteiset lapset kuulevat etälapsen kertomana näistä kaikista tekemisistä ja haluavat tietysti hekin. selitämme että kaikki ei voi mennä samoin aina.heille opetaan että lapsi tekee äitinsä kanssa mitä haluaa.isä ei täällä päässä paikkaile kun lapset pyytää saammeko samaa. Harjoitellaan pettymyksiä. Sit minä teen niitä äiti-lapsi juttuja kotonani lasteni kanssa .normaalia. Kun etälapsi kuulee näistä tekemisistämme,vaatii isältään samoja asioita täällä ollessaan ja isähän tekee.

Onko tämä ihan yleinen käytäntö että yhteiset lapset harjoittelevat pettymyksen sietämistä mutta etälapsi saa kaiken kun vaan pyytää? Meidän elämä ei voi pysähtyä kun yksi on joukosta poissa(ja saa sillä välin hemmottelua toisaalla). Me ei sitten tehdä täällä karkkipäivää kummempaa kun yksi jää ilman?!? Eikö tässä kuitenkin yhteiset jää ilman säännöllisesti ja yksi saa kummassakin paikassa kaiken. Tämä koskee tekemisiä ja ostamisia.

Olen myös huomannut että elämä pysähtyy myös siten kun etä on meillä etten uskalla tehdä mitään vain omieni kanssa kun pelottaa että pahoitan hänen mielen...ja muutkin jutut mitkä koskee vain nuorempia olisi suotavaa tehdä kun yksi on äidillään. Hänelle ei kukaan opeta ettei aina saa kaikkea samaa (kyseessä koululainen) ja nuoremmat harjoittelevat tätä elämän osa aluetta säännöllisesti.
 
Isä kokee asian ehkä erilailla, koska on kaikkien lasten isä, sinä et ole kaikkien lasten äiti. Mutta ei tuo kuulosta millään lailla reilulta tai toimivalta. Kyllähän ydinperheissäkin tehdään eri asioita eri ikäisten kanssa, eikä vain yhden lapsen mukaan mennä. Todellakin lapsen pitäisi oppia siihen, ettei hän ole se, jonka mukaan maailma pyörii.

Onko isällä jotenkin huonoomatunto erosta? Kun on niin suuri tarve hyvitellä, ettei etälapsi vaan jäisi vähemmälle? Menee mielestäni älyttömyyksiin, jos lapsen pitää saada jälkeenpäin kaikki mahdollinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
No mitä se haittaa, jos isä haluaa tehdä kivoja asioita etälapsen kanssa? Tottakai lapsella on oikeus mukavaan sekä äidin, että isän kanssa ihan samoin kuin teidän yhteisillä lapsilla. Huono vain, jos isä paapoo tätä etää sitten eikä teidän yhteisiä lapsia. Heidät kuitenkin pitää ottaa mukaan
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Teidän lapset saavat sen suurimman, mitä etälapsi ei saa; arjen molempien vanhempien kanssa. Ei etälapsen kuulu jäädä paitsi isän kanssa tehtävistä kivoista asioista vain siksi, ettei voi tehdä niitä samaan aikaan sekä äidin että isän kanssa.

Etälapsi saa ehkä useammin pientä kivaa, mutta teidän lapset saavat sen kivan täydellisempänä, kun paikalla on molemmat vanhemmat.
 
Meillä lapsi käy äidillään joka toinen viikonloppu. Siellä ollessaan tottakai kokee että on jäänyt paitsi, jos me ollaan tehty jotakin kivaa. Normaalisti isommat reissut ym. isot jutut pyritään tekemään niin, että kaikki lapset ovat mukana.
Ja vastaavasti kertoo äidillään olosta. Joskus lapset ovat kysyneet miksi meillä ei ole/saada. Antaa kysellä, ihan normaalia. Meillä eletään meidän tavalla ja muualla eletään toisella tavalla. Kaikkea ei voi saada.

Ei teiltä saa eläminen loppua kun lapsi on äidillään, eli ihan normaalisti teette kivoja juttuja. Eikä niitä asioita tehdä uudelleen heti kun lapsi tulee. Ne voi tehdä koko porukalla yhdessä, sitten toiste.

Kun etälapsi on teillä niin tottakai häntä huomioidaan ihan samalla tavalla kun muitakin lapsia?
Sun pitäs pystyä kyllä olemaan ihan normaalisti siellä kotona. Miksi hän pahoittaisi mielensä? Mitkä ovat sellaisia asioita mitkä koskevat vain sinun biologisia lapsia? Eikö näitä asioita voida tehdä yhdessä?

Jotenkin lukemani perusteella tuli sellainen kuva ettet täysin hyväksy, että lapsi on teillä/lasta. Voi olla että olen väärässä.

Ero on lapselle kamala asia! Kaikki hyvä mitä voit vaan lapselle tarjota niin tarjoa, tarkoitan mm henkistä tukea. En tiedä minkä ikäisestä lapseta on kyse, mutta voisitteko keskustella lapsen kanssa asiasta, ja kertoa miten asioita jatkossa hoidetaan? Siis jos ja kun olette päässeet yksimielisyyteen miehen kanssa.

Pettymysten sietämistä pitää toki harjoitella, mutta ensin on hyvä olla olemassa joku toimintamalli, että lapsi ainakin tietää miten asiat hoituvat, ja asiasta pitää molempien vanhempien olla samoilla linjoilla ja toteutettaa sitä johdonmukaisesti.

Oletko viettänyt aikaa kahden etälapsen kanssa?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä