M
"mä"
Vieras
Tässä pohdiskelen vain, että miten kummassa pettämistä tapahtuu niin äärettömän paljon. Osa hyväksyys ja osa ei, se jättää parantumattomat arvet ihmiseen, etenkin petettyyn. Harvoin pettäjällä oikeasti omatuntoa kolkuttaa, kokee tehneensä sillä hetkellä oiken ja keksii kaikkeen perustelut. Olen itse kokenut asian molemmin päin ja nyt olen suunnattoman kyllästynyt näihin uskottomuus keskusteluihin ja perusteluihin. Tuntuu niin kliseisiltä tämän elämänkokemuksen jälkeen kaikki mikä petturuuden ympärillä liikkuu. Milloin vedotaan seksittömyyteen parisuhteessa, milloin 30-, 40- kriiseihin tai 50 villitykseen, milloin suhde tuntuu niin tylsältä ja väljähtäneeltä että vaan oikeutetaan rakastuminen toiseen ihmiseen. Miksi mennään naimisiin tai perustetaan parisuhteita, jos niissä ei osata elään??
Olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka sanovat hyväksyvänsä pienet seikkailut, se vaan ei ole mikään pieniseikkailu vaan saattaa pilata monen ihmisen elämän
Olen lopen kyllästynyt ihmisiin, jotka sanovat hyväksyvänsä pienet seikkailut, se vaan ei ole mikään pieniseikkailu vaan saattaa pilata monen ihmisen elämän