Pettämisestä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .......
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
pari yhdenillanjuttua on takana,avoliitossa ollaan miehen kaa oltu 8v.
En ole kertonut enkä jäänyt kiinni mutta luulen että mies jotain ehkä aavistanut....petin koska en saanut hellyyttä ja seksiä mieheltäni.....
 
En ole koskaan pettänyt. Mielestäni sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Jos yhdessa suhteessa eläminen ei tyydytä, niin paras lopettaa suhde. En haluaisi tuottaa toiselle syyttömälle ihmiselle moista tuskaa.

Mielestäni kyse on äärimmäisen itserakkaasta teosta. Turha enää siinä vaiheessa on todistella ja vannoa rakkauttaan. Kukaan ei petä vahingossa.
 
En ole koskaan pettänyt. Mielestäni sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Jos yhdessa suhteessa eläminen ei tyydytä, niin paras lopettaa suhde. En haluaisi tuottaa toiselle syyttömälle ihmiselle moista tuskaa.

Mielestäni kyse on äärimmäisen itserakkaasta teosta. Turha enää siinä vaiheessa on todistella ja vannoa rakkauttaan. Kukaan ei petä vahingossa.

Samaa mieltä. Jos pettäminen käy edes mielessä, niin parisuhde ei ole kunnossa.
 
Olen pettänyt kerran, parivuotisen parisuhteen loppumetreillä - yhdyntään asti ei mennyt, mutta suutelua, hyväilyä jne. Koin asiasta todella huonoa omaatuntoa ja kirjaimellisesti fyysistä pahaa oloa. En jäänyt koskaan kiinni, ja erosimme aika pian, sillä suhde oli jo pitempään ollut huonolla tolalla. Muuten en koko suhteen aikana ollut vilkaissutkaan ketään muuta, ja rakastin poikaystävääni syvästi.
 
Petin 11 vuoden suhteen loppumetreillä. Eron olin tehnyt jo mielessä ja kai tiedostin että miehelläkin oli jo siinä vaiheessa se toinen. Oli kai joku viiminen niitti suhteelle, kun en edes potenut huonoa omaatuntoa.
 
13 vuotisen suhteen loppusuoralla tuli petettyä, vaikka tiesin ettei meillä ole enää tulevaisuutta niin kyllähän se aiheutti hirveät syyllisyydentunteet.. mies epäili vaan en tunnustustanut..parempi niin, jos olisin tunnustanut niin nyt olisi varmasti paljon vaikeampaa hoitaa yhdessä lasten asioita yms..
 
petin lapseni isää suhteen aikana ja varsinkin viimeisellä kolmanneksella useita kertoja.. kymmenisen kertaa. En kokenut huonoa omaa tuntoa. Erosimme pian enkä koskaan jäänyt kiinni. Myöskään mies ei aavistanut mitään.
 
Minä petin mielestäni vahingossa. Olin nimittäin perhetuttavien luona kun eräs tuttu ja varattu mies yhtäkkiä alkoi suutelemaan kun satuimme olemaan kahdestaan keittiössä. Häkellyin ja hölmistyin niin paljon että en älynnyt vastustella kuin vasta siinä vaiheessa kun hän alkoi ottaa vaatteitani pois. Hän oli humalassa ja minä yritin olla mukava. Todella typerää, olisi pitänyt ladata oikea etukoukku samantien. Sen sijaan lässytin tyyliin,"lopettaisit nyt, tää on niin väärin, olet humalassa, hei tää on sun vaimon koti yms. Koin ihan hirveää syyllisyyttä, ja kerroin tapauksesta miehelleni ja tämän miehen vaimolle heidän eronsa jälkeen. Mies poistui kuvioista eron myötä mutta vaimo on hyvä ystävä, joten tuntui etten enää olisi voinut olla hänen seurassaan normaalisti. Olin ehkä naivi kertoessani totuuden mutta se tuntui oikealta silti. Taisin saada asiasta eniten paskaa niskaa, vaikka siis emme edenneet yhdyntään. :/
 
Pettäminen= toisen luottamuksen pettäminen, ns. yhteisen sopimuksen rikkominen jne...
Harhaluuloa, että pettäminen tarkoittaisi vain sänkyyn menemistä toisen kanssa.

Kyllä, olen pettänyt mieheni luottamuksen, ei tarvinnut erikseen asiasta kertoa. Asiasta on päästy yli aikoja sitten.
 

Yhteistyössä